Kenkähaaveilua

Hei murut!

Selkävaivainen vanhus täällä, yyyyh. Heräsin eilen aamulla ihan jäätävään selkäkipuun enkä meinannut päästä sängystä ylös. Aika-ajoin päivän mittaan aina uljahtelin kivusta, välillä taas kipu unohtu, mut eilen illalla iski sitten kipu taas niin kovaa, että mä vaan itkin. Pakotin sitten Jompsun ajamaan mut sairaalaan päivystykseen, jossa sain pikkupakaroihini (hahah) pari rauhottavaa piikkiä ja kipulääkitystä. Ainakin henkisesti ne piikit autto hetken, mut eipä tää kipu nyt oikeen tänäänkään oo hellittänyt. Sain jos jonkinlaista droppia ja nyt kovasti odottelen, että helpottais ja pääsis taas normaaliin arkeen kiinni eikä tarvis sairaslomalla vaikeroida. Siis ihan totta, kuka 23-vuotias on saikulla selkävaivojen takia? :D

Ja just kun mulla taas toi jumppailumotivaatio oli korkeimmillaan.. No aina voi täältä sängyn pohjalta unelmoida esim. uusista juoksukengistä, joista oon iskostanut pakkomielteen päähäni. Jenkeissä Turkey Trotissa mun naapurin mammalla oli tollaset persikan väriset Niket ja oon nyt metsästänyt kissojen ja koirien kera samanlaisia tossuja itelleni. Onks jollain kokemusta Niken Free-kengistä? Ihanan näköset, mut onkohan ne liian löröt jalkaan? Niissä ei oikeen omien kokemuksien mukaan oo paljoa tukea.. 

Sitten vielä jos joku taikoisi mulle takataskuun muutaman ylimääräisen satasen, niin jommatkummat noista kengistä olisi alta aikayksikön mun! :D Pusuja ja toivottavasti mahdollisimman moni Jyväskylässä asusteleva pääsee lauantaina Veturitallien kirpparille mun aarteita tonkimaan :) ja moikkailemaan myös! Lupaan näyttää pientä sneak peakia mun myyntijutuista ennen lauantaita.

My life's a mess

Moi murut. Alkuun nää ainaiset pahoittelu-rallatukset siitä, miten en taaskaan oo saanut aikaseks kirjoitettua niin kuin olisin halunnut. Nytkin tulin vaan pikaiset kuulumiset kertoilemaan ennen kun kiirehdin Combatin kautta lastenhoitohommiin. 

Mistähän sitä aloittais.. Kotiutunut oon nyt tässä kohta kuukauden päivät ja yllätyksekseni huomaan tykkääväni lumesta, kylmyydestä, harmaudesta ja kaikesta muusta apaattisesta :D Mutta sitten tähän kotiinpaluuseen on liittynyt aika paljon vastoinkäymisiä. Työt on ja rullaa, tosin niitä on paljon vähemmän kun toivoisin. Motivaatio kaikkiin kouluhommiin on täydessä nollassa, nykyinen harjoittelukaan ei inspaa samalla tavalla kun ennen. Tuleva opinnäytetyö mietityttää jokainen päivä. Poikaystävän kanssa soudellaan ja huopaillaan edestakas - mikä on parasta ja kellekin. Tuntuu, että voisin nukkua päivät pitkät, kaikki energiat on ihan poissa! Onneks oon nyt päässyt taas liikunnan ja saleilun makuun, vähän ees jostain lisäenergiaa :) Kirsikkana kakun päällä vielä stressaa ja mietityttää inhottava ja uskomaton tapahtuma Helsingin yössä, jonka seurauksena taas joutuu oikeusteitse vääntämään oikeuksistaan :/ Ähh.

Mutta ei auta, ei. Nyt vaan hymy pyllyyn - elämä on liian lyhyt ainaiseen murehtimiseen ja stressaamiseen! Hymyä tähän viikkoon myös muille, muistakaa hymyillä, nauraa, halata ja rakastaa varsinkin tulevan viikon ystävänpäivänä ♥

Onneks työt tuo aina hymyn meikän huulille :) Respavuoron jälkeen lainalla meidän ravintolassa

Kaikesta "ikävästä" seuraa aina jotain hyvää, eikö?

Monday, monday..

