A homeless girl without a job and any personal stuff - talta naytti tilanne viela viikko sitten. Puhumme nyt siis siita, kuinka elama Suomessa lahteekaan kayntiin. Ensi viikon torstaina pudotaan taas kerran maan pinnalle. Kovaa ja korkealta. No mutta angstailut sikseen, niita kerkeette kuulla myohemminkin, nyt niihin hyviin uutisiin! :)
Koti: Sain puhuttua vuokralaisen ulos mun kampasta 1.2.2010 alkaen, joten ei oo kun se eka viikonloppu, jolloin mun pitaa tunkea muiden nurkkiin, jippijaijei! :) mut sit alkaa putkiremppa.. shit.
Tavarat: En tieda oonko muistanut kertoa, mut mun kellariin oltiin murtauduttu vuodenvaihteen aikoihin. Ja kellarissahan mulla olikin melkein koko omaisuus. Tietty tarkeimmat kamat olin raahannut papalle ja kivoimmat vaatteet pistin kiertoon kaveripiirissa, mut kylla se kellari oli ihan taynna tavaraa. No, sitten vaan kissojen ja koirien kanssa miettimaan, etta mita puuttuu mita ei ja ilmotusta poliisille tekemaan. Vahan jannittaa menna kurkkaamaan.. Onneks on kuitenkin sen verran kraasaa tarttunut taalta mukaan, ettei joudu ihan alasti kaduilla kavelemaan :)
Tyopaikat: Mulla on nyt monen monta rautaa tulessa, joten ilman ei olla jaamassa! On pari hotellihommaa, meen yhteen tyohaastatteluun heti perjantaina. Loytyy myos yks varma nakki, nimittain kahvilahommaa, jonka parissa oon aikasemminkin haaraillyt. Yhteen ruotsinkieliseen paivakotiin oon myoskin ollut monesti yhteydessa ja oon siella kaynyt haastattelussakin ennen mun tanne tuloa. Sitten on viela tuurailuja ja extrahommia parissa paikkaa, joten kylla sita tyota pitaisi loytya!
Opiskelut: Musta tuntuu, etta Hanken ei ehka oo mua varten. Tokihan se olis sellanen turvallinen pohja kaikelle, mut nyt ma en vaan jaksa suunnitella tulevaisuuttani minkaan turvallisuuden ymparille, ei ole mulle sellainen. Oon aika paljon innostunut toimittajan tyosta ja oonkin ottanut selvaa medianomi-tutkinnon suorittamisesta ja opiskelupaikoista. Sinne varmaankin tahtaan :) Ja muistakaahan se, etta mielipiteet ja suunnitelmat mun paan sisalla vaihtuu joka toinen paiva, joten ikina ei tieda mita kannattaa ottaa tosissaan ja mita ei.
Jenkit: Takaisin tulon suhteen on aivan LIIKAA vaihtoehtoja. Pistetaanpa listaa tulemaan: Takaisin Bellin ja Nickin luokse maaliskuussa 3kk. Jarjeston kautta aupairiksi vuodeksi. Opiskelemaan itsenaisesti (kamppa taalta). Vaihtoon koulun kautta (pitais eka paasta johonkin kouluun). Tyopaikan kautta toihin tanne (hotellit). Lomalle. Ja jos ja kun tuun takaisin, niin en tieda viela mika on tilanne mun oman kampan suhteen - jatkanko vuokrausta vai myynko koko kokon pois..
Ja nyt TE kerrotte MULLE, etta mita tekisitte mun tilanteessa Jenkkien suhteen, kiitos! Muuten nimittain pimahtaa paa, tarviin nyt vahan henkisia tukivoimia sielta ruudun toiselta puolelta.
Ps. Muumeja piristykseksi masentavan tekstin joukkoon, muumit on huippuja :)
Kumman valitsisit noin jos et yhtään järjelläsi aattele, Jenkit vai Suomi? Koska se minne oikeasti haluat sen elämäsi pistää, niin se halu laittaa sut järjestämään sen elämän sinne, oli asia miten vaikea tahansa sitten. "Listen to your heart", just like Pocahontas :)
VastaaPoistamä varmaaan sinuna ehkä vuokraisin oman kämpän sieltä! Oishan se nyt ylisiisteintä! SUlla on siellä tuttuja jotka auttaa ym. nii vois olla ihan hyvä idis! Mut toisaalta... :D onse hankalaa..Onneks et oo ainut ihminen tässä maailmassa, joka pähkäilee samanlaisten asioitten kanssa!
VastaaPoistaNo hui mikä päätös.Jos mä oisin samassa tilanteessa, sillon oisin hippusen rohkeempi ku nyt, lähtisin ehottomasti takasin eli kyl mää myisin sen kämpän. Jenkeissäkin on niin paljon mahollisuuksia, Suomeen voi aina myöhemmin palata jos haluaa/tuntuu siltä!! Mut jos tänne jää niin kohta huomaa olevansa opiskelemassa/työputkessa ja sit tupsahtaakin kohta perhe eikä enää tule lähdettyä minnekään!
