Days, weeks, months

Viikot vierähtävät ihan huimaa vauhtia enkä oikeen kerkee muuta kuin juosta paikasta toiseen, ehkä välissä hieman koulujuttuja kerkee näppäilemään. Syksy / talvi tosiaan on saapunut tänne, illat viilenevät takkikelien puolelle eikä aurinkoakaan näy enää joka päivä. Kun aamulla unisin silmin kurkkaa ulos ikkunasta ja näkee auringon pilkahduksia - voi sitä iloa ja onnea! Sillon kyllä jää tietokone ja koulujutut unholaan ;D Joulukin on jo kohta, tosin mulle joulu tulee jo tasan viikon päästä, kun saan erittäin odotetun vieraan tänne mun päiviä ilahduttamaan ♥ Can't wait, can't wait!

Alla kuvia kuluneista viikoista. Pakko muuten sanoa, että Instagram on ihan huikea appsi, niin helppo ja vaivaton! Kaikki alla olevat kuvat taitaakin olla kollaasiksi koottuna Instaan lisäämistäni kuvista :) Blogin kanssa oon nykyään niin laiska, että jos haluaa "livenä" seurata menoa täällä, niin mut löytää 

nimimerkillä janninachristina

Piparkakkuja ja -taloja, itsenäisyyspäivää, ikävää..

Pupusia, naapurin koiraa (jonka sain yllärivieraaksi meille sisälle pyykkejä laitellessani ;D)

Koulujuttuja, sushia, joulunodotusta..

San Diegoa, margaritaa, Martaa..

Hollywoodia, Los Angelesia, bilettämistä..

Iloa, naurua, ystäviä, hiprakkaa..

Sellasta meininki' täällä, nyt hyppään autoon ja hurautan Crystal Covelle rantaravintolaan brunssille Martan kanssa. Nauttikaa lumesta, mulla on (kumma kyllä) hieman ikävä lunta ja kaikkea sitä "hyisevän kylmää" tunnelmaa, kynttilöitä, villasukkia, pipareita, mandariineja, perhettä..

Turkey Trot

Kiitospäivänä eli viime viikon torstaina herätyskello soi 5.15AM - ei muuta kun juoksureleet niskaan ja energiamömmö (jotain Bellin snacksejä) nassukkaan. Vuoden 2009 tapaan juoksin siis kiitospäivän traditiojuoksun, eli 10km Turkey Trotin Dana Pointissa. Mä en tiedettävästikään ole mikään juoksija, mutta täytyy kyllä myöntää, että mitä enemmän mä juoksen, sitä enemmän mä siitä alan nauttia :) Mut en siis tosiaankaan oo mikään hullu runner, joka joka viikko viis kertaa juoksee pikapikaa 10km tosta noin vain, eheii. Käyn omaksi ilokseni silloin kuin huvittaa.

Viime kerralla (vuonna 2009) tavoittena oli juosta 10km kahdella pikku pysähdyksellä, enkä sillon yllätyksekseni pysähtynytkään kertaakaan ja aikakin oli ihan jees, 1:07:36. Tällä kerralla tavote oli vähän kovempi, nimittäin juoksuaika alle tuntiin. Olin aika paniikissa ajan suhteen ja mä tiesin, että jos ei aika tuu menee alle tuntiin, olisin ollut suuresti pettynyt itteeni. But guess what.. I did it, nimittäin mun juoksuaika oli 55:30 minuuttia! Ja mun omaan "juoksuhistoriaani" nähden oon kyllä aika sanattoman ylpeä myös sijoituksesta:

