30.7.2010

My same old Anna

Keskiviikkona oli vihdoin kauan odotetut treffit kiireisen Annan kanssa, joka on Suomen lomallaan reissannut ympäri ämpäri Suomen kyliä ja koloja. Tätä päivää oli odotettu, mulla oli ihan järkyttävä ikävä Annaa ja halusin päästä ihan livenä kuulemaan kaikki tapahtuneet neidin elämässä.

Käytiin eka Memphiksessä burgereiden merkeissä höpöttelemässä ummet ja lammet. Siitä siirryttiin nauttimaan aurinkoisesta illasta Koffin-puistoon ja vähän päästettiin kamera valloilleen :) here comes the horrible sisters: Anna & Jannina!
Sama Anna se edelleen on, aivan sama :) ihana rääväsuu, jonka naurua ei voi kuin rakastaa. Huolehtiva äitihahmo, jonka kanssa on niin helppo olla. Oivoi.
Pian meidän seuraan liittyi San Diegosta lomailemassa ollut jenkki-Aupairi, jolle olin luvannut näyttää Helsingin yötä. Joo ei ollut oikein sopiva pesti mulle, ei. Siis ihan totta, minne ihmiset oikeen suuntaa keskiviikkosin?! ja miksi ihmiset menee ulos keskiviikkosin? Jotenkin tuntu ihan ei-multa olla rimpsalla mekko päällä keskiviikkona jonkun jenkin kanssa, kokoajan oli sellanen fiilis, että mä haluan kotiin oman peiton alle oman kullan kainaloon. Ehkä mä vaan oon kasvanut noiden aikojen yli, ken tietää..

Pussikaljottelun jälkeen suunnattiin mBarin terassille siiderille. Anna hipsutteli puolen yön aikoihin kotiin ja mä jäin kahdestaan BreAnnan, jenkki-aupairin kanssa. Ei sillä, että tytössä itessään olis jotain vikaa ollut, oli oikein rempseä, iloinen ja naurava ja juteltiin pitkät pätkät, mut koska Jenkeissä 20v on vielä alaikäinen, oli BreAnna aika tulessa varsinkin illan pimetessä tanssilattialle päästessään. Kierrettiin vielä kahdestaan Aussie Barin kautta Tigeriin, jotta tyttö sais vähän revitellä.

Kolmelta tavattiin pupun kanssa ja suloisesti pyöräiltiin käsi kädessä kotiin. Ja vähän kinasteltiin, oho.

Ja ainiin, ei se eilinen päänsärky johtunut krapulasta vaan mulla on nyt toista päivää jatkuva klassinen migreeni, näin lääkärisetä mulle kertoi. Mä en oo päässyt tänään sängystä ylös tän säryn takia - tuntuu, että pää räjähtää ja silmissä sumenee aina kun koittaa edes istumaan päästä. Ja sit viel poskiontelontulehdus tähän päälle. Ja jotain hiton proppuja kurkussa. Ja vielä sata hyttysenpuremaa jaloissa. 


Eikä kukaan oo kotona tuomassa mulle suklaahippujätskiä.. :(

2 kommenttia:

  1. hei kauanko siitä on kun sä tulit vika kerran jenkeistä? tuntuu et se oli ihan äskö kun luin sun ja annan juttuja, mut eikös se ollu joskus talvella :o hui, eikai aika voi mennä niin nopsaa? :o:o

    VastaaPoista
  2. Elina: Mä taisin kotiutua takas Suomenkamaralle tossa tammikuun lopulla, onpas siitä jo aikaa! Voi hitto, miten nopee tää aika tosiaan juoksee, ihan pelottavaa jopa :s

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!