26.8.2013

A new page in my life

Hey, it's me here! Vitsi miten aika vaan lentää siivillä.. Viime kerrasta onkin taas jo vierähtänyt aikaa kuukausi jos toinenkin. Taas kerran kuuluu täältä suunnilta sama virsi, mutta elämässä on tapahtunut paljon ja tulee tapahtumaan vielä enemmän - again. Oon aika hukassa just nyt, mutta toivottavasti tää tästä vielä selkeentyy :)

Aloitetaanko vaikka sillä, että mä lähden matkaoppaaksi tulevalle talvikaudelle, woopwoop! Oon tosi iloinen ja innostunut, jännittynyt ja ennen kaikkea ylpeä itestäni, mutta totta puhuen samaan aikaan tunnen hyvin hämmentävällä tapaa pieniä surullisia tuntemuksia asiaan liittyen. Nyt kun mä lähden, en tiedä, että millon mä palaan ja mihin mä palaan, kenen luokse ja miksi. Onko mulla ns. syytä enää tulla takaisin Jyväskylään? Tuntuu siltä, että tämä kappale elämästä kaikkine ihanine ihmisineen, turvallisine työpaikkoineen, upeine muistoineen, kauniine hetkineen ja ennen kaikkea hauskine kommelluksineen olisi tulossa viimeiselle rivilleen, jonka jälkeen uusi kappale kääntyy elämässä. Hrrrr, toivon ihan kamalasti, että mun fiilikset ja ajatukset asiaan liittyen selkeentyis ja lähtö uusiin seikkailuihin tuntuis pelkästään hyvältä, tietty jännityksen kera, mutta hyvältä ilman epäilystä :)


Mutta, lähtöön on ainakin vielä kuukausi, joten tässä kerkee tapahtumaan vielä vaikka ja mitä :) Lähdetään meidän matkaopasporukalla viikon päästä perjantaina Turkkiin viikon koulutusmatkalle, varmasti siellä asiat konkretisoituu ja fiilikset kohenee. Siellä mm. saan tietää, että minne mun talvi mua vie ja mikä on tarkka lähtöpäivä. Muutamia käytännön juttuja tulevaan liittyen oon jo saanut tehtyä, kämppä on irtisanottu (se teki kyllä niin tiukkaa ja tälläkin hetkellä kaihoihin mielin katselen mun ihanaa huonetta kynttilänvalossa, I'm so gonna miss this!), nykyiselle työnantajalle kerrottu, sähkö-, sali-, vakuutussopimuksia lopetettu jne. Hommaa riittäis ihan pilvin pimein! 

Eiiiikä siinä suinkaan kaikki, viimeiset kouluhommat kuten esimerkiksi OPPARI hönkii aika pahasti niskaan, mutta pohjalta ei pääse kuin vain ylöspäin. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja nyt on vähän pakko tullakin, nimittäin ihan noin vain ei vaikkapa Malesiasta lenneskellä Suomeen sumplimaan uusia aikatauluja ja esittelemään oppareita sunmuita portfolioita. Mulla on kyl vahva luotto, että mä pystyn tähän, vaikka motivaatio koulujuttujen suhteen on tällä hetkellä täysin nollassa.

Kesä oli, kesä meni - ja huikea kesä olikin. Paljon tapahtui ja paljon jäi tapahtumatta, mut pitkästä aikaa mä täysillä nautin joka minuutista ja otin kesästä kaiken irti :) Itse asiassa kesä oli niin täynnä iloa, naurua ja onnea, mutta samaan aikaan siinä oli myös paljon haikeutta, irtipäästämistä ja itkua. (Johan mä nyt oon tunteellisella ja dramaattisella tuulella ;D) Nyt mennään eteenpäin kohti uusia tuulia päivä kerrallaan ja se tuntuu nyt maailman parhaalta idealta!

Kertokaahan, että mitä teille kuuluu? Mä pahoittelen, ettei musta oo taas kuulunut ikuisuuksiin mitään, mut sillon kun tapahtuu, niin on elettävä hetkessä. 
Haleja ja pusuja, I've missed this so badly!