Women: 446 out of 1886

Women in age 20-24: 52 out of 180

Pelkäsin jo neljännen mailin kohdalla, ettei alle tunti tuu onnistumaan, koska tuntu että kaikki vaan juoksi mun ohi. Reitillä sattu myös onnettomuus nimittäin joku vanhempi mies sai sydänkohtauksen ja elvytys muiden juoksijoiden osalta oli just alkanut, kun juoksin siitä ohi. Mietin hetken, että jäänkö auttamaan vai jatkanko, mutta tulin siihen tulokseen, että sen kaaoksen keskellä (ainakin 10 ihmistä jo miehen ympärillä elvyttämässä ja apua hälyttämässä) yksi panikoiva englantia sönkkäävä suomalainen vaan aiheuttaa lisää kaaosta, joten päätin jatkaa juoksemista, tosin loppumatkan ajatukset pyöri kyseisessä tilanteessa :/ toivottavasti kaikki loppu kuitenkin hyvin miehen osalta.

No, back to business, reitti oli huikea, auringonnousu ihana ja lämmin merituuli antoi loistavan vireen juoksulle. Uus playlist Ipodissa Gangnamstyleineen pauhasi kuulokkeista ja mennä lompsuttelin eteenpäin. Viimesen mailin kohdalla mun oli pakko saada tietää, että missä ajassa mennään ja kysyin ohi juostessa sivussa seisoneelta kannustajalta kellonaikaa: 52min, no worries. Ohh, hymy huulilla jatkoin viimeistä mailia maalia kohti kunnes näin maaliviivan. Kellossa tikitti aika (tai niin luulin) 59.12 ja mä juoksin loppumatkan kuin gaselli. Under one hour, you can do it. Maaliviivan ollessa enää muutaman metrin päästä tajusin nähneeni kellonajan väärin, se näyttikin 55 minuuttia ja maaliviivan ylittäessä tipahdin ihan täysin ja aloin itkemään :D En ikinä olis uskonut, että minä, ehkäpä maailman huonoin treenaaja ikinä onnistuisin.

Long story short, I'm so freaking proud of myself, 

55 minutes and 30 seconds!!

Huh, mä ihan innostuin taas noita tuloksia tutkaillessani :D Yritän innostukseltani saada unen päästä kiinni, sillä huomenna mulla on tennistunti klo 10AM ja siitä jatkan suoraan Hollywoodiin viikonloppua viettelemään :) Tapaan ihania vanhoja tuttuja, kuten suomalaista Arnoa, jonka luona punkataankin Martan kanssa. It's gonna be a blast! Ja ainiin, sain ensimmäiset 10op kasaan, 30 more to go..

Ihanaa viikonloppua muruset! ♥ 

Älkääkä palelluttako itseänne siellä myrskyn ja tuiskeen keskellä.

Oscar-humua

Välillä töissä on niin hiljaista, että ei enää keksi mille sivuille sitä seuraavaksi netissä surffaisi. Tänään on ollut sellanen päivä. Jostain kumman syystä eksyin sitten ihailemaan Oscar-gaalan pukuloistoa ja oli aivan pakko nostaa sieltä esille pari supernättiä pukua, kun en meinannut katsetta saada näistä irti!

Sandra Bullock veti pisteet kotiin tällä hohtavan kauniilla pitsihärpäkkeellä, vau! Hiukset ja meikki sopii ihan täydellisesti yhteen asun kanssa. Oscar-palkinto parhaalle naisnäyttelijälle meni mun mielestä ihan oikeaan osoitteeseen, mä ainakin tykkään Sandran suorituksista ja paljon :)

Mä en tiedä mikä tässä Miley Curyksen mekossa mua oikein viehättää ja ihan hämmästyin, että miten mä jostain HANNAH MONTANAN puvusta diggaan :D Jotenkin tässä puvussa kohtaa herkkyys, klassisuus ja jollain tapaa rock-henkisyys. Joo, tää on ihan supermakee! Ja tässä kuvassa on neiti kyllä todella nättinä. (ja pakko tähän väliin myöntää, että mun hoitolapset pakotti mut kattomaan Hannah Montana-leffan ja mä itkin kahdesti sen aikana...)