Herään aamulla iloisena OMASTA Mäkkylän kämpästäni ja silmiini pistää parvekkeen ikkunasta melkein sisään tulviva luminen puu! Sellaiset kevyet 10cm lunta on sitten satanut yön aikana. Ja mä kun vielä eilen ajattelin, että huomenna voisikin vetäistä juoksuvermeet ylle ja julistaa kevään ja kuivien teiden tuloa - NOT. Vielä pikaiset siivoukset (tästä saattekin ihan oman tilityksen) omassa kämpässä aamulla (ennen kun sinne taas tulee jotkut toopet paikkoja rikkomaan, vuokralaisista puhun siis :( ) ja sitten tien päälle kohti Jyväskylää. Ei siinä, matka menee ekat 10km ihan jees, kunnes eteen pörähtää "poliisipaku" ja sen perässä körötelläänkin nössöinä sitten 200km siihen asti kunnes matka tyssää kokonaan - liikenneonnettomuudet. Kökötetäänpä sitten 45min keskellä ei mitään kahden rekan välissä eikä kellään ole mitään hajua, että miksi. Lopulta sitten poliisit ohjaa meidät johonkin peltotielle, josta nähdään, että useampikin auto on jumissa tienpenkassa ja että rekkoja on hujanhajan tien varressa. Tuloa alkaa tehdä salakavala migreeni, apteekista ilmoitetaan, että mun lääkkeiden kohdalla on 'tehdaspuutos', silmissä alkaa sumeta. Postissa saan jonottaa tolkuttoman paljon, Jouni kiukuttelee ja siinä vaiheessa, kun huomaan peruuttavani toista autoa kylkeen parkkipaikalla, jossa 7 metrin säteellä on vain tämä kyseinen auto, huomaan, 

että nyt on kyllä maanantai - harvinaisen paska sellainen!

Kunnes illalla.. Muistan, että kävin postista noutamassa jonkun kummallisen paketin..

Johan muuttui maanantai ja koko fiilis - se ja sama muutamista lääkepuutoksista ja muutamista kylkeen peruutuksista. Ei ees migreenikään enää ollut sen hymyn ja ilon tiellä, joka tämän jälkeen puhkesi ilmoille! Saara, you made my day :)

Ihanaa maanantai-illan jatkoa kaikille (mun alkuangastailuistakin huolimatta), 

toivottavasti jokaisella teistä on yhtä ihania ja korvaamattomia ystäviä kuin mulla ♥

Huuto.nettiä!

Olis taas muutamat käyttämättä jääneet vaatekappaleet kaupan :) käykäähän kurkkailemassa täältä!

Viisaudet veks!

Vaikka kuinka reppanalta yritin eilisissä meikeissäni ja posket turvonneina näyttää, ei suostunut Koasin huoltomiehet mun puolesta kaupassa käymään :( täällähän sitten kotona kökötellään maha kurnien, poskea ja päätä särkien sekä verta niellen. Ihanaa.

Rakkaudella, Jannina miinus kaksi viisaudenhammasta
(yyyhhhh, ne äänet..)

Lääkärillä

Eilen kävin neurologilla juttelemassa enemmän tosta mun migreenistä, josta kirjottelinkin muutama viikko takaperin. Lääkäri kovasti pohti ja pähkäili ja tuli siihen tulokseen, että ei ihan normaalilta kuulosta, että taju lähtee migreenikohtauksen voimasta. Lääkäri sitten passitti mut eteenpäin keskussairaalaan magneettikuvauksiin, aivokuviin ja sydänkäyräkuvauksiin ja nyt odotellaan sinne "kutsua". Toivottavasti sais äkkiä selvyyden siihen, että mikä on. Tiettyhän mä nyt lääkärin mainitseman aivokasvaimen jälkeen oon googlettanut kaikki mahdolliset aivosairaudet läpi sataan kertaan ja tuun hulluks :D Lääkäri kyllä kertoi, ettei epäile mitään vakavampaa, mutta parempi silti tutkituttaa. Saan minäkin mielenrauhan ja LÄÄKKEET! :D

Kuva maailman sulosimmasta blogista, käykää kurkkaamassa!

