Elämä antaa, elämä ottaa

Ja taas mennään. Mun elämä näiden tekstien perusteella vaikuttaa varmastikin aika dramaattiselta, kun joka postauksessa aina elämä on täysin kääntänyt suuntansa, heittänyt härän pyllyä tms. Mutta mä kai olen luonteeltani sen verran impulsiivinen ja täysiä tunteilla elävä ihminen, että mulle sattuu ja tapahtuu, vaikka en niin haluiskaan. Toisaalta se jos mikä tekee musta mut - ihanan itseni :)


Aika oli väärä, paikka oli väärä, ihminen oli väärä - who knows. Olin (ja edelleenkin olen) niin täysin varma, että tämä on ja kestää. Tämä (hän) on se mitä haluan ja mitä olen aina halunnut. Aika erotti, kasvatti ja toi takaisin samaa tietä kulkemaan, mutta nyt vain hetkeksi. Mun mielestä tämä hetki olisi saanut kestää loppuun asti.

Mä oon tehnyt virheitä, muut on tehnyt virheitä, mutta silti, tämä tuntuu niistä suurimmalta. 

Vaikka nämä sanat kuulostaakin tosi raskailta, niin don't get me wrong - mulla on kaikki hyvin. Mä olen aivan helvetin surullinen kyllä, mutta en tunne vihaa, katkeruutta, en pettymystä. Tiedättekö mistä tää kaikki johtuu? Siitä, että mun elämä kaikkine vivahteineen on koulinut musta vihdoin vahvan aikuisen, joka on löytänyt tasapainon elämäänsä. Kaikki lapsuuden läpikäydyt surut, nuoruuden kauheudetkin, aikuisiän kasvuprosessit, kaikki. Toinen syy on se, että juuri tämän ihmisen myötä oon löytänyt niin monta vastausta itseäni koskien, ettei tosikaan. En tiedä miten tätä lähtis selittämään, mutta se vaikutus mikä toisella ihmisellä voi sun elämään olla on itseasiassa vähän pelottavaakin.

Mielettömintä on oman "kriisin" keskellä huomata miten upeita ihmisiä sitä on rinnalleen saanut. Kaikki tsemppiviestit, halaukset, iltakävelyt, soittamiset.. Pieniä eleitä, jotka mulle kuitenkin merkitsee niin paljon, hymyyn ja onneen asti. Miksei näitä pieniä asioita osaa arvostaa samalla tapaa ihan arjessakin? Ja älkää käsittäkö väärin, en ole hautautunut vällyjen väliin suklaavuoren kera nyyhkyttämään, musta on vaan huokunut suru ja samalla myös huoli. On upeaa miten ihmiset sen huomaa (vaikka en välttämättä haluiskaan) ja välittää.

Nyt vaan pökköä pesään, aikaa ja tilaa itse kullekin ja ihania kesäpäiviä. Pus!

"Life is unpredictable,

It changes with the seasons,

Even your coldest winter,

Happens for the best reasons,

And though it feels eternal,

Like all you'll ever do is freeze.

I promise spring is coming,

Ang with it, brand new leaves"

FYI

Halusin vaan tulla sanomaan, että mulla on motivaatio ihan hukassa tän blogin suhteen. En tiedä haluanko enää kirjoittaa.. Vai haluanko kenties jatkaa blogin kirjoittamista taas ilman tota salasanahommaa. En tiedä, en tiedä :(

Valituksista muihin hommiin. Oon nyt Espoossa (maksoin junalipusta 46 vituneuroa) ja huomenna olisikin jo kauan odotettu Lady Gagan keikka! Katsotaan saanko innostusta kuvailla iltaa, hope so!

Ei muuta, heissan vaan ja mun mielestä ootte kaikki tosi ihania ja kivoja. Jos päätän nyt sanoa stop koko hommalle, niin mä kyllä alan joka päivä mailailemaan teille ja lähettelemään kaikkia ihania rakkauskirjeitä :D Sopiihan?

Iltaa piristävät ja hekotuttavat naamat täältä :) edit. joo tai sitten ei. Ärsyttää ihan superpaljon tää bloggerin uusi kuvanlataus-ohjelma, joka ei IKINÄ toimi! Oon yrittäny nyt noin 10h ladata paria kuvaa omalta koneeltani tänne, mutta ei niin ei. muuurrrrrrrrrr!

My day at court

Salut! Nyt ollaan kotiuduttu takaisin Suomen-kamaralle ja kylmältä tuntuu hhhrrrrrr.. Pariisissa oli aivan mahtavaa, ihan super ihana ja ikimuistoinen matka, että :) Siellä oli lämmintä, kaunista, kivaa, mielenkiintoista, jännittävää..