En yhtään ihmettele miksi namnam Ashton on valinnut upean Demi Mooren rinnalleen (vai olikohan se nyt toisinpäin, aika cougarhan tämä nainen on)! Ihana puuterinvärinen mekko sopii hyvin tummiin hiuksiin ja mä ainakin itse pidän tosta puvun leikkauksesta paljon. Myös mekon hempeys ja suloisuus iskee muhun ihan kympillä!

Mun mielestä Cameron Diaz nyt vaan on niin nätti, että sen päällä hyvältä näyttää vaikka rätti! oohh, mitä riimittelyä :D Puvun väri ja materiaali on tosi kivannäköstä, vaikkakaan puvun muoto ei mun mielestä oikeen imartele Cameronia. Mut on se vaan niin ihana nainen..

Mitä te piditte Oscar-gaala mekoista? Ootteko samoilla linjoilla mun kanssa näiden upeuksien suhteen?

Alotin muuten eilen äkkiä kesäkuntoon-dieetin, katotaan tuleeko tästä yhtikäs mitään.. Dieetti kestää 13pv ja vaikka en itekkään oikeen perusta tällasille ihmekuureille, niin mun teki mieli kokeilla. Eihän tää täysin terveellistä ole, mut ei se 13pv kauheasti hallaa voi tehdä. Mä raportoin teille 13pvn päästä, että miten meni, näkyykö mitään tuloksia ja ehkäpä voisin kuurin "menun" täällä jakaa :)

Hur mår ni alla? Jee, kohta on taas viikonloppu!!
(kuvat googletettu)

Night to remember

Lauantaina vieteltiin mun viimeisia laksareita. Universal Studioiden jaljilta oltiin Annan kanssa kummatkin vahan uupuneita ja hermotkin oli hieman kireella. Jeesukselle (alottelu- ja jatkopaikka on siirtynyt Jeesuksen tyko, koska Fairfaxilla on asukaskunta vaihtunut ihan taysin ja osa ihmisista on hieman outoja) alottelemaan ajettaessa kummallakin hieman kiehahti ja meilla oli meidan ensimmainen ihkaoikea riita. Syy riitaan oli ihan tyhma ja ma ainakin ite huomasin, etta ahdistus, joka johtui kotiinlahtemisesta, vaikutti mun arsyyntymiseen ihan torkeen paljon. Ahdisti ajatus siita, etta taa on meidan viimenen kerta kun ajellaan kahdestaan yolla ja kuunnellaan SMG:ta ihan niin paljon etta rintaan pisti. Jeesukselle tultaessa kaikki huomas, etta meilla ei kaikki ollut ihan jees ja oli ihan kummissaan, etta hei mikas juttu taa on, nyt tytot sopikaa, te ootte niin ihania yhdessa. No, loppu hyvin, kaikki hyvin :) Sovittiin ja todettiin, etta riitely puhdistaa ilmaa ja etta me ollaan ihan parhaita yhdessa!

Pari muuta aupairia oli kutsunut mut ja Annan yhdelle Hollywood klubille bilettamaan - sanat jonon ohi ja VIP-katto koukutti meidat lahtemaan vahaksi aikaa klubeilee, vaikka normaalisti pitaydytaankin noissa pienissa ja tunnelmallisissa pubeissa. Perille paastyamme kaduttiin valintaamme heti; naispuolinen juhlavaki oli unohtanut pukea vaatteensa paalle, tissien peittona oli just ja just joku narunpatka ja pyllya peitti repaleiset farkkushortsit, miau! Miehethan nyt oli sellasia jarkyttavia hinkkaajia, jotka koki, etta ei kaytostapoja/ulkonakoa tarvita, jos on rahaa! Veivattiin tanssilattialla yhden biisin ajan samalla pohtien, etta miten paastaan livistamaan pois ilman, etta kukaan pahoittaa mieltansa. "Jannina, nyt sulle tulee ihan kauhee migreenikohtaus!" Paastinkin sitten alle 5 minuutissa omille teillemme migreenini kanssa, onneksi. Muuten oltais varmastikin jaaty viettamaan iltaa muiden aupairien kanssa, mut kun oli mun viimenen ilta eika me haluttu juhlia sita allojen miesten hinkutettavina, niin oli parempi heittaa pieni valkoinen valhe kehiin.