Kaikkien pääongelmien lisäks mulla puskee ihan tajutonta vauhtia vasemmalta puolelta sekä ala- että yläviisaudenhampaat esiin ja voi jumalauta, että tekee kipeetä!! Kävin eilen pikasesti ennen neurologia hammaslääkärissä saamassa "ensiapua" näille hampaille ja ilmoittivat siellä nyt heti repivänsä ainakin toisen pois. Itkuhan siinä pääsi, mutta onneks mun neurologiaika sai pelastettua mut siltä rääkiltä :D Ei sen puoleen, edessähän se repiminen ja kiskominen on kuitenkin, mutta mä tarviin henkisen hyvinvointini takia sulatteluaikaa.

Yök, kyllä mua nyt rangaistaan ihan olan takaa :(

Äkkilähtö!

Meikämamma mennä hurauttaa Sveitsiin ens viikolla! Saaralta tuli eilen käsky, että se olis ens viikon viikonloppuna lähdettävä sisustusapuun ja viininlipittämisseuraksi sen tulevaan kotikaupunkiin Berniin, joten sinne siis! :) Eka varmaan Saaralle vois ne liput varata ja sitten koittaa mullekkin bookkailla jotain meno-paluuta. Oonko pikkasen innoissani meidän ihanasta yhteisestä ekasta matkasta! Nään jo silmissäni meidät ilakoimassa Alppien juurilla, lenkkeilemässä jokien varsilla ja ennen kaikkea naukkailemassa punkkua sveitsiläisen suklaan kera mmmmmm. Tervetuloa kaikki tiputetut kilot takaisin, it's so worth it!

Oli muuten tänään pikkasen jännät paikat täällä Jyväskylässä ja "töissä", nimittäin meidän hotellin yhteydessä olevassa sosiaalitoimistossa oli pommiuhka. En ollut töissätöissä, mutta palaveeraamassa esimiehen kanssa ja oli siinä itsekullakin silmät pyöreinä, kun hotellin piha alko vilisemään poliisiautoja, ambulansseja ja paloautoja. No, minähän olen niin Taalasmaan Ulla, että kököttelin sitten siinä pihalla tilannetta tarkkailemassa kahen tunnin ajan :D (pakoilin kotona odottavaa tiskivuorta hahaha) Loppu hyvin, kaikki hyvin - onneksi :)

Mä alan tästä pikkuhiljaa lipumaan kohti kuolemaa, nimittäin BodyCombattia. Vaikka sillon viime keskiviikkona kupsahdinkin salilla migreenin seurauksesta, niin saatiin kuitenkin mulle laadittua se ohjelma ja se on TAPPO! Kävin sunnuntaina vaan kokeilemassa kevyesti sitä ohjelmaa ja tänään kävely näyttää siltä kun olis housuissa jotain sinne kuulumatonta :D myös rintalihakset on aivan muussina, mut mä oon päättänyt mennä tuhoamaan itseni lopullisesti Combattiin, joten se on siis mentävä!

Mites teillä on lähtenyt viikko sujumaan? Pommiuhkauksia? (Jansku, ei oo hauskaa..)
KUULLAAN TAAS! :)

You, you used to have all the answers

Kun on kaksi viikkoa vääntänyt esseetä jättihävystä ja kissantappovideosta, joka on vihdoin valmis, niin saako olla ylpeä? :D ja hienointa on, että mun taide-essee on niiiiin täyttä SCHAISSEA!!
Ai että mä rakastankin mun koulua.

Siitä puheenollen..

Mitä jos musta tuliskin opettaja? Tai jos sittenkin hakisin kauppakorkeeseen ens vuoden hauissa, markkinointia opiskelemaan? Ja vähän myös houkuttelis yksityinen sisustussuunnittelijakoulu.. Äh, vai toimittaja?

En tiedä mistä mä oon repinyt taas kerran tän ammatti-identiteettikriisin, mutta tässä sitä nyt taas kerran ollaan :D Mä tykkään mun koulusta joo, ja tykkään varmastikin myös siitä mun tulevasta ammatista, mutta mä koen, että mä tarviin enemmän. Koen, että tuottajan hommat olis mulle enemmänkin harrastus? Vaikee mennä ja sanoa. Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että voisin aaaiiivan hyvin vedellä vaikka mitä avoimen kursseja ja hakee uusiin kouluihin samalla suorittaen tota mun nykyistä koulua - luovuttaahan ei saa! Suunnitelmissa siis on käydä oma nykyinen koulu kunnialla loppuun, tosin vähän ajan kanssa kilpaa kirmaillen :)

Katsotaan minkälainen soppa tästä nyt keitelläänkään..

