Sunny days, happy thoughts

No mutta hei! Aikahan on mennyt kuin siivillä, tuntuu tosi hassulta palata tänne kirjoittelemaan kuulumisia. Toisaalta taas tosi vapauttavalta. Huomaan itsestäni, että aina kun blogiin tulee mieli tulla kirjoittamaan tai kun esim. innostus Instagramin päivittelemisestä kasvaa, on se merkki siitä, että voin hyvin. Tällä hetkellä voin kyllä todella hyvin :)

Helsinki ja eritoten kaikki rakkaat ihmiset lähellä on tehnyt mulle tänne kodin. Kodin ja myös sen "kodin"-tunteen. Tiedättekö, kun jaksaa päivä toisensa jälkeen hymyillä kotikulmilleen, hengittää rauhallisesti kaupungin sykettä, ihmetellä auringon laskiessa viilenevää iltaa. Täällä on hyvä olla, kotona.

Viime juhannuksena löysin rinnalleni oman rakkaan kultani, tietenkin silloin kun sitä vähiten odotin. Olin viime keväänä varsin rikki (niin kun varmastikin mun viimeisimmästä postauksesta pystyykin aavistamaan) ja aluksi pelkäsinkin, että en pysty hetkeen antamaan toiselle itsestäni mitään, pelkäsin tämän olevan vain hetkellistä. No, vielä kuitenkin herra on vierelläni, piristyksenä ikävempinä päivinä, ilona arjessa, tukena, ystävänä, rakkautena. Me ollaan tosi erilaisia, mutta jollain tapaa taas kauhean samanlaisia. Hän katsoo Yleltä historiallisia dokkareita, mä Aupaireita Australiassa ja Amerikan Unelmavävyä. Hän on kiinnostunut tieteestä, taiteesta ja politiikasta, mä taas muodista sisustuksesta ja hömppäpömpästä. Ei haittaa, me täydennetään toisiamme :) Hyvä ruoka ja rakkaus matkustamiseen on meidän yhteisiä intohimoja.

Au Pairit Australiassa sarja itseasiassa ajoikin mut blogin äärelle pitkästä aikaa. On ihan hullua huomata miten erisama ihminen on sillon omina aupair-aikoinaan ollut. Ilo, ylpeys ja helpotus on suuri kun älyää, että ehkä sitä kuitenkin on kasvanut ja aikuistunut, viisastunut. Niitä aikoja vieläkin muistelen naurun kyyneleet silmissä, ei sitä sovi kieltäminen! Vaikka rakastankin matkustamista, niin aupair-reissaamiset, vaihdot, harjoittelut yms on nyt nähty. Kovasti haluisin lähitulevaisuudessa työskennellä ulkomailla, kartuttaa itselleni koko sen kokemuksen - tyhjästä rakentaa arjen, juhlan ja aherruksen uuteen ja tuntemattomaan.

Työstä puheen ollen viihdyn vielä hyvin meidän ihanassa hotellissa, joka niittää mainetta ja kunniaa ;) Haasteita on ja paljon ja ne tekeekin mun työstä ihanan palkitsevaa. Esimiesasemassa oleminen tuo tietty omat vastuunsa ja velvoitteensa, mutta ai että se on mua varten. Kyllä mä tossa talven pimeinä iltoina väsyneenä töiden jälkeen usein mietin, että vuorotyö ei ole mua varten, mutta vielä kun on nuori ja jaksaa, niin otan tästä alasta asiakaspinnassa kaiken ilon irti.