"Could you take us to Rainbow?" kysyttiin taksikuskilta, johon saatiin vastaukseksi kummastunutta naurunhorahtelya. Jaahas, mihinkohan oli muut kaverit sitten iltaa paattanyt menna viettamaan, kun taksikuskikin hieman haparoi paikan suhteen. Saatin kuitenkin kyyti sinne ja ma alysin kuskin kummastelun syyn - paikka oli taynna Andy McCoyn ja Ozzy Osbournen nakoisia ja oloisia rokkareita ja hetken ajan tunsin, etta mua tollattiin paasta varpaisiin kokoajan. Pari rohkasuryyppya ja tollaysongelma oli silla hoidettu, niin mun kuin myos muiden osalta.

Meilla kaikilla oli tosi hauskaa! mulla ja yhdella suomalaisella tytolla oli kokoajan kauhee show paalla ja hoilailtiin suomalaisia lauluja ihan laidasta laitaan. Yhdessa vaiheessa joku kuiskas mulle, et huomaatko kuka istuu meidan viereisessa poydassa, ALA KATO VIELA! Kurkkaus olan yli viereisen poydan suuntaan ja kukas muukaan se siella istuu kuin Kelly Osbourne :D En tieda lahtiko siina vaiheessa show vaan nousuun vai rauhotuttiinko, mut nakojaan tehtiin neitiin vaikutus nimittain.. Pilkun tullessa muut lahti meidan porukasta lipumaan ulos portsarin perassa, kun ma jain viela yksin siemailemaan viimesia siemauksia juomistani. Yhtakkia huomaan, etta Kelly Osbourne seisoo mun vieressa ja sanoo: "Girl, you seem to be a lot of fun, I would love to party with you. Wanna join our afterparty?" Arvatkaa mita ma teen.. Tokasen holmistyneena, etta "Okay" kaannyn suu auki pois pain ja lahden kavelemaan ulos :D Meniko vahan pupu poksyyn! En ymmarra (eika kukaan muukaan ymmarra), etta miten MUA voi alkaa janistyttamaan noin. Sinne meni ne afterpartyt!

Ulos paastyani aloin tietty valittamaan kavereille, etta nonni, nyt missattiin kellyn partyt, kun te ette odottanut, vaikka asia ei todellakaan ollut nain! Loydettiin kuitenkin paljon muuta menoa, vaikka ne THE afterpartyt kummittelikin mielessa koko illan. Ma sain uuden kaverin, 70-vuotiaan paljettitakkisen taikurin, jonka olkapaalla istu kissa. Ei unohdeta myoskaan pelottavia diilereita, jotka ei kerta kaikkiaan jattanyt rauhaan, joten jouduttiin pikaseen ottaa taksi ja suunnattiin jatkoille Fairfaxille. Arvatkaas mita. Jannina sai puhuttua itselleen aviomiehen green cardia varten! :D ja taa on sitten taysin 100% lappaa, kukaan ei nyt tule mussuttamaan mulle yhtaan mitaan! (jos ma sen viisumin niin pirusti haluan, niin ma kylla hommaan sen ihan itse ilman mitaan apuja :))

Sellaiset laksarit ne, tulee kylla niin ikava tata kaikkea. Koskaan ei voi tietaa minne paattyy ja kenen kanssa juhlii, I LOVE IT!

