11.12.2013

Time flies

Ciao taas pitkästä aikaa!

Täällä sitä myrskyn keskeltä Kanarialta kirjotellaan, hiukan on myrskyisä olo myöskin sisällä mulla. Aurinko paistoi koko viime viikon aivan täydeltä taivaalta, mulle vielä tuplasti kirkkaammin, nimittäin mun tykönä oli viikon verran hyvinkin odotettu vieras päiviä piristämässä :)) Meidän yhteiseen viikkoon mahtu niin työnteon merkeissä jeeppisafaria ja kameliratsastusta kun sitten vapaa-ajalla paljon ihania tapas-iltoja, rantapäiviä, kylpylähetkiä, ostosreissuja.. Kaiken kruunas kuitenkin meidän get away-reissu Melonerakseen, josta olin varannut meille kahdeksi yöksi UPEAN viiden tähden hotellin, H10:n, meren rannalta merinäköalalla. 


Huoneessa meitä odotti mielettömien näkymien ja rannalta kuuluvan meren pauheen lisäksi viiniä ja keksejä sekä Welcome Mr. & Mrs. toivotukset :D Vieteltiin sitten lomaamme hotellin infinity-poolilla mojitoja siemaillen ja meidän aamiaisista ja illallisista nauttien, tosin ekana iltana kokonaan missat-tiin illallinen, kun oltiin niin lomatunnelmissa ja aamiaisetkin aina jäi viimetippaan kärryistä ruokia keräillen.. Juhlittiin rannalla olevalla ulkoilmaclubilla aamuviiteen, tanssittiin, naurettiin, iloittiin. Kierreltiin myös saarta autolla ristiin rastiin, käytiin mm. syömässä vastakalastettua kulta-ahventa Arguineguinissa, tapastelemassa Las Palmasin vanhassa kaupungissa Vequetassa, pysähdyttiin keskelle ei mitään ihailemaan jylhiä maisemia.. Could it be any better. 


No, nyt sitten aurinko hiipi vuorten taakse, myrsky saapui Kanarialle ja samalla mä aloin ikävöimään kotiin aivan kamalasti. Mulla on hirveä ikävä mun ystäviä Suomessa, kotia, normaalia arkea. Tiedän, että joulun läheneminen vaikuttaa tähän ja se, että viime viikko oli niin ihana viettää itelleen tärkeän ihmisen kanssa, mutta pakko kyllä myöntää, että siihen vaikuttaa myös täällä meneillään olevat asiat. Mun työkaverit on ihania, mutta se jokin puuttuu. Mun työ on mahtavaa ja koen olevani siinä hyvä, mutta siitäkin tuntuu se jokin uupuvan. Tiedän tän kaiken olevani itestäni kiinni, mähän oon sellanen taivaanrannan maalari, joka aina haikailee sen perään, jota ei ole ja unelmoi tulevasta. Mutta täytyy nyt vielä maistella ja haistella hetki elämää täällä ja jos ei ala multa hymyä pikkuhiljaa luonnostaan tulla, niin mun on mietittävä vaihtoehtoja. Katsotaan mihin asiat tästä lutviutuu :)


Ah, tuntuipa hyvältä kirjottaa taas pitkästä aikaa! Nyt paneudun opparin kirjottamiseen, ulkona sataa kaatamalla ja mun piti lähteä ulkoilmaleffaan, mutta se nyt siirtyi sateen ja opparin tieltä. Taidan poiketa hakemaan pullon viiniä ja nauttia mulle tuliaisina tuoduista Geishoista nam, sounds perfect..