VastaaPoistaMut hei, tsemppiä kaikessa!!!! :))
-Peppa
etkö sä voi asua sun vanhempien luona suomessa sitä vähää aikaa?
VastaaPoistaSusette: Jos ajattelen sydamella niin ehdottomasti Jenkit, jos taas jarjella niin varmaankin Suomi. Kylla naa asiat tasta lutviutuu, mulla ei oo viela mihinkaan kiire, Kalifornia kylla odottaa, jos nyt joudun suomessa hetken pienen kokkia :)
VastaaPoistaNette: Aivan varmasti loytyis paikka asua taalta, se ei ongelma tuu olemaan. Sitten tuleekin kuvioihin vanha ystavamme raha, jota ei oo koskaan liikaa ja sita pitais jostain alkaa takomaan. AH, on se elama niin vaikeeta!
Peppa: Apua, mita paatoksia ma oon mennyt tekemaan? :D Mun on oikeesti pakko istua alas, kirjottaa kaikki kaytannon asiat paperille ja pohtia ja miettia mika ratkaisu mua eniten mielyttaa ja mika ratkaisu on jarkevin. Kylla taa tasta :) kiitos tsempeista pupu!
Anonyymi: Tarkotatko tota viikonloppua vai putkiremppaa vai mita? Viikonloppu menee kylla yhen kaverin luona, putkirempan aikana tulen kylla asumaan mun isan luona :) en ma kodittomaksi jaa!
Hahaaa, oli tarkotus yrittää sanua että hui, minkä päätöksen joudut tekeeen!!! :D
VastaaPoistaHuippua iltaa!! :)
-Peppa
Jannina, jo sun blogin banneria vilkasemalla löydät hyvän vinkin; koti on siellä missä sydän on. (: Jos Jenkit on sun sydämen valittu, ei sun turhaan kannata ajatella palaavas väkisin pysyvästi Suomeen. Asiat aina lutviutuu ja paperille kun kokoot vaihtoehtoja, varmasti löytyy joku semmonen mikä tuntuu oikeelta. Muuten voi käydä niin et Suomeen palattuas mietit ”mitä jos?”.
VastaaPoistaJa jos ei elämä lähtiskään sujumaan Jenkeissä, ei oo mikään este et palaisit Suomeen, sun vanhemmathan + kaverit on täällä ja varmasti olis sun tukena ja auttais. Ja onhan sulla aina Bellin perhe ja paljon kavereita tukenas siellä ettet oo ihan yksin. Rahan suhteen kämppä varmaan kannattais laittaa myyntiin ja riippuen ajasta minkä nyt vietät Suomessa niin jotain töitäki kannattais vaikka kesään asti puuhailla ja sit palata takas sinne Jenkkilään.
Kyllä sä tomerana mimminä jotain keksit, joka tuntuu oikeelta, tsemppiä! (:
ps. Meinaako Jeffrey tulla Caliin takas milloin?
Peppa: Ma jo ihan saikahdin, etta hupsista mita ma nyt menin paattamaan :D kiitos! kivaa viikkoa, nyyh en haluu tulla suomeen..
VastaaPoistaJ: miten sa voit puhua niin asiaa!? kaikki mita kirjotit on niin totta :) kylla ma jotain keksin, itseasiassa nyt on yksi uus vaihtoehto jenkkilaan tulon kanssa tullut, liittyen viisumiin :) mut se on salaisuus! Jeffrey kerto tulevansa takaisin Caliin puolen vuoden kuluttua. Ja ma kylla otan sen myos kaymaan Suomessa! :)
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Au pairin elämä ja jokanviikonloppuinen bailaaminen ei ole sitä, mitä on oikea elämä Kaliforniassa. Tietysti elämästäänhän voi haluta millaisen haluaa, mutta kai ymmärrät että ARKI on samanlaista joka maassa? Se, että olet viettänyt siellä 3 kuukautta huolimatta vuokrasta, autovakuutuksista tai muista laskuista ei tarkoita, että voisit jatkaa niin eläessäsi opiskelijaelämää. Ja tiesit kai, että ei ne viisumitkaan mitään itsestäänselvyyksiä ole? Tollanen "kyllä kaikki järjestyy" ajattelumaailma on kyllä söpön lapsellista, mutta ei se haittaa jos on REALISTINEN haaveidensa suhteen.