Pii Paa-autoja

Oli hieman haikeeta astua Los Angelesin-junaan perjantaina ja tietaa, etta tata matkaa en tule tekemaan enaa moneen moneen kuukauteen. Voitteko kuvitella, etta lipunmyyja sattuu aina olemaan sama mukava miekkonen, joka jo tunnistaa mut ja aina moikkaa tosi tuttavallisesti? Ihan hullua. Eika naa sattumat jaa tahan, nimittain..

(Sateisen kauniita kuvia junamatkalta)

"Istun bussissa, jota ajaa aikaisimmilta bussimatkoilta tuttu tumma nainen, joka tervehtii kaikkia herttaisesti, minua myos. Sisaan astuu kumarassa kaveleva vanhempi aasialainen herra. Tunnistan miehen kasvoilta ja hankin nahtavasti tunnistaa minut, koska tervehtii iloisesti. Viereisella penkilla keski-ikainen pariskunta nauraa rakastavasti ja antaa toisilleen hellia suukkoja vahan valia. Tunnen kuinka suupieleni alkavat nykia, kasvoni valloittaa levea hymy ja silmani kostuvat kyynelista. Rakastan tata kaupunkia, taalla olen niin onnellinen." (kirjottelin bussissa istuskellessani mietteita ja ajatuksia elamasta taalla kannykan muistiin)

Mun mielesta on oikeesti aika mieletonta, etta ma oon Los Angelesissa, 5 miljoonan ihmisen kaupungissa (Los Angeles City) ja alan jo tunnistaa ihmisia yleisilla paikoilla! Vaikka kyse nyt onkin tallasista ihan ymmarrettavista sattumista, mut silti.

Noni hopohopo, nyt niihin illan tapahtumiin ja kuviin!

Tavattiin Annukan (Anna) kanssa 3rd Street Promenadella Santa Monicassa ja tehtiin muutamia ostoksia, sain jopa tuliaisia hankittua, vau! Illan asuksi paaty paalle seuraavaa:

Musta tuubimekko - Forever21 (uusi)

Legginssit (naa on oikeesti jumppapoksyt :D) - H&M

Ruskea nahkatakki - H&M

Leopardihuivi - H&M

Ruskeat nahkasaappaat - Ross

Lempparilaukku - Saaran mamman aarteista

Sulkakorvikset - Forever21 (uudet)

Illan hamartyessa hipsuteltiin Jeesuksen luokse etkoille. Meidan yhdelle kaverille oli tullut pari tuttua Suomesta rilluttelulomalle. Heti kun astuttiin Jeesuksen kamppaan, tiedettiin, etta tasta ei hyvaa seuraa - kaikki suomalaiset nuokku poydilla ja piti niin kovaa mekkalaa, etta mina ja Anna jaatiin IIIIHAN selvasti kakkosiksi, vaikka meistakin sita volyymia lahtee. Tuli myoskin vakisin kokoajan mieleen ajatus, etta en kai ma ole tollanen humalassa.. Hope not :D

No, yhdentoista aikaan suunnattiin meidan "vakkaribaariin" Barney'siin ja kuinka ollakkaan, yksi turisteista ei pysynyt enaa pystyssa eika tietenkaan paassyt sisaan. Siina sitten muut jai rahisemaan keskenaan ja mina ja Anna paatettiin, etta ei me iltaa jakseta ton takia pilata, me jaadaan tanne kahdestaan pelaamaan bilista. Voi etta, siitahan se mekkala vasta syntyikin! No, pystyssa pysyjat sitten paatti lopulta jaada meidan kanssa viettamaan iltaa ja kaikki oli hyvin siihen asti kun pilkku tuli..

