Kanarian auringon alla

Hola amigos!

Kuukauden verran on jo päiviä ja öitä tullut vietettyä uudessa kotikylässä San Fernandossa ja pikkuhiljaa alkaa paikat olla tuttuja ja muutenkin kaikki hahmottua, omat lempipaikat löytyä ja tietyt nurkat kierrettyä hyvinkin kaukaa. Työ on myös lähtenyt omalla painollaan rullaamaan, jo kolme retkeä oon vetänyt mukaan lukien kokopäivän saarikierros, joka epäonnisesti sisälsi retkibussin hajoamisen keskelle vuoristolaaksoa :D No eipä mennyt tällä kulttuurituottaja-matkaoppaalla sormi suuhun vaan viihdytin 1,5h verran retkeläisiä mm. käpyjen keruulla, bachatan ja salsan opettamisella, vitsejä kertomalla ja tärkeintä unohtamatta, Frederikin Hei Gran Canarian laulattamisella, apua. Työpäivät on tosi vaihtelevia, toisinaan saattaa olla klo 7-19 kiinni työjutuissa kun taas toisena päivänä ainoo työtehtävä voi olla karaoken juontaminen klo 20-23. Paljon pitää osata, paljon oon jo oppinut, mutta paljon on vielä edessä. Varoituksen sana teille kaikille tutuille, Suomeen kun jonain päivänä palaan, niin tiedän kaktuksista ja kaiken maailman kasveista kaiken :D

Mutta mä olen viihtynyt paljon paremmin kuin ennen tänne tuloa kuvittelin :) Paikka on yllättänyt mut aivan täysin, tää saari on PAAALJON muutakin kuin ihmisten päihin pinttynyt Playa del Ingles sandaalituristeineen ja vyölaukkuineen. Työkaverit on mukavaa ja värikästä sakkia ja arki rullaa työn ohella mm. tapaksia syöden, viiniä juoden, salilla käyden ja rahaa tuhlaten ostoksia tehden. 

But there is always a but. Ei tää ikävä mihinkään oo hävinnyt ja pelottavaahan se olis, jos se häviäisi. Mulla on harva se päivä tunteet hyvin pinnassa ja saatan itkeä vollottaa ihan turhan päiväsistä asioista :D Mutta kai se kuuluu tähän, varsinkin alkuun. Ja onneks tähän ikävään on tulossa pieni helpotus, nimittäin.. He’s coming here after two weeks! Tänään kun päivämäärät selvisi ja varma tieto tulevasta matkasta tänne Gran Canarialle tuli, niin mä pompin kun pieni lapsi ja taas tietty itkeä vollotin muutamat kyyneltihrut.

Nauttikaa näistä ihanista aurinkoisista kuvista täältä, mutta nauttikaa myös mun puolesta pimenevistä syysilloista kynttilöineen, villasukkineen ja tuulen tuiverruksineen. Ja varsinkin ensimmäiset lumiset päivät, oijoijoi.

BESOS!