Ps. Jättipimppiesseestä tuli vitonen!


Pps. Huomasitteko, että mulla on taas "uus" tukka? :)

HJÄLP!

Pikaisesti tarviin apua!
Jompsun synttärit lähestyy ja mun pitäis keksiä jotain superhuippua. Mitä antaa ihmiselle, joka ei halua, että ostan sille mitään? :D Maalaukset on jo tullut maalailtua, kirjankin oon sille väsännyt, valokuvia on siellä täällä, maukkaita illallisia se saa niin usein, Ahvenanmaallekin vein sen viime synttäreinä! Alkaa ideat loppua.. Onko kellään jotain muikeeta ehdotusta?

Tästä kesä voi alkaa!

Herranjessus, mitkä ilmat! Nyt on kyllä säitä pidellyt :)) Meijän terassin lämpömittari näyttää 38 astetta, ja kotona on tuskasen kuuma.. Mutta eipä parane valittaa, tätä on ootettu!  

Oon käynyt Jyväskylän nurtseja ja rantoja kuluttelee viimesen kahen viikon ajan ahkeraan tahtiin - väriä näkyy tässä ruhossa pikkiriikkisen, mutta pisamia sitäkin enemmän :D Nää vaan jatkaa leviämistään eikä loppua näy!

Tänään on pakko saada Somersbyn päärynäsiideriä, oon kuolannut jo viikon verran sen perään :P Esteenä sen litkimiselle on ollut tää 7-työvuoron viikko, ihan jees vetää näillä helteillä sitä 14-tuntista duunipäivää! Tänään on myös pakko vetää uusi kesämekko niskaan ja suunnata terassille nauttimaan ilta-auringosta :)

Halusin vaan sanoa teille, että NAUTTIKAA tekin, koska mä ainakin aion niin tehdä! Pusuja ♥

Ps. Mulla on ihan huippu uus kaveri, hei vaan Piia :D 

Hyvin pyyhkii :)

 Heippa muruset! :) Oon ollu nyt tosi ilkimys ja pysytelly poissa blogin ääreltä monen monta viikkoa ihan vaan kiireen ja ajanpuutteen takia. Onneks koulutehtäviä on enää tekemättä se 8 sen 20 sijasta, pari päivää sitten tilanne oli vielä ihan toisenlainen. Keskiviikkona sitten kesälaitumille koulusta! Ja joo, nappasin sitten itelleni toisenkin työn ton respa-duunin oheen, ettei varmasti lopu multa hommat käsistä :D Välillä osaan olla kyllä niin fiksu näiden asioiden suhteen, mut onneks loppu hyvin kaikki hyvin, aikaa riittää ja pääasia, ettei kesää joudu täällä Jyväskylässä olemaan kiinni! Paljastan uudesta työstä sen verran, että se on vaateliike ;) mmmm!

Mitäääs muuta.. No, viikko takaperin kävin piipahtamassa ambulanssissa ja poliisisetien jututeltavana, kun kopsautettiin hirveellä vauhdilla yhden toisen pyöräilijän kanssa yhteen.. Onneks väistettiin kummatkin nurtsin puolelle sen asfaltin sijasta, muuten ois ollu henki helisemässä! Mustelmat on oikein muikeat, kyllä tässä vielä viikkoja menee ennen kun kehtaa päällensä hametta pistää.. Käyn vielä lääkärissä varmuuden vuoks näyttämässä mun rannetta, luulen, että sieltä on joku hermo panna napsahtanu vinksalleen. Ei kuitenkaan sen vakavempaa käyny :)

Kesästä ei mittään hajua - missä oon, minne meen, mitä teen, mutta sepä se vasta mua kutkuttaa! Töitä on jos niin haluan täällä päin Suomea, mutta uskon, että tuun aika suuren osan kesästä majailemaan Espoo-Helsinki-akselilla :) Virossa käydään piipahtaa Soffun kanssa, Saaran kera pistetään jalalla koreasti mahdollisesti Ruisrockin suunnilla ja ehkäpä loppukesästä pistetään pillit ja pallot kasaan murun kanssa ja suunnataan äkkilähdöllä etelän lämpöön. Ja onhan mulla täällä Jyväskylässäkin mun uusi aivan superhuippu ihana kaveri Piia, jonka kanssa on myös monet suunnitelmat kesän varalle tehtynä.. Näyttäis kyllä kesällä olevan menoa kerrakseen!