Tuleva vuosi on täynnä kaikkea ihanaa ja uutta. Rakkautta täynnä on toukokuu, kun mun rakas ystävä menee Suomenlinnassa naimisiin ja mulla on ilo jo toiseen kertaan tänä vuonna olla kaason roolissa. Toukokuussa reissataan myös Edinburghiin kurkkaamaan, että miltä meidän brändin hotelli siellä näyttää ja että onko linnat pystyssä. Kesäkuu vie mut Berliiniin nauttimaan ystävistä, rakkaasta ja musiikista ja sokerina pohjalla Coldplay kruunaa kaiken. Loppuvuoteen ollaan kovasti suunniteltu taas pidempää reissua johonkin lämpöseen, mutta se on vielä vähän auki. Edellinen vuosi vaihtui Thaimaassa, nyt viimeisin Balilla. Onko teillä jotain vinkkejä noin kuukauden reissukohteeksi? Jenkit on jo nähty, kovasti Etelä-Amerikka kiinnostaisi.. :)

 

Nyt kuitenkin kotoisasta keväästä nauttien päivä kerrallaan, hymyillen. Ihana olla takaisin, aurinkoisia päiviä ja ajatuksia kaikille! (erityisesti Jossulle ja Karolle ;))

 

Sun is back

MOI! Päälle puoli vuotta siinä meni, mutta nyt voin vihdoin sanoa, että aurinko on takaisin mun elämässä. En oikein tiedä mistä aloittaa.. Elämä on taas heittänyt kärrynpyörää ja kunnolla, mutta tällä kertaa sinne oikeaan suuntaan ja toivottavasti lopullisesti.

Mä kävin viime vuoden lopulla aika pohjalla. Opiskelut, monen työn samaan aikaan uurtaminen, opparin pusertaminen, möykyt ja kumpareet ihmissuhteissa, kaikki turha hässäkkä elämässä sekä ikuinen ikävä perheen ja ystävien luokse Jyväskylästä Helsinkiin sai mut lopulta muserrettua. Talvi oli ja meni - ja aika syvissä vesissä rämmittiinkin. Jouduin olla kuukauden poissa töistä, jotta sain itseni kasaan.

Päätin, että samanlaista aikaa en enää halua kokea, vihasin itseäni alakuloisena, kiireisenä, kiukkuisena ja jatkuvasti väsyneenä. Nappasin itseäni niskasta kiinni ja käänsin kelkan. Opin kantapään kautta miten pienet suuret asiat vaikuttavat elämässä kaikkeen - aurinko, hymy, nauraminen, hyvä ruoka, välittäminen, kaikki.

Sain uuden mielettömän työmahdollisuuden Helsingistä, löysin maailman suloisimman ja viihtyisimmän kämpän itselleni, pääsin takaisin KOTIIN. Mulla on 10kilometrin säteellä mun tärkeimmät ystävät ja perhe myös lähellä. Viime viikolla myös mulle niin kovin rakas ihminen saapui Suomeen ja toi sen suurimman auringonpaisteen mun elämään. Tällä hetkellä mä olen kovin onnellinen.

Kliseistä tai ei, mutta mä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Just nyt tiedän, että lähivuosien piti mennä juuri näin. Kaikilla pienillä sattumuksilla, pettymyksillä, nauruilla ja kyyneleillä on ollut mulle opettava tarina, niin myös jokaisella ihmisellä mun elämässä. Voikaa hyvin ja iloitkaa kaikesta pienestä ja ihanasta - kerran me vaan eletään!

Mä tykkään tästä juuri näin

"Oli aika kuuma kesä tää

Nyt on jo vähän viileempää.

Tulee paljon omenaa, 

Kohta mehua taas saa.

On kaikki niinkuin ennekin"

Niin se kesä tuntui vaan vierähtävän. Mä oon jotenkin kokoajan ollut sitä mieltä, että en oo kesällä tehnyt oikein mitään sen ihmeempää, mutta nyt kun alan miettimään viikkoja taaksepäin, niin tää kesähän on ollut ihan huikea :)

