20.2.2009

Alku aina vaikein!

Yhtenä päivänä mun ystävä, Saara, soitti mulle ja innoissaan kerto keksineensä mainion idean; Jannina alkaa kirjottamaan blogia ! nauroin ekaks tolle idealle, että joojoo, juuri näin, mutta sitten kun tarkemmin aloin miettimään, niin miksi en siirtäisi mun "päiväkirjoja" tänne nettiin :) (tottakai kaikkein henkilökohtaisimmat asiat täytyy pois jättää, ehkä ihan jopa lukijoidenkin omaksi parhaaksi) haha!

No tässä sitä nyt ollaan. Hankalaa aloittaa. Mutta voisin eka kertoa vähän itestäni, maailmastani ja kaikesta mitä mieleen nyt ikinä vaan juolahtaa (sitä tää mun blogi aika pitkältikin tulee olemaan).

Kirjotin viime vuonna ylioppilaaksi ihan hyvin arvosanoin, ainahan parantamisen varaa ois (enkku B, oon hyvin pettynyt itteeni :/), mutta turha sitä enää on voivotella. Lukion jälkeen, tai itseasiassa sen aikana, alotin vakituisen työn, ostin asunnon ja aloin elää ihan AIKUISTEN elämää (in my dreams).

Oon aina ollut vähän epävarma siitä, että minne ns. kuulun, missä asua ja missä olla milloinkin ja pikkuhiljaa se alkoi ärsyttämään ja ehkä vähän jopa häiritsemäänkin arkipäivästä elämää. Äiti halus, että asun sen luona ja pappa (isä, se on aina ollut pappa mulle, puhutaan kotona ruotsia) taas vakuutti et sen luona olis parempi olla, ja sisarukset asui missä asui ja sitten kuvioihin tuli vielä kaiken maailman äiti- ja isäpuolet. Lopulta kyllästyin siihen ja päätin suunnilleen sormien napsautuksesta, että NYT, pakko päästä pois ja marssin ensimmäiseen asuntoesittelyyn ja ostin sen :D Eka tietysti tarkoituksena oli vaan vuokrata, mutta pienen pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että ostaminen tuntui paljon järkevämmältä ja mulle sopivammalta vaihtoehdolta. Nykyään kyllä vähän harmittaa, että ei sitten edes käynyt muissa asuntoesittelyissä (olisin halunnut asunnon mielummin Helsingistä), mutta oon kyllä tosi tyytyväinen mun asuntoon ja ennen kaikkea ITTEENI! Vihdoinkin sain jotain aikaseksi!

Mun asunto on ihana.<3 Se on 38neliöinen kaksio, seinillä kaikenmaailman ihania värejä, ja just sellanen Janninan pieni oma kolo, jossa on hyvä olla. Voisin vaikka joku kerta tässä kun pääsen oikeen vauhtiin tän blogin kanssa, niin tehdä sellasen asuntopostauksen! Mulla on muuten maailman huonoin kamera (tai ei oo, mutta kun oon hävittänyt kameran johdon, niin en ikinä saa kuvia koneelle) tai itseasiassa otan kuvia mun miniläppärin webbikameralla, toivottavasti kaikki kestää sen :D

Oon tosi tyytyväinen mun työhöni. Päivisin istun toimistossa ja varailen Radisson SAS:in hotelleihin huoneita asiakkaille. Työ on ihan kivaa, mutta mun työkaverit ja ennenkaikkea esimiehet on ihan loistavia! Sen takia viihdyn täällä :) Opiskelut on ihan auki, suoraan sanottuna ihan perseellään, mulla ei oo minkäänlaista suuntaa opiskelujen suhteen. Eilen halusin lääkäriks, tänään laulajaks ja huomenna varmaankin astronautiksi! Mun mielipiteet tulevaisuuden, ja kaiken muunkin suhteen, muuttuu ainakin viis kertaa viikossa. Kuitenkin vahvimpina vaihtoehtoina opiskeluiden suhteen on nämä:

- sisustussuunnittelu
- journalismi
- stailaus (ihmisten: meikkaus, hiukset, vaatteet yms)
- näyttelijä

Noihan nyt on aika tollasia perustoiveammatteja, mutta ne vaan kiehtoo mua. Ennen number one oli ihan ehdottomasti psykologi, erikoistunut vankeihin yms vaikeisiin ihmisiin, mutta älysin sen olevan mulle liian rankkaa ja ehkä hieman liian "paikoillaan olemista". Onneksi älysin tarpeeksi ajoissa, ettei sitten kesken opiskelujen tuu sellasta: ei, tää ei oo mun juttu ollenkaan. Sopisin omasta mielestäni johonkin ammattiin, jossa sais toteuttaa itseään ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Pitäis vaan päättää.

Maaliskuun puolessa välissä (jee, enää 21päivää!!) muutan kolmeksi kuukaudeksi Kaliforniaan, Dana Pointiin. Meen lapsenvahdiksi 4-vuotiaalle, ihan todella suloiselle pojalle, jolla on leukemia. En jaksa odottaa niitä kaikkia kokemuksia, joita toi matka tuo tullessaan! Vaikka toi kokemus sinäänsä saattaakin olla aika rankka joiltain osin, uskon että se kasvattaa mua niin paljon! Enkä meinaa enää pysyä pöksyissäni ku mietin kaikkia niitä ihania kauppoja, joissa tuhlaan koko mun omaisuuden!! Kannattaa muuten käydä tsekkaamassa http://www.forever21.com/, jos tykkää Gina Tricot:sta tai H&M:stä. Toi kauppa on PARATIISI!!!<3 Aion muuten matkalta kirjotella kuulumisia ja PALJON. Ainoa asia, joka mua ehkä ihan vähän "pelottaa" ton matkan suhteen, on kaverit. Mistä niitä löydän, miten lähestyn, osaanko puhua yms. Kaikki vaan hokee, että kavereita löytyy melkein joka nurkan takaa, mutta silti jännittää. Onko joku muu asunut/käynyt tuolla päin Kaliforniaa? (Laguna Beachin ja New Portin vieressä). Olisi ihan tosi mielenkiintosta kuulla kokemuksia tai vaikkapa joitain hyviä vinkkejä liittyen tohon seutuun :) Ja muutenkin kaikki jenkeissä kävijät, kertokaa minne kannattaa mennä!


Nyt täytyy rauhottua tän kirjottamisen kanssa ja keskittyä töihin, puhelua pukkaa. Ja ehkä vähän tutustua muiden blogeihin (oon ihan uusi, en osaa vielä oikeen mitään!)
<3:lla Jansku

2 kommenttia:

  1. Moi Jannina, oon lukenut sinun blogia alusta asti ja miettinyt kuumeisesti au pairiksi lähtöä. olisin valmis lähtemään vaikka heti mutta yleensä järjestöjen kautta mentäessä siellä ollaan vuosi joka tuntuu hirveän pitkältä ajalta. olisitko voinut kuvitella viettäväsi vuotta californiassa?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: Olipas tuttavallinen tervehdys, tuli ihan sellanen olo kun oltais tunnettu iät ja ajat! :) mutta asiaan.. ite en osais kuvitella, että olisin viettänyt vuoden jenkeissä. Tokihan siellä olisin viihtynyt paremmin kuin hyvin, mut työ-, koti- ja opiskelutilanne Suomessa pistää hieman stoppia hommaan.

    Minnepäin oot suunnitellut meneväsi? ja kannattaa muuten tsekata mol.fi:stä ilmotuksia. Sitä kautta löytää perheitä, jotka yleensä joustavat ajoissa, etkä ole sidottuna mihinkään järjestöön :)

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!