Mitä teille kuuluu? Onko ollu pääsykokeita? Miltä kesä näyttää? Kukaan onnekas suuntaamassa reissuun?


TELL ME EVERYTHING, palan halusta taas kommunikoida teidän ihanien kanssa :))

I'm sooo bored!

Kuinka voi ihminen olla näin hukassa ilman toista? Huhhuh, tää fiilis ei todellakaan ole kiva. Mä tuun kotiin töistä/koulusta, meen suoraan nukkumaan oli kello mitä oli. Sitten nousen ehkä siinä puolen yön aikoihin ja pyörin ympyrää ja mietin, että mitäs sitä nyt sitten pitäis tehdä. Syön kaikkea paskaa vaan sen takia, et ois jotain tekemistä. Salillakin oon ollut ihan sekasin, lähin yks päivä KESKEN combatin pois, kun ahdisti niin paljon :D Tää 2 viikon erossa olo nähtävästikin ottaa aika koville, niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Miten tuun ikinä selviimään kesästä, kun tarkoitus olis periaatteessa asua eri paikkakunnilla?! Pieniä elämänmuutossuunnitelmia mielessä on monia lähinnä kesää ajatellen, mutta vielä ei mitään mullistavaa ole tapahtunut.

Tässä teille hieman kuvitusta siitä miten mun yksinolo sen nukkumisen ja syömisen ja pyörimisen rinnalla sujuu:

On se kivaa pukea lenkkeilykamat päälle vain älytäkseen, että äh, ei huvita yksin lähteä :D Yhtenä päivänä onnistuin raahaamaan itseni lenkkipolulle sillä ehdolla, että Saara pölisi mulle koko matkan ajan puhelimessa.. huooh..

No sitten yksi ilta innoistuin mun vaatekomeron sisällöstä ja päästin sisäisen teinini valloilleen! Sitten alkoi tietty surettamaan se, että ei ollu yleisöä mun muotinäytökselle - normaalisti siis rakastan keikkaroida Jompsulle kaiken maailman vaateyhdistelmissä, senkin mielestä varmasti eeeeerittäin mielenkiintoista ajanvietettä, NOT.

Eilen yritin piristää itseäni ostamalla pirtsakan ja ihanan keväisen huivin, mutta sitten tapahtui taas jotain ja angsti iski :D Eikö kuulostakin aika säälittävältä tää mun yksinoleskelu? Vähän ehkä värikynää on käytössä, mutta ei tää kiva ole ja vaatii ehdottomasti totuttelua ja harjoittelua - en mä aina ikuisesti 24/7 voi Jompsun kainalossa piileskellä!!

Tää mun uusi herkkunamnam kyllä ihan oikeesti sai hymyn huulille, oli nimittäin aivan suussasulavaa! Avokadoa, majoneesia ja katkarapuja, vóila, namupala on valmis hotkittavaksi!

Mutta tiedättekös, aika maailmanmullistava tunne, kun huomaa, ettei mikään ole samanlaista, kun toinen on poissa. Ja se ikävä mikä on iskenyt, on ihan hirveä. En halua, että mun poikaystävä koskaan lähtee pois!!

Onko siellä yhtä yksinäisiä susia liikenteessä?
Sanokaa nyt ees joku, että tiedätte miltä musta tuntuu :(

Minä, minä, minä!!

Meillä on ollut työpaikan kautta nyt muutaman kerran vuorovaikutusvalmennuksia, joista ainakin mä itse olen saanut ihan mielettömästi irti. Koulutuksissa pohditaan muita ja itseään, millasia me ollaan. Meidän työporukan ilmapiiri on välittömän avoin ja innostava, josta on tosi paljon potkua tän tyylisissä valmennuksissa.