Kesä alotettiin pienellä rakkauslomalla Virossa, Tallinnassa. Sain tosiaan kunnian käydä vierailemassa #sokoshotels40 -kampanjan tiimoilta uudessa Solo Sokos Hotel Estoriassa. Odotukset oli tietty korkealla, kun nää Solo-jutut on meikäläiselle aika tuttuja juttuja eikä kyllä tarvinnut pettyä. Estoria oli näppärästi noussut Viru-hotellin kanssa samaan rakennukseen, mutta silti se oli aivan eri maailmasta Virun kanssa. Käytävillä oli kahvimasiinoita ja kylkiäiseksi sai napata mukaan pähkinöitä ja muita kuivattuja hedelmiä. Huone oli mielettömän iso ja nätisti sisustettu. Kaikilla huoneilla on oma tarinansa ja meidän huoneen seiniä koristi Tallinnan elokuvafestivaaleista kertovat kuvat kauniine kehyksineen. Palvelu oli sujuvan aitoa ja hyvää ja kaiken kruunasi ihana aamupala, jolla lähti kyllä päivät hymyssä suin liikkeelle. Hotellissa vierähti hyvin aikaa, toki me muutakin tehtiin Tallinnassa: yöt riekuttiin baareissa (meillä oli oma Tallinna appro :D), päivät shoppailtiin ja kerettiin me kylpylässäkin käymään. Oli ihana reissu, kiitos!

Tere hommikust! Estorian aamiainen, nams.

Voiko lähteä uudestaan vaan nukkumaan näihin lakanoihin?

Drinksuja Estorian katoilla

Muuten kesä on ollut suht kiireinen töiden takia, mutta onhan sinne väliin aina muutama ihana irtiotto arjesta mahtunut. Mä en oo ikinä aiemmin ollut festareilla kävijänä, toki nuorempana niitä kolusin työn merkeissä ihan yllinkyllin, mutta tänä vuonna on sitten otettu kaikki menetetyt vuodet kiinni. Festarikesän aloitus oli RuisRock, jossa potin kotiin vei kyllä ehdottomasti lauantai-illan viimeinen esiintyjä Lily Allen. Mä itkeä pillitin koko keikan ajan vaan sen takia, kun se oli niin hyvä :D 

Ruissin jälkeen festarikesä jatkui aika extemporee Suomipopeissa - satuin saamaan kaksi VIP-passia asiakkaalta ja olihan ne nyt hyödynnettävä. Oli vähän liiankin hauskaa ja Eppu Normaali rupisi taustalla riimejään.

Kesän yks huikeimmista viikonlopuista vieteltiinkin sitten tässä Jyväskylän lähellä Muuramessa, jossa pääsin todistamaan Suomen parasta festaria, Naamoja nimittäin. En oo aiemmin oikein ollut kyseisistä festareista tietoinen, mutta se se juttu taitaakin olla. Naamoille myydään vuosittain minuutissa loppuun alle tuhat lippua ja siitä tietää harvat ja valitut. Festarit pidetään maatilalla ja teltat pystytetään pellolle. Pesulla käydään jääkylmässä lammessa ja sekasaunaan hypätään sitten lämmittelemään. Ympärillä tapahtuu kokoajan - esiintyjien lisäksi on stand up-meininkiä, nuotiohetkiä, fudis- ja beachvolley-turnauksia ja ja ja.. En oo ikinä kokenut samanlaista onnen viikonloppua :D Kaikki vaan on niin hyvällä tuulella ja jokainen saa olla just sellanen kun on. Ihana ihana festari, sinne on kyllä ens vuonnakin päästävä!

Ruissiin vähän flower poweria!

Olavi Uusivirta Naamoilla

Kauhukaksikko lähdössä SuomiPop-festareille

Ihanan paljon oon kerennyt täällä Jyväskylässä nähdä kavereita ja oon mä myös muutaman Helsinki-reissun ehtinyt töiden ohessa tekemään. Paljon on myös tullut aikaa vieteltyä tuon miehen kanssa, me harjotellaan tätä yhdessä oloa - pikkuhiljaa hyvä tulee. Mä oon koko vuoden ajan ollut sellanen pain in the ass, että oksat pois! On juuta, on jaata ja on sitten vielä eitä. Siinä sitten koitetaan elää ;) Mutta, niin kun otsikkokin sanoo: mä tykkään tästä juuri näin.

