22.11.2011

Elämä voittaa..

Tänä aamuna suuntasin tutisevin jaloin sydämen hakatessa tuhatta ja sataa hammaslääkärille. Viime kerralla totesi hammaslääkärisetä mulle, että kolme viisaudenhammasta olisi ensi kerralla revittävä pois, joten siihen olin varautunut. Eilisilta menikin sitten itkun partaalla, yöstä puhumattakaan.. Niinä sekunteina, kun sain unen päästä kiinni, seikkaili unissa hampaiden repimiset, leikkaamiset, hakkaamiset, poraamiset.. hrrr.

Sain aamulla kuulla, että röntgen-kuvista oli löytynyt yksi reikä, joten kolmen hampaan sijasta revitäänkin vain yksi, jotta poraamiselle ja puuduttamiselle jää tarpeeksi aikaa. Ei siinä, puudutukseen meni jo itsessään puolet ajasta, kun ei tuntunut puudutus vaikuttavan hampaisiin eikä ikeniin ollenkaan. Lopulta mulla meni hermot, halusin vaan äkkiä pois, joten puolikkaalla puudutuksella sitten porailtiin ja paikkailtiin. YYHHH, en muistanut, että ne äänet on NIIN hirveitä!!

Paikkauksen jälkeen oli luvassa se karmaisevin osuus, ainakin niin mä luulin. Jotenkin viisaudenhampaista ja niiden poistattamisesta on olemassa sellainen legenda, ettei mikään oo kauheempaa eikä mikään satu enempää. En tiedä oliko mun revittävä hammas jotenkin muista poikkeava, mutta se oli vaan vivulla kaksi kiepsautusta ja hammas oli irti, kipua ei tuntunut, ainoastaan kovaa painetta ja inhottavaa rutinaa kuului. Aloin melkein itkeä onnesta, kun "pääsinkin niin helpolla", olisinpa sillon jo tiennyt mikä helvetti kotona odotti jälkikipuineen päivineen.. Hyi. Olis vaan samalla repässyt kaikki kolme viisaudenhammasta pois, niin ei tartteis enää koskaan kokea tätä jälkikipua uudelleen :/

Mä oon varmaan hammaslääkärin painajainen, itken ja marisen kun pieni kakara siinä tuolissa maatessani. Aina kun jotain tapahtuu suussa, alan ääntälemään, hakkaamaan ja naputtelemaan tuolin käsinojia ja heiluttelemaan jalkoja. Välillä saatan jopa työntää hammaslääkärin kättä poispäin ittestäni (not good at all). Kokoajan kyselen ja kaiken maailman instrumentit suussanikin jaksan hölistä :D

No, nyt voi ainakin ajatella, että one gone, only two more to go. Ja ainakin saan syödä nyt paljon jätskiä, mmm :) ja Miamiin on enää 3 VIIKKOA! kyllä elämä voittaa, sittenkin.

Ei muuta, halusin vaan jakaa tämän hammaslääkärikokemuksen teidän kanssa, seuraavaa hammaslääkärikertaa kauhulla odotellessa... (kuva weheartit)

3 kommenttia:

  1. Mä jo nauroin et oot ite vääntäny ton kuvan :D

    VastaaPoista
  2. oot vielä rohkea... mä en ole käynyt viiteen vuoteen hamppilassa ja en uskalla edelleenkän. varmasti on reikiö, mutta pelkään niin paljon että en pysty menemään. kamalan ahdistavaa kun tietää että pitäis mutta aika vaan kuluu, se vaan on jotain hirveintä koskaan, se haju ja kaikki. HYI!

    VastaaPoista
  3. Saara: Mun olis vielä makeempi ;)

    Elina: Kyllä siihen aika paljon rohkeutta tarvittiinkin! huhhuh. Mut pakko sanoo, et nyt on aikalailla hammaslääkäripelko selätetty, nimittäin eka toi viisaudenhampaan poisto, joka oli ihan piece of cake ja nyt maanantaina olin klo 8.00 KRAPULASSA hammaslääkärissä poistamassa hammaskiveä eikä ihan oikeesti tuntunut missään!! Mun hammaslääkäri oli maailman ihanin, aina jos vähän inahdin, niin se heti lopetti ja alko paijaamaan mun poskia :D kannattaa siis ihan rohkeesti vaan mennä ennen kun se on ihan liian myöhäistä :) ja lääkärille kannattaa aina kertoa, jos pelottaa, niin se suhtautuminen suhun on niiiin erilainen!! :))

    Toivottavasti sain tsempattua! :)

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!