28.5.2010

Vuosisadan rakkaustarina

Alotetaanko vaikka sillä, että hyi ällötys mikä otsikko! mulla on soinut toi biisi koko päivän päässä, joten miksikäs ei, onhan tää meidän suhde aika siirappinen, niin kuin toi biisikin :D
Muutamia kommentteja on tullut liittyen mun ja mun poikaystävän tapaamiseen yms ja kovasti on toivottu ihan omaa postausta "meistä".. well, saamanne pitää!

Muistanette varmaankin, kun pääsiäisen tienoilla käytiin kavereiden kanssa Veikkolassa Ramin kaksoisveljen räppikeikalla vähän chillailemassa.. kun mulla oli ihan höpsöt vaatteet päällä ja olin muutenkin tosi rasavillillä tuulella. Ja ehkä hieman hiprakassa.. no siellä me tavattiin :)

Sofia alkoi juttelemaan jonkun Ramin kaverin, mukavannäköisen ja tosi hauskanoloisen pojan kanssa niitä näitä ja mä sivukorvalla tartuin sanaan "kummisetä" ja änkesin keskusteluun mukaan. Selvisi, että tämä kyseinen poika oli saanut kunniatehtävän toimia kahden pienen tytön kummisetänä ja ristiäiset oli ihan kohta. No näinhän oli mullakin! höpöteltiin kummiudesta sitten pitkät tovit ja sivusilmällä näin kun Sofia ja Saara huokaili vieressä ja polki jalkojaan, että "nyt mennään"! Illan mittaan aina vähän väliä eksyttiin toinen toistemme juttusille ja huomattiin, että meillä on aika paljon samoja mielipiteitä ja samoja asioita tapahtuu elämässä. Loppuillasta tanssahdeltiin hullunkurisesti ja ihan vitsillä tanssilattialla ja nauratti paljon. Herra lähti jatkamaan Nummelaan, minä jäin humalapäissäni perään huokailemaan, mutta unohdin hyvän biisin soidessa herran täysin :D


Kotiin kun päästiin pilkun jälkeen, nappasin Ramin puhelimen ja alitajuntaisesti soitin herralle ja rupattelin ihmejuttuja, lähinnä vaan pientä smalltalkia. Kuulin kyllä pojan äänestä, että se oli aidosti yllättyneen iloinen, että soitin ja piristin sen kylmää kotimatkaa. Aamulla sieppasin taas kerran Ramin puhelimen ja aamuhöpnökässä ollessani (väsymyksissäni ja vähän vielä hiprakassa) näpyttelin herralle "Haluutko lähteä joku päivä kahville :)"-viestin. Vastausta ei kuulunut moneen päivään, kunnes yksi ilta olin saanut facebookiin viestin, jossa herra ilmoitti olevansa "kahvi-absolutisti" ja pyysi mua kaakaolle. Ooohh, siitä se sitten lähti!



Hassua, ettei kumpikaan meistä ajatellut ensi kertaa tavatessa, että oiiij, ton mä otan eikä muutenkaan mitään hymyjä suurempia tuntemuksia kummallakaan herännyt. Kaakaohetken jälkeen oli kuitenkin molemmilla masut täynnä perhosia ja ajatukset aika sekaisin! Kummallista kyllä, me ei halattu/pussattu/suudeltu yms kun vasta kolmansilla treffeillä, kun kokkasin Gourmet-illallisen meille kahdelle SAARAN KOTONA :D (mulla ei siis ollut putkiremppa vielä valmis ja keittiön tilalla oli vain iso musta aukko!) Jo tästä mä tiesin, että nyt on tosi kyseessä..

Voivoi, voisin jatkaa tätä mun sydämet silmissä-höpöttelyä vaikka kuinka monen kilometrin verran, mutta tää saa tällä kertaa riittää :) tässä siis ensimakua teille, nyt tiedätte missä mennään!

3 kommenttia:

  1. noni nyt ku mun kone suostuu kommentoimaanki tähän :D Ihanaa ku jaoit melle tän sun "vuosisadan rakkaustarinan" :) mä vähä jotenki mietinki et varmaa sieltä keikalta bongasit tän miehen, ku sen jälkee alko tulla niitä "perhosia mahassa" -postauksia :D mutta onnea teille <3

    VastaaPoista
  2. Voisitko päivittää tota sun profiilikuvausta kun ehdit, kun ethän enää viiletä Kaliforniassa :)

    VastaaPoista
  3. Sini: Mä vähän kyllä emmin aluksi, et haluunko tästä tänne kirjottaa, jotenkin tuntuu niin toooooosi henkilökohtaselta, kun tässä on todellakin sitä jotain, mut kyllä mä päätin, et on teillä kaikilla ihanilla oikeus tietää! :D you are almost like a family to me! kiitos paljon onnen toivotuksista <3

    Anonyymi: katsos hupsista vain, mäpä joku päivä oikein ajan kanssa vähän pistän blogia uuteen uskoon, niin samalla saadaan päivityksetkin ajan tasalle :)

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!