Ralliviikonlopun loorat

Ihana Anna :)

Rakkautta Naamoilla

Tiivistettynä kesä on ollut ihana - ei mitään erikoista, mutta kuitenkin ihan unohtumattomia juttuja. Hyvää mieltä, hymyä, vähän itkua (onhan se nyt ihan tylsää, jos kaikki menee aina hyvin), ystäviä, rakkautta, viiniä, jäätelöä mmm.

Työkuvioiden kera kerkesin jo soutaa ja huopaa ihan kunnolla, hain sitten Tampereelle töihin ja sinne pääsinkin, en tosin paikkaan, jota hain. Iski pupu pöksyyn ja tuntu, että saman työn takia ei kannata tehdä hyppyä tuntemattomaan, joten ilolla ja kunnialla jatkan Jyväskylässä hommassa, josta pidän. Vähän lisää vastuuta itelleni sain haalittua ja uusia hommia myös. Katsotaan mitä syksy tuo tullessa näiden juttujen saralla :)

Smile happily and let the whole world wonder why

Putte's Barin pizzat, slurps

Tampereella työhaastattelussa

Neiti pisama terve!

Toivottavasti kaikilla teillä on ollut ihana ilontäyteinen kesä, ootte ottanut paljon aurinkoa, ruskettunut, syönyt jätskiä, kävellyt ilman kenkiä kotiin, juhlinut aamunsarastukseen asti.. Ihana kesä!

"Lasissa viini vähenee,

Vaikka pyydän älä mee.

No, vielä toiset ostetaan,

Sulle malja nostetaan.

On kaikki niinkuin ennekin."

Kesäkuulumiset

Hei ihanat!

Eipä oo meikäläisestä taas hetkeen kuulunut, kun oon painanut menemään pitkin maita ja mantuja. Mistähän sitä taas alottaisi.. Vaikka siitä, että oon nyt virallisesti valmistunut KULTTUURITUOTTAJAKSI! Kyllähän ne paperit sieltä koulusta ulos saatiin ja vielä erittäin hyvin arvosanoin, voin ylpeydellä leijua ;) Voitte käydä kurkkimassa mun loppuportfoliota, jonka tein blogin muodossa!

Opinnäytetyön pakertaminen oli nautinnollista tuskaa, kyllä sitä tehtäessä tuli vuodatettua niin ilon kuin surunkin kyyneleitä ja varsinkin 24h ennen palautusta oli sellasta helvetissä tanssimista että! Eikö se oo aika perus, että viimeinen yö joutaa aina valvomisen puolelle? Mulla oli onneks mun iskän ihana Lola Desiree doggy piristämässä yöllistä kirjoittamista.

Mä tein mun opparin mun nykyiselle työpaikalle, matkailualanyritykselle, aiheesta sosiaalinen media. Aihe oli mun mielestä supermielenkiintoinen ja aika ajoin mä oikein kinusin kirjastoon etsimään lisää tietoa digitaalisesta markkinoinnista ja kaiken maailman brändäysasioista. Tosiaan viimeinen yö meni hiki hatussa pakertaen ja näin ollen viimeisistä kappaleista, sisältäen muun muassa kaikkein tärkeimmän eli tulokset (camoon Jansku!), tuli aika hutiloiden tehtyjä, mikä tietty harmitti palautusvaiheessa. Kuitenkin arvosanaksi tipahti kuin tipahtikin nelonen, johon oon tosi tyytyväinen ottaen huomioon, että yritin palauttaa silmät ristissä mun opparia koodikielelle tulostettuna :D Lehtori oli sitä mieltä, ettei 74 sivua "ggggggggghhhhhhhhqqwwwwwppppppooooooo"-tekstiä ihan ole oppariksi sopiva..

Vaikuttavaa ;)

NÄIN!

Aijai, pilkkuvirheet! No, tunti ennen palauttamista, mitä voi odottaa..

