30.11.2012

Turkey Trot

Kiitospäivänä eli viime viikon torstaina herätyskello soi 5.15AM - ei muuta kun juoksureleet niskaan ja energiamömmö (jotain Bellin snacksejä) nassukkaan. Vuoden 2009 tapaan juoksin siis kiitospäivän traditiojuoksun, eli 10km Turkey Trotin Dana Pointissa. Mä en tiedettävästikään ole mikään juoksija, mutta täytyy kyllä myöntää, että mitä enemmän mä juoksen, sitä enemmän mä siitä alan nauttia :) Mut en siis tosiaankaan oo mikään hullu runner, joka joka viikko viis kertaa juoksee pikapikaa 10km tosta noin vain, eheii. Käyn omaksi ilokseni silloin kuin huvittaa.

Viime kerralla (vuonna 2009) tavoittena oli juosta 10km kahdella pikku pysähdyksellä, enkä sillon yllätyksekseni pysähtynytkään kertaakaan ja aikakin oli ihan jees, 1:07:36. Tällä kerralla tavote oli vähän kovempi, nimittäin juoksuaika alle tuntiin. Olin aika paniikissa ajan suhteen ja mä tiesin, että jos ei aika tuu menee alle tuntiin, olisin ollut suuresti pettynyt itteeni. But guess what.. I did it, nimittäin mun juoksuaika oli 55:30 minuuttia! Ja mun omaan "juoksuhistoriaani" nähden oon kyllä aika sanattoman ylpeä myös sijoituksesta:

Women: 446 out of 1886
Women in age 20-24: 52 out of 180


Pelkäsin jo neljännen mailin kohdalla, ettei alle tunti tuu onnistumaan, koska tuntu että kaikki vaan juoksi mun ohi. Reitillä sattu myös onnettomuus nimittäin joku vanhempi mies sai sydänkohtauksen ja elvytys muiden juoksijoiden osalta oli just alkanut, kun juoksin siitä ohi. Mietin hetken, että jäänkö auttamaan vai jatkanko, mutta tulin siihen tulokseen, että sen kaaoksen keskellä (ainakin 10 ihmistä jo miehen ympärillä elvyttämässä ja apua hälyttämässä) yksi panikoiva englantia sönkkäävä suomalainen vaan aiheuttaa lisää kaaosta, joten päätin jatkaa juoksemista, tosin loppumatkan ajatukset pyöri kyseisessä tilanteessa :/ toivottavasti kaikki loppu kuitenkin hyvin miehen osalta.

No, back to business, reitti oli huikea, auringonnousu ihana ja lämmin merituuli antoi loistavan vireen juoksulle. Uus playlist Ipodissa Gangnamstyleineen pauhasi kuulokkeista ja mennä lompsuttelin eteenpäin. Viimesen mailin kohdalla mun oli pakko saada tietää, että missä ajassa mennään ja kysyin ohi juostessa sivussa seisoneelta kannustajalta kellonaikaa: 52min, no worries. Ohh, hymy huulilla jatkoin viimeistä mailia maalia kohti kunnes näin maaliviivan. Kellossa tikitti aika (tai niin luulin) 59.12 ja mä juoksin loppumatkan kuin gaselli. Under one hour, you can do it. Maaliviivan ollessa enää muutaman metrin päästä tajusin nähneeni kellonajan väärin, se näyttikin 55 minuuttia ja maaliviivan ylittäessä tipahdin ihan täysin ja aloin itkemään :D En ikinä olis uskonut, että minä, ehkäpä maailman huonoin treenaaja ikinä onnistuisin.

Long story short, I'm so freaking proud of myself, 
55 minutes and 30 seconds!!

Huh, mä ihan innostuin taas noita tuloksia tutkaillessani :D Yritän innostukseltani saada unen päästä kiinni, sillä huomenna mulla on tennistunti klo 10AM ja siitä jatkan suoraan Hollywoodiin viikonloppua viettelemään :) Tapaan ihania vanhoja tuttuja, kuten suomalaista Arnoa, jonka luona punkataankin Martan kanssa. It's gonna be a blast! Ja ainiin, sain ensimmäiset 10op kasaan, 30 more to go..

Ihanaa viikonloppua muruset!  
Älkääkä palelluttako itseänne siellä myrskyn ja tuiskeen keskellä.

3 kommenttia:

  1. Oon hyvin ylpeä! :) Varsinkin kun tiedän, et oot vasta muutaman vuoden sisällä innostunu treenailusta ihan yleensäkin, niin tää on kova suoritus :)

    VastaaPoista
  2. Jannina toi on kova! Nimittäin itse oon juossut tasan 51 minsaa ja mä reenaan viis kertaa viikossa :D Mutta tasan ei käy onnen lahjat... Jatka vaan, sulla on lahjakkuutta!

    VastaaPoista
  3. Saara: Jeejee, oon ylpeä itekkin!

    Anonyymi: Huh, mä kyllä aina saan jotain supervoimia jostain korkeemmalta, koska silloin harvoin kun treenaan, tuntuu että hyydyn ihan täysin jo ensimmäisen kilometrin kohdalla eikä enää motivaatio riitä juoksemaan kunnolla. Kiitos!!<3

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!