Sometimes life seems way too confusing to understand. Tuntuu, että varsinkin nykyisessä elämäntilanteessani juoksen päätä pahkaa paikasta toiseen, annan itsestäni kaiken, mutta loppupeleissä jään mitä useimmiten itse tyhjän päälle. Ympärillä on ihania ja tärkeitä ihmisiä, mutta huomaan usein tuntevani itseni yksinäiseksi. Joskus nauraminen tuntuu vaikealta ja muiden puolesta iloitseminen ei ole aitoa. Välillä sängystä ei tekisi ollenkaan mieli nousta ylös. Liian usein kaikki tuntuu pelkältä suorittamiselta.
Koska tiedän olevani positiivinen ja elämäniloinen ihminen, on asioihin tultava muutos. Mikä se muutos sitten on, sitä en tiedä vielä, mutta siitä otan selvää :) Mulla on niiin ikävä niitä hetkiä, kun voi vaan nauraa kikattaa yksin ja yhdessä, iloita pienimmistäkin asioista, nähdä kaikessa jotain hyvää. Toki välillä jokainen tarvitsee niitä kurjempiakin päiviä, jotta taas osaa arvostaa kaikkea ympärillään vallitsevaa hyvää.
Tästä eteenpäin aion jokaisesta päivästä löytää ainakin yhden hyvän ja yhden uuden asian, kertoa joka päivä vähintään yhden positiivisen palautteen toiselle ja joka päivä ottaa omaa aikaa itselleni rentoutumisen merkeissä edes muutaman minuutin verran.
Ehkä se syksy ja kurjuuden tunne sillä saadaan selätettyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!