Vanha suola alko tosiaan janottamaan asuin- ja työpaikan suhteen ja täällä sitä taas junnataan Jyväskylän kunnailla. Not complaining, täällä on mukavaa :) Työkuviot nyt on jo hitusen liian pitkään olleet samat ja varsinkin nyt näin ammattiin valmistumisen jälkeen oon alkanut hamuamaan uusia haasteita. Oon vaan sellanen tuuliviiri, että toisena päivänä oon taas muuttamassa Helsinkiin, toisena haikailen Jenkkien perään ja aina välillä takaisin matkaopashommiin. Otappa tuosta nyt selvää!

Kesäkoti Jyväskylässä :)

Edelleenkin ihanan kamala poikaystävä on menossa mukana ja täytyy kyllä hattu nostaa hälle - oon ollut tänä vuonna nimittäin aivan päästäni pyörällä kaiken suhteen ja se on myös näkynyt mun up and down -mielialoissa. Mut kaippa se on sellanen epätietoisuus siitä, että mitä esim. kesän jälkeen tapahtuu, joka saa olonkin hiukan tasapainottomaksi. Mutta kyllä se taas siitä :) Pari pusua ja halia, niin jo on hymyä tämä tyttö!

Ja hei ainiin! Oon kerennyt reissatakin valmistumisen kunniaksi. Piipahdin Valenciassa Johannan luona nauramassa, tanssimassa, juomassa, syömässä ja nautiskelemassa. Tuli niiin tarpeeseen tollanen viikon irtiotto arjesta! Kerkesin myös muutamana iltana näkemään mun aupair-aikojen ystävää Martaa, joka tietty oli ihan huippua.

Toinenkin reissu tuli tehtyä juhannusviikolla, sain nimittäin ilon ja kunnian toimia Rantapallon ja Sokoshotelsin kampanjabloggaajana. Mutta siitäpä lisää myöhemmin :) Nyt yövuoron runtelema ja väsyttämä Jansku kiittää ja kumartaa ja lähettää kaikille paljon aurinkoa tämän ahh niin ihanan +12c Suomen kesän keskellä!

This stress is killing me

Hei! Nyt alkaa olla stressitaso aika maksimissaan täällä suunnalla. Kirjaston penkkejä on tullut kulutettua enemmän kun koko elämän aikana yhteensä: mulla on jo oma lempparikirjasto ja siellä kirjastossa omat rutiinit ja tietty oma paikka. Mun reppu painaa päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän ja some- ja markkinointilehtiä, kirjoja ja artikkeleita pursuaa joka paikasta. Jokainen kirja, jossa sanallakaan mainitaan digimarkkinoinnista, sosiaalisesta mediasta, brändeistä tai verkkovallasta saa mut näkemään punaista. OPINNÄYTETYÖ, YOU ARE RUINING MY LIFE!

Se on ihan ookoo, kun mä ittekseni tän opparin kanssa kamppailen, kiukuttelen, itkeskelen ja raivostun, mutta nyt kun se on alkanut vaikuttaa kaikkeen mun elämässä, niin tekee mieli jo melkeinpä luovuttaa. Mutta ei, mä oon niiiin lähellä maaliviivaa! Enää vähän päälle kaksi viikkoa kituuteltavaa, sitten se on ohi. Sitten voi huokaista, mennä vaikka koko päiväksi istumaan terassille ilman, että on "pakottava" fiilis mennä kirjastoon kirjottamaan. Tai vihdoin liikkua kunnolla ilman, että kokee sen ajan olevan jostain tärkeämmästä pois. Ja vihdoin olla oma itsensä ja hymyillä ja nauraa ja mennä ja olla vaan :) Toukokuun 9pv, voisitko jo tulla! Ja voisko joku tehdä mun opparin loppuun.. 

Mä oon ollut tosi aikaansaamaton ja laiska ton opparin kanssa. Mulla on ollut tässä melkein vuosi aikaa ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kirjottaa sitä, mutta ei niin ei. Kirjottaminen on alkanut kiinnostaa vasta tossa huhtikuun ekoina päivinä ja siinähän sitten itketään, että kiire tulee, kun palautus on 9.5. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa :) Mä kyllä saan paljon enemmän aikaseksi kiireen ja paineen alla, mutta nyt kun elämän tulisi pyöriä 24/7 opparin ympärillä, niin alkaa pää räjähtää.