Kuitin tullessa juojat laitto natisti rahat poytaan ja tarjoilija kavi ne pois hakemassa. 5min paasta poytaan ilmesty taysin samanlainen ja samasummainen kuitti. "Excuse me, we paid this bill already" -No you didn't, pay your bill and go home. Jaa etta mita?! No siita sitten kehkeytyi aikamoinen soppa - yks huutaa naama punasena, toinen tyrkyttaa 5$ seteliaan (lasku oli siis lahemmas 100$) ja mina maailmanparantajana yritin saada kaikki rauhottumaan ja keskustelemaan asiasta. Jouduttiin lopulta soittamaan poliisit selvittamaan tilanne. Poliiseja odotellessa meni suomi-pojilla hermot toisiinsa ja seuraavassa sekunnissa yksi makaa asfaltilla paa auki. HYVA, JUURI NAIN. Hetken tuumailtuamme tultiin siihen tulokseen, etta raha on vaan rahaa, kukaan ei kuitenkaan haluu jarkkyja sakkoja pahoinpitelysta, joten jatettiin kuittiasia sikseen.

Kotiin kavellessamme alkoi takaraivopotilas oksennella - tieda johtuiko alkoholista vai tallista - mut asia oli parempi tarkistaa, joten soitettiin ambulanssi paikalle. Jenkeissa ambulanssin tullessa paikalle saapuu myos paloauto.. Tassa vaiheessa me sanottiin Annan kanssa itsemme irti naista hommista ja ajettiin kotiin.

Ei ollut ihan paras mahdollinen ilta, mutta ei kaikki aina voikaan olla niin kivaa ja hehkeeta. Mut hei, kolme piipaa-autoa yhden illan aikana muistutti mua siita, etta miksi en tykkaa olla Suomessa - suomalaiset (+alkoholi). Ikava yleistaa, mut nain homma mun mielesta on.

(Ma kirjotin tan postauksen jo Jenkeissa tiistaina, mut bloggeriin tuli joku ERROR 600, jonka vuoksi en oo voinut kirjottaa pitkaan aikaan yhtaan mitaan! :( buhuu)

Farewell party number 1

Olipa ilta! Anna oli siis jarkannyt mulle lauantaiksi laksiaiset Los Angelesiin. Facebook-kutsussa luki, etta kaikki on tervetulleita ja etta kaikki Sunsetin (katu, vahan kun Mansku Suomessa) baarit, kapakat, klubit ja rotkot tullaan koluumaan lapi. Sounds good, huh?

Ensiksi kaytiin nauttimassa "parit" margaritat..

(kuvissa Janninaa, Annaa, Jarnaa (Annan kylaileva ystava Suomesta), Arnoa, Jeesusta..)

Sitten kaytiin pelaamassa bilista..

(Jarna voitti biliksessa ihan kymmenen-nolla, oon siita edelleenkin katkera :D)

Ja lopuksi Jansku istutettiin rodeon selkaan!

Voi kun tama tytto niin lesosi pysyvansa loppuun asti haran selassa, meni siina sitten hieman sormi suuhun, kun 5 sekunnin paasta kupsahdin alas :D haha!

Baareilun jalkeen meilla piti viela olla jatkot Jeffreyn kampilla, mut tassa kohtaa meni ilta vahan monkaan. Kampille oli tullut vuokraisanta, jolla varmaan oli se aika kuusta tai jotain vastaavaa (ja joo se on mies), se nimittain oli heittanyt kaikki ulos ja raivonnut ihan ihme asioista. Sen lisaks talosta oli pari tyyppia saanut lahtea ihan kokonaan laksimaan, Jeffrey mukaan lukien. Arvatkaas mita nyt tapahtuu.. J muuttaa perjantaina takasin kotiin, Wisconsiniin. Tasta asiasta tulee ihan erillinen kirjotus, oon nimittain niin heartbroken kun ihminen vaan voi olla.

No, voitte vaan arvata, etta loppuilta ei sitten ollut niin jees. Onneks Anna otti mut viereensa nukkumaan ja jakso kuunnella kun ma vollotin sen korvanjuuressa, niiskuttelin itkunokkani kanssa ja sain hengenahdistuksia :D voivoi kuinka rankkaa tama nuoren ihmisen elama onkaan..