Kun valmennuksien kautta on joutunu miettimään sitä omaa syvintä sisimpäänsä, omaa käyttäytymistä ja sitä, että miten ja millasena muut mut näkee, niin ajattelin itsestäni lörpötellä vähän teillekin :)

Mä oon älyttömän energinen, iloinen ja pirteä persoona - samat piirteet on työkaveritkin musta pistänyt merkille. En ota itseäni turhan vakavasti enkä liikaa asioista murehdi. Omasta mielestäni oon vähän höhlä, työkavereiden mielestä mun tulis oppia välillä rauhoittumaan. Ite tunnistan itsestäni aikamoisen kärsimättömyyden ja jos asiat ei tapahdu nyt, just, tässä, näin ja heti, kun mä niin haluan, niin jo on piru irti! :D Oon toimelias, innostunut ja aikaansaava, eikä motivaatiota puutu tältä likalta.

Ollaan tehty koulutuksissa sellasta itsensä tutkiskelu -testiä, jonka tulokset saatiin tänään kotiin vietäviksi. Testin mukaan mä oon johtajatyyppiä, joka tarvitsee ihmisiään ympärilleen. Mä laitan itseni tosi koville ja testi kertookin, että välillä jopa liian koville - uupumisalttius oli nimittäin vahvasti esillä mun testissä. Allekirjoitan kyllä. Kun mä jotain teen, mä teen sen täysillä! Täytyis vaan oppia olemaan itselleen armollinen ja haalia omaa aikaa omalle hyvinvoinnilleen :)

Mulle tärkeitä asioita elämässä on rakkaus, lähimmäiset, oma koti, liikunta ja elämästä nauttiminen. Oon ällöttävä romantikko ja noista edellämainituista ehdottomasti ykköseksi nousee rakkaus. (Tulipa muuten ihan HIRMUIKÄVÄ Jompsua..)

Mitäs muuta :) Oon mielestäni hieman turhamainen, välillä liian rauhaton ja ärsyttävä tennispallo, joka mennä pomppii paikasta toiseen. Mut kyllä mä sanon, että pitkä matka ollaan tähän päivään asti kuljettu, en edes ite kestäis Jannina 16 veetä! :D (Säälin mun lukion opettajia, nöyrät anteeksipyyntöni).

Mua kiinnostais tietää, että osuuko mun kuvaus itestäni ollenkaan yksiin teidän musta muodostuneen mielikuvan kanssa? Olispa hauska tietää, et miten sitä on onnistunut itseään tän blogin kautta esille tuomaan :) kertokaa ihmeessä! 

Come dine with me ♥

Synttäriviikonloppunahan suuntasin Helsinkiin kaikkien sukulaisten ja kavereiden ruokittavaks ja viikonlopulta on pakko nostaa yksi ateria ylitse muiden esille :) En tiedä ketkä teistä muistaa, kun tasan vuosi sitten mun ystävä Saara teki mulle ihan mielettömän maittavan aterian synttärilahjaks.. No, päätettiin neiti kokkihullun kanssa, että tästä tulee meidän ihkaoma perinne, jota tullaan haalimaan ja vaalimaan vaikka kynsin ja hampain! Tänä vuonna menyy näytti seuraavanlaiselta:

ALKURUOKA

Tomaatti-basilika keittoa mascarpone-juustolla

Valkosipuliset krutongit

PÄÄRUOKA

Tuorejuustolla täytetty broilerinrintafilee pekoniin käärittynä

Rosmariiniperunat

Feta-tomaatti-rucola-salaatti

JÄLKIRUOKA

New York -juustokakkua mansikkamelballa

Mielettömästi naurua, hymyä ja iloa :)

Minä tykkään :) On ihanaa huomata, että vaikka välimatkaa kilometreissä katsottuna on tässä vuoden sisään kertynyt mun ja mun ihanien ystävien välille, niin ei nämä ystävyyssuhteet miksikään muutu. Samat on jutut, samat on ystävät. Ja sekin on niin hyvä fiilis, kun voi vaan istuskella viinilasin ääressä ja jutella, ei oo kiire mihinkään eikä mikään tarve lähteä rilluttelemaan "hauskaa pitääkseen". Oh, musta on tullut jo vanha, kun ei enää rimpsuttelu oo ensisijaista hauskanpitoa!! 

Yök, kuulostaa jo aika lällyltä menolta :D Onneks tähän on kohta tulossa muutos, kun Jompsu lähtee poikien reissuille Ranskaan, niin minäkin pidän ihan omat reissuni täällä!! Niitä odotellessa ;)

No more food for me!