Samalla kun tää postaus on mun oman mielenterveyden kannalta tärkeä avautuminen, on tää myös anteeksipyyntö kaikille mun läheisille. Anteeksi, etten oo ollut läsnä. Anteeksi, ettei mulla ole ollut kaikille aikaa. Anteeksi, etten oo ollut aina ihan täysissä järjissäni. Anteeksi, että oon lapannut kaiken oman stressin muiden niskaan. Anteeksi, että oon ollut niin fucked up. Lupaan, että pian taas aurinko paistaa risukasaankin :) Vielä pari viikkoa.

Ps. Mä en JAKSA enää kuunnella "3 Hours of relaxing music" tai "Best music for studying"-pimputuksia. Pimpimpimpompompim.

There's no place I'd rather be

It's been forever! Tuntuupa ihanalta taas tulla tänne kirjottamaan, sydäntään purkamaan.

Kotiutuminen Suomeen Gran Canarian rykäyksen jälkeen on mennyt paremmin kuin uskoinkaan. Vaikka en ookkaan suoranaisesti vielä päässyt asettumaan aloilleni, vaan kierrellyt kodista ja kaupungista toiseen, niin silti tuntuu hyvältä ja Suomi maistuu ainakin vielä. Asuin 1,5kk Suomeen päästyäni Helsingissä aivan ihanassa yksiössä, joka tosin alko käymään loppua kohden varsin pieneksi varsinkin kun siellä kaksi ihmistä nurkkia asutti aina melkeen joka toinen viikko. Helsinki-asuminen jatkuu aina toukokuun puoleen väliin asti, jonka jälkeen kesä kukoistaa ja.. Jyväskylä kutsuu! Hahah, naurattaa kuinka tää Jyväskylä-dilemma on aivan kääntynyt päälaelleen, sinne muuttaessa halusin kokoajan pois ja nyt Helsingissä ollessani tuntuu, että koti on Jyväskylässä.

Ihana pieni väliaikainen kotikoloseni

Shampanjakerhon misut Jyväskylää valloittamassa

Valmistuminen häämöttää, oppari valmistuu kovaa vauhtia. Mun oppari käsittelee sosiaalisen median vaikutusta hotellikokemukseen, omasta mielestä tosi mielenkiintoinen aihe, jota kirjotan sormet syyhyten suurella palolla! Toukokuun lopussa juhlitaankin sitten vastavalmistunutta kulttuurituottajaa, jännää. Koska oon mieleltäni kiero ja nautin ihan mielettömästi koulun käynnistä, niin kesälle oon suunnitellut Jyväskylän avoimen kauppiksen perusopinnot suorittavani, jotta tulevaisuuden haaveena häämöttävä kauppakorkeakoulun maisteri-tutkinto olisi helpommin saavutettavissa :)

Työtilanne tällä hetkellä - it's goooood

Opparin kirjottamisen ohessa Jannina 24v hoitaa lapsia ja ulkoiluttaa koiraa - tää mua jaksaa aina päivästä toiseen huvittaa, nimittäin tasan kymmenen vuotta sitten olin täysin samassa pisteessä ja vieläpä samassa kaupunginosassa! Mutta toisaalta, toi aivojen päivittäinen kituuttaminen klo 10-15 opparin parissa tartteekin vastapainokseen aivot narikkaan hommaa. Ja nämä kaksi pikkuprinsessaa on maailman sulosimpia! Kesän töistä vastaapi entinen ja ihan parhaaksi koettu työpaikka Jyväskylässä hotellin respassa hymyillen ja sooloillen. Kesää varten on Jyväskylästä vuokrattuna suloinen suurehko kaksio aivan keskustasta, pääsen vihdoinkin maistelemaan Jyväskylä city-lifeä ;)

