19.1.2012

One way, or another


Lämpöisestä auringonpaisteesta, valkohiekkaisten rantojen syleilystä, kulttuuriviidakon uumenista Suomeen - pimeään, kylmään ja pyryttävään Suomeen. Jep, vois sanoa, että here we go again - taas mä alotan tän. Taitaakin olla ihan tuttua huttua teille se, että mä oon kova tyttö valittamaan, varsinkin matkoiltani Suomeen taas palattuani. 

Meidän Miamin-loma oli mitä ihanin, onnistunein! Nähtiin, koettiin ja tehtiin paljon ja ennen kaikkea nautittiin :) Mitä sitä lomaltaan enempää vois toivoakaan? Heti kun pääsen tästä ahdistuksestani ja pienimuotoisesta masentumisestani yli, annan näppäinten laulaa ja saatte kuulla meidän lomasta monen viikon ajan :D tulossa on siis.

No, vaikka meillä olikin ihana loma ja kaikki meni aivan nappiin (mitä nyt noi päivittäiset kiukkuraivarit aina jommaltakummalta yms), tais se avata mun silmiä aika paljon - erittäin ahdistavalla tavalla.

Matkustaminen on aina ollut mulle intohimo. Jos voisin, rakentaisin koko elämäni matkustamisen ympärille. Jotkut varmaan muistaakin, minkälaisia ahdistuksia mulle aiheutti oman elämäni pohtiminen aupair-pestien jälkeen Kaliforniassa - missä, miten, milloin ja millä rahalla. Uskokaa tai älkää, samassa tilanteessa ollaan aika pitkälti nyt.

Mulla on tällä hetkellä kaikki mitä oon aina toivonutkin: ihana poikaystävä, maailman parhaimpia ystäviä, mielenkiintoinen opiskelupaikka, kiva työ, raha-asiat kunnossa jne. Kun mulla on ne, mä haluan jotakin muuta. Mä haluan matkustaa, nähdä ja kokea maailmaa, antaa virran viedä. Niin kun mun isäkin jo ääneen totesi: "Janninan juttu on matkustelu". 

Se, mikä tässä ahdistaa aivan suunnattomasti on, että mun poikaystävä on erittäin onnellinen Suomessa ja mielummin viettää aikaa täällä, kun esimerkiksi matkustellessa. Mulla taas on vielä niin monta paikkaa, jotka haluun nähdä ja niin paljon, mitä haluun tehdä, ennen kun oon valmis "aikuistumaan" ja asettumaan täysin aloilleni. Voitte vaan kuvitella minkälaisia taisteluita, itkuja, ahdistuksia ja epätoivon huokauksia käyn läpi pääni sisässä tällä hetkellä. 


Miksei sitä ikinä voi olla täysin tyytyväinen siihen, mitä itsellään jo on?

8 kommenttia:

  1. Ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella ja kaikki muut lame ass sanonnat tähän päälle :D..
    Matkalta paluu masis on tunnettu vaiva myös täällä. Ite oon kokenut että selviän siitä parhaiten, kun on jo seuraava reissu buukattuna ja voi ruveta oottelemaan sitä. Kokeile. Ihan pienenkin reissun varaus piristää!

    VastaaPoista
  2. Noniin eri liput tänne kauniiseen Sveitsiin!