Bllaahh! Synttäripäivänä mulle kannettiin ihan mieletön aamiainen sänkyyn olohuoneenpöydän kera, koulussa vedettiin keksiä ja mansikkarahkaa oikeen kunnolla nassuun, lapsia hoitaessani rakennettiin synttäreiden kunniaks jätskikakku ja kotona odotti viiden tähden illallinen sisäfileineen, viineineen ja uunijätskeineen. Ei siis IHME, että näitä vaivalla menetettyjä kiloja näyttää ropisevan tän viikon aikana vauhdilla takaisin :D

Tulin viime yönä Helsinkiin vähän vielä juhlistamaan noita pirun kilojuhlia ja voin sanoa, ettei se syöminen tähän lopu!! Tänään vuorossa Saara-Marin Gourmet-illallinen mulle, huomenna kakkua kummitytön luona, jonka jälkeen suuntaan Papan (iskän) luokse TAAS mussuttelemaan jotain supernannaa yllätysillallista!

Näytänkö mä kenties siltä, etten saa tarpeeksi ruokaa kotona, kun kaikilla on hirveä tarve syöttää mua?! :D

Olen jo iso tyttö!

Paljon onnea mulle 21v :) 

Oon ansainnut tänään iiiiiison lasin kuplivaa ja kunnon illallisen!

Ps. Isoja asioita tapahtumassa, heti kun jotain varmenee, I'll let you know!

Tuparit ja JÄRKKYSTRESSI!

Murrr. Meil on tänään tuparit, mun ihanat ystävät Helsingistä on ollut aamu kympistä asti matkalla tänne, mä istun koneella nöröttämässä rähjäsenä ja ihan ällönä, enkä vieläkään oo saanu imuroitua. HALOO, oiskohan kenties jotain parempaa tekemistä??

Meille on näillä näkymin tulossa aika paljon porukkaa, joten voi olla, että aikamoiset bileet on luvassa! Tai no tottakai, koska ne on mun bileet ;) Toivottavasti ens kerralla saatte kuvitukseks jotain muuta kun näitä mun iänikuisia "I love my self"-webbikuvia :D ps. Musta vai puuteri? Ja ainiin, oon taas ihan rakastunut noihin mun ruuhkatukka-clippeihin, pakko varmaan änkeä ne tänään päähän!

I can do anything!

Morjentes! Mä tulin niin surulliseksi, kun huomasin, etten oo kirjottanut tammikuussa kun VAAN YHDEN postauksen, joten nyt oli pakko tarttua niskasta kiinni tätä akkaa! Ja sitten tuli mulla vähän ikäväkin.. :) Ja on mulla kivoja juttuja kerrottavana, vähän ehkä tällasta "elämä on ihanaa, mä oon ihana, liibadaaba"-höpöö, mut hei, välillä täytyy olla, että jaksaa tarpoa niiden suurten kinosten yli elämässään :)

Koko tammikuun oon vetänyt tipaton-, herkuton-, terveellinen- ja salilinjalla ja ette uskokaan miten hyvältä tuntuu! Pikkasen tuli noita lupauksia uudelle vuodelle tehtyä, joten tässä sitä nyt ollaan :D Just ennen kun tää "kuuri" pärähti ilmoille, niin käytiin Jompsun kanssa Ruotsissa/laivalla täyttämässä meidän viini- SEKÄ karkkivarastot, joten voitte vaan arvata miten tiukkaa tekee, kun aina kaapin avatessaan näkee kaikki herkut, mums! Mä sinnittelen, oon kova mimmi!

Noh, on tää tuottanut tulostakin. Mä oon kohta kuusi pitkää ja möhömahaista vuotta odottanut tätä päivää, että mun paino on sen "oman maagisen ihannepainon" alla. Odottanut sitä hetkeä, millon voi ilolla ihaillen katsoa itteään peilistä ja todeta, et "HITTO, mä näytän hyvältä!" Nyt se on ja en oo eläissäni ollut näin ylpeä itestäni! Mutta, vielä on matkaa, vielä on matkaa :)

