Espoo, ihana Espoo. Tutta ja turvallinen Espoo.
Mulla oli tänään ihan kokonainen päivä koulussa, ysistä puol viiteen. Aamupäivä meni nyt alottaneiden kanssa ja iltapäivällä jatkettiin kakkosten kanssa. Ja mua ahdistaa, mä oon varmaan jotenkin sosiaalisesti vammautunut täällä kotona kököttäessä! Mulla on hirveet paineet: ensivaikutelma, muiden ajatukset musta, klikit, kimppakyydit.. Ei mulla ennen tällasta oloa oo ollut!
Mua pelottaa, että mä jään yksin kun vaan jökötän siellä luokan perällä enkä osaa avata suutani, rustailen runoja kalenteriini. Välillä mä mietin, et onko ensivaikutelma musta jopa hieman koppava, luotaantyöntävä, hmm. Nyt mun on ihan totta pakko rohkaista itteni, olla välittämättä mistään/muista, jättää ne typerät ajatukset yksin jäämisestä komeroon ja vaan törkkäytyä ihmisten sekaan ihan töykeesti.
MITEN MUSTA ON TÄMMÖNEN "SEINÄKUKKANEN" TULLUT!?!
Älä Jansku turhia mieti ja huoli, oot vaan oma ittes niin sä löydät sieltä samanhenkistä seuraa ihan itestään. Ja lähet rohkeesti kaikkeen mukaan, opiskelussa kuitenki suurin ilo tulee (ainaki mulle) uusiin ihmisiin tutustumisesta ja ystävystymisestä, mitä vanhemmaks tulee sitä vaikeempaa se on.. Hymyä vaan huuleen ja rennoin rantein! :)
VastaaPoistaMaija: Pakko ryhdistäytyä ja karistaa jännitykset sun muut hassut tunteet olkapäiltä ja hypätä vauhtiin mukaan :) mutta totta, mäkin oon huomannut, että ei oo enää yhtä helppoa kun ala-asteella, toi kavereihin tutustuminen.. I can do it :)
VastaaPoista