20.4.2015

Sun is back

MOI! Päälle puoli vuotta siinä meni, mutta nyt voin vihdoin sanoa, että aurinko on takaisin mun elämässä. En oikein tiedä mistä aloittaa.. Elämä on taas heittänyt kärrynpyörää ja kunnolla, mutta tällä kertaa sinne oikeaan suuntaan ja toivottavasti lopullisesti.

Mä kävin viime vuoden lopulla aika pohjalla. Opiskelut, monen työn samaan aikaan uurtaminen, opparin pusertaminen, möykyt ja kumpareet ihmissuhteissa, kaikki turha hässäkkä elämässä sekä ikuinen ikävä perheen ja ystävien luokse Jyväskylästä Helsinkiin sai mut lopulta muserrettua. Talvi oli ja meni - ja aika syvissä vesissä rämmittiinkin. Jouduin olla kuukauden poissa töistä, jotta sain itseni kasaan.

Päätin, että samanlaista aikaa en enää halua kokea, vihasin itseäni alakuloisena, kiireisenä, kiukkuisena ja jatkuvasti väsyneenä. Nappasin itseäni niskasta kiinni ja käänsin kelkan. Opin kantapään kautta miten pienet suuret asiat vaikuttavat elämässä kaikkeen - aurinko, hymy, nauraminen, hyvä ruoka, välittäminen, kaikki.

Sain uuden mielettömän työmahdollisuuden Helsingistä, löysin maailman suloisimman ja viihtyisimmän kämpän itselleni, pääsin takaisin KOTIIN. Mulla on 10kilometrin säteellä mun tärkeimmät ystävät ja perhe myös lähellä. Viime viikolla myös mulle niin kovin rakas ihminen saapui Suomeen ja toi sen suurimman auringonpaisteen mun elämään. Tällä hetkellä mä olen kovin onnellinen.

Kliseistä tai ei, mutta mä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Just nyt tiedän, että lähivuosien piti mennä juuri näin. Kaikilla pienillä sattumuksilla, pettymyksillä, nauruilla ja kyyneleillä on ollut mulle opettava tarina, niin myös jokaisella ihmisellä mun elämässä. Voikaa hyvin ja iloitkaa kaikesta pienestä ja ihanasta - kerran me vaan eletään!