    VastaaPoista
  3. Mulla on ollu kans aikalailla samanlainen fiilis, kun tulin Suomeen Jenkeistä ja kaikki on hyvin, muutettu yhteen nyt, ja mulla on avomies, mutta silti kaipuu jonnekin muualle? Tai siis oli kai. Nyt mää oon alkanu tehä niin, etten haikaile, lupaile, että kun teen tän niin kaikki on paremmin. Vaan teen niin, että teen päivittäin sellaisia pieniä asioita, joista pidän, jotka tekee mut iloiseksi ja ripustaudun niihin hetkiin niin pitkään kun pystyn. Ja yllätys yllätys, oon alkanu olemaan paljon onnellisempi vaikka mikään ei ole muuttunut :) Vaikeinta on kai ollu kohdata itseni ja se, että vaikka muut hehkuttaa että kävin siellä ja täällä ja elämä on ihanaa ja blaah blaah, niin minä, kyllä vain, nautin siitä, että saan aamuisin vaan siirtyä sohvalle völläämään ja juoda ite keittämääni kahvia (kahvinkeitin on muuten 16 vuotta vanha, mutta toimii ja tekkee hyvää kahvia, mitä sitä uudella!) ja nauttia mun jutuista, jotka mulla nytten on. Joku puhhuu kai samasta asiasta tietoisena läsnäolona tai jotakin, mulle kuulostaa vähän liian hienolta asialta. Mun mielestä nää on vaan niitä pieniä ilonhetkiä, jotka saattais, ja meniskin ohi, jos keskittyisin valtaviin juttuihin, jotka ei heti mua tekisi iloiseksi. Ja se ois surku.

    VastaaPoista
  4. Sartsa: Pakko sitä on kai taas vaan lähteä.. aivan persuuksista nämä masistelut!! :(

    Saara: Näin on tehtävä, huomenna saan tietää duunista, et millon on sopivaa lentää Sveitsin syleilyyn :)

    Susette: Miten toi kuulostaakin niin järkevältä? Ja niin siltä, miten asioiden oikeesti haluais olevan? Jokaisesta pienimmästäkin hetkestä nauttimista, elämän elämistä :) On kyllä pakko koittaa heittää huolet nurkkaan ja nauttia ja hymyillä, koska siitähän tässä on kyse :) mut kyllä mä silti haluan maailmalle!! :D

    VastaaPoista
  5. No siis niin minäkin! :D mutten sen takia että pitäis paeta johonkin, vaan sen takia että haluan, mutta tiedän että se paikka mihin palaan niin on muuten ihan yhtä hyvä juttu :P Ei muutaku ilokärpäsistä härkäsiä sitten! :)

    VastaaPoista
  6. Jannina, tiedäks mullakin on aina ollut hirmuinen hinku ulkomaille. Vuoden ehdin USA:ssa viettämään ja haaveilin jo mihin seuraavaksi lähtisin. Tämän jälkeen löysin itselleni maailman ihanimman poikaystävän, mutta sepäs ei matkailuhimoa vähentänyt. Lähdinkin viime vuonna puoleksi vuodeksi vaihtoon Eurooppaan. Oli vaikeaa jättää poikaystävä Suomeen, mutta tiesin, että jos en lähtisi, tulisin katumaan sitä ikuisesti. Ajattelin itseäni maailmanmatkaajaana, jonka sydän vetäisi aina ulkomaille. Vaikka vaihdossa olikin superia, kun pääsi näkemään taas maailmaa, mulle tapahtui eräänlainen asenteen muutos. Tajusin, että olenhan mä onnellinen siellä Suomessakin. Siellä pienemmissä piireissä, kullan kainalossa. Tämä viimeisin ulkomaillemuutto toimi siis eräänlaisen silmien avaajana - ei se Suomeen jääminen mitään vähempään tyytymistä ole. Mä olen onnellinen täällä. Ei sillä, että matkustelu olisi nyt ohitse - sehän on vasta alkanut! Mutta kyllä mulle kelpaa ne viikon parin matkat tästä lähtien pysyvämmän muuton sijasta.

    VastaaPoista
  7. Susette: näin se on tehtävä! :)

    Anonyymi: Mä toivon, että mullakin tulis jossain vaiheessa vastaan se "ulkomaa-ähky", että sais tarpeekseen ja olis aivan täysin tyytyväinen siihen omaan pikku kotosuomeen :) täällä mä kuitenkin uskoisin perhettä perustavani ja muutenkin elämääni eläväni. Ja tietysti ulkomaille voi aina matkata kerta toisensa jälkeen, mut kunhan vaan tulee aina se tunne, että kotiin on mukava palata - mulla kun sitä erittäin harvoin on! oh, ihana jotenkin kannustava kommentti sulta, toivotaan, että mäkin jossain vaiheessa maltan jäädä sinne kullan kainaloon ja olla onnellinen elämän pienistä iloista <3

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!