Jokunen saattaakin muistaa, että oppaaksi lähtiessäni mulla jäi tänne Suomeen lempparikainalo odottelemaan. Ja kyllähän se täällä odottelikin mun ulkomaan asumisen ajan ja nyt siellä kainalossa nukutaan harva se viikonloppu :) Tosin tähänkin tietty kriisejä mahtuu matkaan mukaan, nimittäin monen vuoden vakavan parisuhteen jälkeen sitä aina välillä miettii, että haluaako heti heittäytyä virran vietäväksi vai olisiko kenties parempi vielä hetki haistella ilmaa. Noh, saapi nähdä minne tämä virta nyt meidät vie, varsin mukavin ja innokkain miettein kuitenkin oon tässä kelkassa mukana :)

Eteenpäin mennään hymy huulilla

Tänään oli kurja maanantai (voiko maanantait olla mitään muuta kuin kurjia), mutta sitä piristi kummasti hetken mielijohteesta ostetut lentoliput Valenciaan toukokuussa! Jippijaijei, saan opparirutistuksen päätteeksi irtioton arjesta ennen kesän aherruksia ja mikä parasta, pääsen näkemään mun rakasta ystävää Johannaa sekä aupair-ajoilta tuttua Martaa. Aurinkoa, biitsiä, paellaa, salsaa, bachataa, sangriaa mmmmm. Can't wait! Päivää piristi myös tänään Rantapallolta sähköpostiin tupsahtanut ilmoitus, että mut on valittu yhdeksi Sokos Hotelsin ja Rantapallon erikoisvieraaksi asuttamaan kesän aikana valittua Sokos Hotellia! Ehkä mä pidänkin maanantaista, ehkä :)

Miten siellä puolen ruutua menee, kuinka arki rullaa? Miltä kesä näyttää? Heti kun oppari on viimeistä sanaa myöten rustattu, niin aion taas rakastua tähän blogin kirjottamiseen uudestaan ja entistä syvemmin. Pusuja ja palataan!

Decisions to make

Hola, long time no see!

Täällä taas kiirettä pitää. Mistähän sitä alottaisi, niin paljon taas sydämellä..

Mun elämä on varsin vaiherikasta, värikästä eikä todellakaan käsikirjoituksen mukaan menevää. Jotenkin tuntuu, että aina kun yksi asia on hyvin, tulee toinen entistäkin parempi juttu, joka taas pistää maailman kirjat ihan sekaisin, tietty myös sama pätee ikävämpien asioiden kanssa. Sanotaanko näin, että niin pääsi nyt käymään mun matkaopasurani kanssa myös, oon nimittäin päättänyt, että tälle ammatille tämän hetkinen elämäntilanne on epäsopiva – väärä aika ja väärä paikka. Mä pidän tästä työstä kovasti, nautin asiakkaiden auttamisesta, retkien vetämisestä, esillä olosta ja tietty mukavana bonuksena tulevasta lämmöstä ja auringonpaisteesta, mutta just tällä hetkellä musta tuntuu, että Suomella ja siellä tapahtuvilla asioilla on mulle enemmän annettavaa. Ehkä joku toinen aika on suotuisampi ja sitten pitää uudestaan katsoa, josko matkaoppaan työt vielä mukanaan mut veisivät :)

Sateen jälkeen paistaa aurinko!

 Pakkaset ne siellä mua Suomessa sitten odottelevat! :D Ihanaa tulla ”kotiin”, 2,5m2 kokoiseen vuokravarastooni matkalaukut täynnä kesävaatteita ja varvastossuja. No, ehkä mä saan jonkun houkuteltua kentälle vastaan mukanaan jotain pikkasen lämpöisempää vaatetta myös.

Suomen suunnitelmat on vielä vähän auki, mutta kokoajan täällä neidin pää raksuttaa ja vaihtoehtoja pohditaan :) Tärkeimmäksi asiaksi kuitenkin nyt asetan opinnäytetyön loppuun tekemisen sekä valmistumisen, saa yhden murheenkryynin vedettyä pois to do-listalta. Ja aika näyttää suunnitelmien suhteen, että mihin sitä päädytään, miten ja kenen kanssa.