VastaaPoistaTsemppiä sen salaisuuden kanssa, toivottavasti onnistuu! (: Kyllähän sä voit Suomeen palatessas olla täällä sen puol vuotta kans jos vaan jaksat ja tehä sen ajan duunia. Mutta teet miten ite parhaaks näät! (:
VastaaPoistaMä olisin varmaan aluksi linjalla KSV (Kuinka Saada Viisumi). Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta ne yli kolmen kuukauden viisumit tuntuvat olevan kinkkisiä jos ei ole työ- tai opiskelupaikkaa hanskassa. Ja etenkin jälkimmäiseen tarvitsee jonniinverran rahaa.
VastaaPoistaMikä nyt taas ei tarkoita sitä, etteikö Ameriikkaan palaaminen ja jääminen olisi mahdollista, tehdäänhän sitä kummempiakin asioita.
Kannattaa kuitenkin miettiä kaikki käytännön asiat ensin kuntoon (työ tai opiskelupaikka, sairausvakuutus, raha, viisumi) ja lähteä sitten kun homma on suunnilleen kasassa. Vaikka se tarkoittaisikin, että joutuisit viettämään Suomessa vielä puoli vuotta tai vuoden pidempään kuin haluaisit. Aikaa on sittenkin vielä vaikka mihin...
Anonyymi: Tottakai ma ymmarran sen, etta mita oon taalla nahnyt ja kokenut, ei ole sita "todellisuutta". Arkihan iskee joka tapauksessa jossain vaiheessa pain kasvoja! Mut sitten taas, ma en oo esimerkiksi pyorinyt missaan hollywood piireissa vaan tutustunut ihan normaaleihin ihmisiin ja niiden kautta nahnyt millasta se todellinen arki on (enka puhu nyt viikonlopuista). Yli puolet farifaxin talosta on ulkomaalaisia ja oon hirveesti jutellut niiden kanssa siita, etta miten ne on asiansa hoitanut ja viisuminsa saanut.
VastaaPoistaKylla ma oon aika pitkalle paassyt naiden ajatusteni kanssa ja oon ylpea siita etta ma MIETIN asioita realistisesti - aupairiksi, opiskelemaan vai toihin? En oo suin pain suunnannut tanne taskussa 100e vaan yrittanyt pohtia mika olisi kaikkein jarkevinta.
Viisumeita pohdiskellessa oon kuluttanut PALJON aikaa. Opiskelemaan tullessa saat opiskeluviisumin. Jos saan taalta tyopaikan (usko tai ala, tassa on pari hyvaa vaihtoehtoa kasilla), saan myoskin viisumin. Ma tiedan, se on vaikeeta, mutta ei mahdotonta :) Kiitos paljon hyvasta kommentista, joka pisti miettimaan!
J: Mulla ei oo viela mihinkaan kiire niinkun oon jo sanonut ja pakko sita tyota on tehda jos elaa aikoo :)
Stazzy: KSV - hyva alotus kaikelle. Tyo- tai opiskelupaikan avulla lahtisin itse viisumiani hommaamaan. Ja jos paadyn tanne opiskelemaan, niin myyn kylla asuntoni, ettei tarvitse ottaa uutta lainaa ja etta on taskun pohjassa rahaa elamiseenkin. Mikaan ei ole mahdotonta ja jos ma ihan oikeesti oikeesti haluan tanne, niin ma myos raivaan tieni tanne takasin :)
Ma aijon ihan kaikessa rauhassa pahkailla tata asiaa, vaikka oonkin spontaani ihminen, niin tallaset suuremmat ratkasut vie PAALJON aikaa. En usko, etta taman vuoden aikana minnekaan viela paasen lopullisesti lahtemaan, enka ehka ensi vuonnakaan. Katsotaan miten tassa kay :) Kiitos sullekin kannustavan realistisesta kommentista!
:)
VastaaPoistaMä lähdin 19-vuotiaana ylioppilaana Ranskaan auppariksi, nykynäkökulmasta ihan tyhjään hypäten. Hyvä kun puhuin kieltä (eli en siis kunnolla). Asioiden hoitamisesta, pankkitilin avaamisesta tai oleskeluluvan hankkimisesta (silloin vielä sellaisen tarvitsi) ei ollut aavistustakaan. Tilillä hädin tuskin 1000 euroa rahaa. Kummasti vaan selvisin hengissä, vaikka välillä vähän päätä seinään hakattiinkin.
Ehkä kaikkein olennaisinta on, että tietää, että voi tulla takaisin jos homma ei oikeasti ala luistaa. Että plakkarissa on jonkinlainen Plan B tai C, jotta ei ihan tyhjän päälle jää.
Milloinkas sitä siipiään koettaa jos ei nuorena...
Stazzy: Ma oon taysin samaa mielta, siipia taytyy koettaa nuorena, ei ne vanhana jaksa enaa kantaa! Ja oon aika sataprosenttisen varma, ettet kadu ratkasuasi lahtea aupairiksi, vaikka sita paata valilla jouduit seinaan hakkaamaankin? KAIKKI kokemukset rikastaa :)
VastaaPoista