Ja mitäs muuta.. Nyt on kaksi työntäytteistä päivää vastaanottovirkailijana takana ja DAMN I like it! Eilinen oli aivan kamala. En tiennyt mistään mitään ja ei asiakkaat ymmärrä, et miksi kaikki ei palvele, vaan ne kokoajan hoputti mutkin tiskille ja siinä sitten oltiin: "Juu, aamiainen on tässä vasemmalla puolella, en kyllä tiedä, että mihin kellon aikaan, tervetuloa!" :D Voi jessus, just tällanen mä oon! Mutta tänään meni jo paljon paremmin ja kun työpäivä päätty, niin en ollenkaan olisi halunnut lähteä kotiin. Ensi viikolla taas sitten Jannina ;)

Ja mun harjoittelu, se on hauskaa! Tuotan Mörköoopperaa, joka toteutetaan 3-10v lasten kanssa ja siinä on kaikkea hömppää :) Meil on huomenna ihkaensimmäiset harjoitukset esityksestä ja minuuuva jänskättää! Kaiken sen tuottamisesta koostuvan työmäärän lisäksi mut sitten suostuteltiin itsekin esiintymään kyseisessä "oopperassa", upeeta :D Mulla on tähän projektiin liittyen muuten yks haastattelupätkä, joka kuitenkin pitää hakea YLEltä, joten sitä odotellessa..

Mmmmm.. Juu ja kavereitakin on tässä kertynyt tiuhaan tahtiin enkä mä yksin ole jäämässä täällä, vaikka sitä itkinkin ekat 2 kuukautta. Ja Jompsun kanssa elämä hymyilee :)

Mulla olis hirveesti kaikkii sydämellä ja kaikkia ideoita ja kamalasti kivoja vaatteita näytettävänä, mut noi mun 5 esseetä kurkkii pöydän alta aika piinaavasti, että pakko siirtyä niiden pariin taas muutamaksi päiväksi.


Kuullaan taas,
toivottavasti teillä on kaikki kanssa hyvin ♥

Kohti uusia tuulia!

Hei peipit :)

Lähellä kuolemaa käydään taas noiden kouluhommien kanssa, tällänen lista olis tehtäviä edessä:

- Tuottajahaastattelu
- Tuottaja/opiskelijahaastattelu
- Referaatti
- Lukupiiriessee
- Harjoittelusuunnitelma
- Kirja-arvio ja kirjaesittely
- Sponsoriesite
- Essee: Tuottaja tiedottajana
- Essee: Kriisiviestintä
- Kummiluokan esitteet

Hyvä homma, näillä mennään! Tervetuloa vaan tuottajaksi opiskelemaan :D Tammikuun loppuun asti aikaa, mut oon päättänyt, että tällä kertaa MINÄ olen ajoissa (aivan varmasti)! Kouluhommien takia, sallitehan mulle pienen aherrushiljaisuuden? :) Kyllä mä kohta taas intoa puhkuen tuun höpöttelemään kaikkea turhaa!

"Kohti uusia tuulia!" Ai että, kun ahertelen kovasti mun työharjoittelunkin parissa, eikö mun kaarnalaiva oo upea? Se tulee pariin esitteeseen :)

Ps. SAIN TYÖPAIKAN! Aloitan huomenna Sokos Hotel Alexandrassa vastaanottovirkailijana ja oon ihan mielettömän innoissani!

Pps. Mun pikkuruinen kummipoika osaa jo kävellä! ♥

Ppps. Minä klumppedumppe menin tänään möhlimään jäällä. Kiva mennä klinkkaamaan heti ensimmäisenä työpäivänä :/

I'm getting used to this

heihoi! Muistatteko kun vähän aikaa sitten itkin koti-ikävää ja huolestuneena marmatin, että olen sosiaalisesti vammautunut, kun ei mulla täällä kavereita ole? Noh, tänään kääntyy pakka täysin ylösalaisin, nimittäin mut on kutsuttu meidän luokan pikkujouluihin ja ennen niitä meen VALMISTAUTUMAAN parille kivalle luokkakaverille! Jiipppiiiii :) Pikkujouluissa vietän muutaman tunnin ja sen jälkeen suuntaan mun poikaystävän kaveripariskunnan tupareihin, johon mut myöskin on kutsuttu! Täähän on ihan heaven :D

Luulin, etten ikinä pääsis täällä omille jaloilleni, viettämään omaa kivaa elämääni, mutta täältähän sitä tullaan ja kovaa vauhtia! :)
Kuulostanpa säälittävältä. (Kuvat weheartit)