Vaikka tän päätöksen tekeminen saikin mulle harmaita hiuksia melkeenpä kasvamaan, niin pakko huokaista helpotuksesta ja todeta, että tällä hetkellä päätös tuntuu niin oikealta ja että vihdoin voin taas nauraa, iloita ja olla onnellinen sekä innolla odottaa kotiinpaluuta. Tietty täällä vielä viimeisistä viikoista nauttien ja kaikki irtiottaen.

Ihanaa viikkoa kaikille, muistakaa pysyä lämpösinä ja nauttia elämän pienistä iloista näin talven keskellä! ♥

Time flies

Ciao taas pitkästä aikaa!

Täällä sitä myrskyn keskeltä Kanarialta kirjotellaan, hiukan on myrskyisä olo myöskin sisällä mulla. Aurinko paistoi koko viime viikon aivan täydeltä taivaalta, mulle vielä tuplasti kirkkaammin, nimittäin mun tykönä oli viikon verran hyvinkin odotettu vieras päiviä piristämässä :)) Meidän yhteiseen viikkoon mahtu niin työnteon merkeissä jeeppisafaria ja kameliratsastusta kun sitten vapaa-ajalla paljon ihania tapas-iltoja, rantapäiviä, kylpylähetkiä, ostosreissuja.. Kaiken kruunas kuitenkin meidän get away-reissu Melonerakseen, josta olin varannut meille kahdeksi yöksi UPEAN viiden tähden hotellin, H10:n, meren rannalta merinäköalalla. 

Huoneessa meitä odotti mielettömien näkymien ja rannalta kuuluvan meren pauheen lisäksi viiniä ja keksejä sekä Welcome Mr. & Mrs. toivotukset :D Vieteltiin sitten lomaamme hotellin infinity-poolilla mojitoja siemaillen ja meidän aamiaisista ja illallisista nauttien, tosin ekana iltana kokonaan missat-tiin illallinen, kun oltiin niin lomatunnelmissa ja aamiaisetkin aina jäi viimetippaan kärryistä ruokia keräillen.. Juhlittiin rannalla olevalla ulkoilmaclubilla aamuviiteen, tanssittiin, naurettiin, iloittiin. Kierreltiin myös saarta autolla ristiin rastiin, käytiin mm. syömässä vastakalastettua kulta-ahventa Arguineguinissa, tapastelemassa Las Palmasin vanhassa kaupungissa Vequetassa, pysähdyttiin keskelle ei mitään ihailemaan jylhiä maisemia.. Could it be any better. ♥

No, nyt sitten aurinko hiipi vuorten taakse, myrsky saapui Kanarialle ja samalla mä aloin ikävöimään kotiin aivan kamalasti. Mulla on hirveä ikävä mun ystäviä Suomessa, kotia, normaalia arkea. Tiedän, että joulun läheneminen vaikuttaa tähän ja se, että viime viikko oli niin ihana viettää itelleen tärkeän ihmisen kanssa, mutta pakko kyllä myöntää, että siihen vaikuttaa myös täällä meneillään olevat asiat. Mun työkaverit on ihania, mutta se jokin puuttuu. Mun työ on mahtavaa ja koen olevani siinä hyvä, mutta siitäkin tuntuu se jokin uupuvan. Tiedän tän kaiken olevani itestäni kiinni, mähän oon sellanen taivaanrannan maalari, joka aina haikailee sen perään, jota ei ole ja unelmoi tulevasta. Mutta täytyy nyt vielä maistella ja haistella hetki elämää täällä ja jos ei ala multa hymyä pikkuhiljaa luonnostaan tulla, niin mun on mietittävä vaihtoehtoja. Katsotaan mihin asiat tästä lutviutuu :)

Ah, tuntuipa hyvältä kirjottaa taas pitkästä aikaa! Nyt paneudun opparin kirjottamiseen, ulkona sataa kaatamalla ja mun piti lähteä ulkoilmaleffaan, mutta se nyt siirtyi sateen ja opparin tieltä. Taidan poiketa hakemaan pullon viiniä ja nauttia mulle tuliaisina tuoduista Geishoista nam, sounds perfect..