Mutta ennen kun postailen teille miljoona-kuva-postauksia Pariisista, niin avaan teille vähän mun tän päivän tekemisiä. Tänäänhän oli oikeudenkäynti.

Koska mulla ei ole (enää) vaitiolovelvollisuutta asiaan liittyen, niin kerron teille mikä oli homman nimi ja miten oikeudenkäynti oikein meni.

21.12.2008 mentiin Sofian kanssa baariin ja istuttiin baaritiskin viereiseen pöytään. 5min päästä meidän luokse ilmestyy nuori tyttö, näytti huolestuttavan paljon BB-Hennalta, Tukiaiselta, AMB:ltä yms, ja kertoi, että pöytä on varattu hänelle. "Jaa, kuinkas näin?" - Mä varasin tätä pöytää tolla tyhjällä lasilla. No tästähän kehkeytyi pienimuotoinen sanaharkka, jonka päätökseksi tyttö löi Sofiaa otsaan ja mua tuopilla moneen otteeseen naamaan, raapi selän verille ja repi hiuksia tukuttain.

Voi tyttörukkaa, alaikäisenä väärillä papereilla baarissa, ei hyvä juttu ei. Käytiin kuulusteluissa, kuulusteltiin passin omistajaa, tyttöä, mua, Sofiaa, todistajaa.. Veivattiin asiaa edestakaisin ja lopulta päädyttiin tän vuoden keväällä sovitteluun. Sain korvauksia kivusta ja särystä sekä kosmeettisesta haitasta. Kukaan ei sitä nää, mutta mulla on jäänyt pahoinpitelystä lasinsiru silmäkulmaan, joka on koteloitunut sinne. Sitä ei tosiaan nää kukaan muu kun minä, mutta kaikki sen tuntee. Se ei ole vaarallinen, mutta ikävä muisto.

Sovittelu oli aika vapaamuotoinen tilaisuus ja siellä pystyttiin yhdessä keskustelemaan illan tapahtumista. Tekijän mielestä pyytämäni korvaukset oli kohtuuttomat, koska "viimeksi se sai 7 tikkiä ja maksoin siitä kuitenkin vain 100€!" Voi herran jessus..

No, sovittelusta huolimatta tuli syyttäjältä kutsu oikeudenkäyntiin. Koska kyseessä on pahoinpitely, on syyttäjällä aina se lopullinen päätäntävalta liittyen tuomioon ja rangaistukseen, vaikka sovittelussa oltaisiinkin käyty.

Oikeudenkäynti päästiin tänään aloittamaan tunti odotettua myöhempään, koska tekijä halusi omin sanojen mukaan mennä "hengailemaan" ennen oikeudenkäyntiä. Siellä me (mä ja Sofia) odoteltiin tuomarin ja syyttäjän kanssa, että koska neiti sopisi saapua. Yli puoli tuntia myöhässä tekijä ilmaantui monien pahoittelujen kera kauluspaidassaan ja isoissa korviksissaan saliin ja saatiin juttu käyntiin. Syyttäjä luki esitutkintapöytäkirjasta mitä illan aikana oli tapahtunut, kertoi mistä tekijää syytetään ja esitti tuomarille syytteen.

Sofia ei päässyt puhumaan, koska tekijä myönsi täysin ensimmäisen pahoinpitelyn. Mä taas puolestani jouduin kertoa illasta omin sanoin, puhumaan aiheutuneista vammoista sekä ottamaan kantaa siihen, oliko esine, jolla mua lyötiin, lasinen vai muovinen. Tästä kehkeytyikin jutun kinkkinen kysymys, johon kuitenkin lopulta löytyi vastaus: "Asianomistajan (minä) sanaan luottaen totean, että tuoppi on ollut lasinen."

Koska pahoinpitelyssä olisi voinut käydä erittäin pahasti, lasia naamaan ja vielä rikkoutunutta sellaista, niin tekijä sai ehdollista vankeutta. Itkuhan siinä hälle tuli, mut koska mä olin päättänyt olla "kylmä ja tyly", niin en katsonut tekijään päin kertaakaan, Sofia kertoi mulle itkusta. Kyllä mua säälitti, mut jos noin nuorena joutuu huonoille poluille, niin mun mielestä opetus on erittäin tarpeen.

Tuomarilla ei ollut sitä nuijaa ja mä olin vähän pettynyt :( Muuten oikeudenkäynti oli kokemus sekin, ehkä hieman ahdistava, mutta jollain tapaa mielenkiintoinen.

Ihan kun tässä ei olisi ollut tarpeeksi rikos- ja oikeudenkäyntijuttuja tälle päivälle.. Sain tänään tietää, että Rahapajasta kymmeniä tuhansia euroja kavaltanut henkilö on mulle erittäinkin tuttu, mun lähipiiristä. Apua, miten elämä onkaan niin arvaamatonta..

Hiljaiseksi vetää.