KIITOS KAIKKI IHANAT KIVOISTA LAKSAREISTA :) teinijansku kiittaa ja kumartaa ja jaa odottamaan seuraavia laksiaisia!

Ps. Jeesus-asiaa! Edistysta tapahtunut, Jeesus nimittain pyysi Annaa treffeille.. KERJAAMAAN Walk Of Famelle sen kanssa hahahah :D on siina meilla mielitietyt, koditon ja pummi..

Day off in Hollywood

Sunnuntaina kun meidan lastenvahtikeikka oli ohi, Anna nappas mut kyytiin ja huristettiin yhdessa Annan luokse. Kaytiin Santa Monicassa dinnerilla Marken ja Anitan kanssa sellasessa ihanan tunnelmallisessa ja pienessa italialaisraflassa. Sen jalkeen poikettiin Jeffreyn luona hakemassa mun sinne havittamani kamera (ei onneks koko talo ollut katsonut mun kaikkia kuvia seittemaan kertaan lapi, eii..) ja jaatiin vahaks aikaa hengailemaan :) Jeffrey on niin VITUN OUTO. PISTE. ei siita sen enempaa. Me Annan kanssa masennuttiin ihan taysin meidan visiitin jalkeen ja paatettiin menna vetasee kunnon safkat napaan ennen kun kontysteltiin leffaan katsomaan Did u hear about the Morgans, joka oli aivan sysikakka leffa. Jain Annalle yoksi, koska Belli ja Nick halus antaa mulle maanantain vapaaksi, kun oon ollut niin kiltti! :)

Annalla oli hieman lyhyempi tyopaiva maanantaina, jotta meille jai enemman aikaa kierreskella Hollywoodia ja viettaa aikaa yhdessa. Kaytiin lasten kanssa syottamassa sorsia, tosin kuvasta nakyy etta pullat tais menna ihan toisiin suihin..

Kun Annan tyopaiva oli pulkassa, pistettiin me tytot vipinaksi! Illan suunnitelmissa oli Hollywood-tour, joka sisalsi seuraavaa:

Ajelua ympari Hollywoodia ja Los Angelesia. Kuten tosta yhdesta kuvasta nakyy, niin ollaan me taalla jo ihan talven puolella, arskakaan ei enaa monena paivana viikossa paistaa porota :(

Hollywood-kukkuloilla ihanien maisemien ihailua. Oli niin kaunis auringonlasku, etta oksat pois! (naa kuvat on miljoona kertaa kauniimpia, jos mulla perhana olis parempi kamera..)

Koikkelointia Hollywood-kyltin aarella. Viimesen kuvan otti joku randommies, joka jakeli kayntikorttejaan meille. Se sano kuvanoton jalkeen "Hhhmmm, you look kinda funny, maybe we should take a new picture." ARE U SERIOUS :DD kinda funny?

Shoppailua ja illallistamista Walk Of Famen kupeessa. Ostettiin niin osuvat paidat meille "To me entertainment, laughter, joy and hope are all amazing gifts". Anna loys myos merkkeja Jeesuksesta, TAAS!

Kappailya Hollywood & Highlandsilla tahtia ja friikkeja kummastellen. On se vaan niin eriskummallinen paikka toi Walk Of Fame..

Sitten tulikin jo aika kiirehtia juna-asemalle. Junassa sain uuden kaverin, Davidin, joka asuu San Diegossa ja oli hyvin kiinnostunut nayttamaan paikkoja siella. Ihan kiva :) Koskaan ei oo liikaa kavereita.

Loppuun viela viikonlopun parhaat palat a'la aktiiviset aupairit:

"Jannina, mika on Blueberry?" - Anna miettii, etta mika vekotin se Blackberry oikeen onkaan.

"Onko se puuma sit vahan niinkun karhu?" - Jannina kuulee, etta Los Angelesissa on paljon puumia.