Sunny days, happy thoughts

No mutta hei! Aikahan on mennyt kuin siivillä, tuntuu tosi hassulta palata tänne kirjoittelemaan kuulumisia. Toisaalta taas tosi vapauttavalta. Huomaan itsestäni, että aina kun blogiin tulee mieli tulla kirjoittamaan tai kun esim. innostus Instagramin päivittelemisestä kasvaa, on se merkki siitä, että voin hyvin. Tällä hetkellä voin kyllä todella hyvin :)

Helsinki ja eritoten kaikki rakkaat ihmiset lähellä on tehnyt mulle tänne kodin. Kodin ja myös sen "kodin"-tunteen. Tiedättekö, kun jaksaa päivä toisensa jälkeen hymyillä kotikulmilleen, hengittää rauhallisesti kaupungin sykettä, ihmetellä auringon laskiessa viilenevää iltaa. Täällä on hyvä olla, kotona.

Viime juhannuksena löysin rinnalleni oman rakkaan kultani, tietenkin silloin kun sitä vähiten odotin. Olin viime keväänä varsin rikki (niin kun varmastikin mun viimeisimmästä postauksesta pystyykin aavistamaan) ja aluksi pelkäsinkin, että en pysty hetkeen antamaan toiselle itsestäni mitään, pelkäsin tämän olevan vain hetkellistä. No, vielä kuitenkin herra on vierelläni, piristyksenä ikävempinä päivinä, ilona arjessa, tukena, ystävänä, rakkautena. Me ollaan tosi erilaisia, mutta jollain tapaa taas kauhean samanlaisia. Hän katsoo Yleltä historiallisia dokkareita, mä Aupaireita Australiassa ja Amerikan Unelmavävyä. Hän on kiinnostunut tieteestä, taiteesta ja politiikasta, mä taas muodista sisustuksesta ja hömppäpömpästä. Ei haittaa, me täydennetään toisiamme :) Hyvä ruoka ja rakkaus matkustamiseen on meidän yhteisiä intohimoja.

Au Pairit Australiassa sarja itseasiassa ajoikin mut blogin äärelle pitkästä aikaa. On ihan hullua huomata miten erisama ihminen on sillon omina aupair-aikoinaan ollut. Ilo, ylpeys ja helpotus on suuri kun älyää, että ehkä sitä kuitenkin on kasvanut ja aikuistunut, viisastunut. Niitä aikoja vieläkin muistelen naurun kyyneleet silmissä, ei sitä sovi kieltäminen! Vaikka rakastankin matkustamista, niin aupair-reissaamiset, vaihdot, harjoittelut yms on nyt nähty. Kovasti haluisin lähitulevaisuudessa työskennellä ulkomailla, kartuttaa itselleni koko sen kokemuksen - tyhjästä rakentaa arjen, juhlan ja aherruksen uuteen ja tuntemattomaan.

Työstä puheen ollen viihdyn vielä hyvin meidän ihanassa hotellissa, joka niittää mainetta ja kunniaa ;) Haasteita on ja paljon ja ne tekeekin mun työstä ihanan palkitsevaa. Esimiesasemassa oleminen tuo tietty omat vastuunsa ja velvoitteensa, mutta ai että se on mua varten. Kyllä mä tossa talven pimeinä iltoina väsyneenä töiden jälkeen usein mietin, että vuorotyö ei ole mua varten, mutta vielä kun on nuori ja jaksaa, niin otan tästä alasta asiakaspinnassa kaiken ilon irti.

Tuleva vuosi on täynnä kaikkea ihanaa ja uutta. Rakkautta täynnä on toukokuu, kun mun rakas ystävä menee Suomenlinnassa naimisiin ja mulla on ilo jo toiseen kertaan tänä vuonna olla kaason roolissa. Toukokuussa reissataan myös Edinburghiin kurkkaamaan, että miltä meidän brändin hotelli siellä näyttää ja että onko linnat pystyssä. Kesäkuu vie mut Berliiniin nauttimaan ystävistä, rakkaasta ja musiikista ja sokerina pohjalla Coldplay kruunaa kaiken. Loppuvuoteen ollaan kovasti suunniteltu taas pidempää reissua johonkin lämpöseen, mutta se on vielä vähän auki. Edellinen vuosi vaihtui Thaimaassa, nyt viimeisin Balilla. Onko teillä jotain vinkkejä noin kuukauden reissukohteeksi? Jenkit on jo nähty, kovasti Etelä-Amerikka kiinnostaisi.. :)

 

Nyt kuitenkin kotoisasta keväästä nauttien päivä kerrallaan, hymyillen. Ihana olla takaisin, aurinkoisia päiviä ja ajatuksia kaikille! (erityisesti Jossulle ja Karolle ;))

 

Elämä antaa, elämä ottaa

Ja taas mennään. Mun elämä näiden tekstien perusteella vaikuttaa varmastikin aika dramaattiselta, kun joka postauksessa aina elämä on täysin kääntänyt suuntansa, heittänyt härän pyllyä tms. Mutta mä kai olen luonteeltani sen verran impulsiivinen ja täysiä tunteilla elävä ihminen, että mulle sattuu ja tapahtuu, vaikka en niin haluiskaan. Toisaalta se jos mikä tekee musta mut - ihanan itseni :)


Aika oli väärä, paikka oli väärä, ihminen oli väärä - who knows. Olin (ja edelleenkin olen) niin täysin varma, että tämä on ja kestää. Tämä (hän) on se mitä haluan ja mitä olen aina halunnut. Aika erotti, kasvatti ja toi takaisin samaa tietä kulkemaan, mutta nyt vain hetkeksi. Mun mielestä tämä hetki olisi saanut kestää loppuun asti.

Mä oon tehnyt virheitä, muut on tehnyt virheitä, mutta silti, tämä tuntuu niistä suurimmalta. 

Vaikka nämä sanat kuulostaakin tosi raskailta, niin don't get me wrong - mulla on kaikki hyvin. Mä olen aivan helvetin surullinen kyllä, mutta en tunne vihaa, katkeruutta, en pettymystä. Tiedättekö mistä tää kaikki johtuu? Siitä, että mun elämä kaikkine vivahteineen on koulinut musta vihdoin vahvan aikuisen, joka on löytänyt tasapainon elämäänsä. Kaikki lapsuuden läpikäydyt surut, nuoruuden kauheudetkin, aikuisiän kasvuprosessit, kaikki. Toinen syy on se, että juuri tämän ihmisen myötä oon löytänyt niin monta vastausta itseäni koskien, ettei tosikaan. En tiedä miten tätä lähtis selittämään, mutta se vaikutus mikä toisella ihmisellä voi sun elämään olla on itseasiassa vähän pelottavaakin.

Mielettömintä on oman "kriisin" keskellä huomata miten upeita ihmisiä sitä on rinnalleen saanut. Kaikki tsemppiviestit, halaukset, iltakävelyt, soittamiset.. Pieniä eleitä, jotka mulle kuitenkin merkitsee niin paljon, hymyyn ja onneen asti. Miksei näitä pieniä asioita osaa arvostaa samalla tapaa ihan arjessakin? Ja älkää käsittäkö väärin, en ole hautautunut vällyjen väliin suklaavuoren kera nyyhkyttämään, musta on vaan huokunut suru ja samalla myös huoli. On upeaa miten ihmiset sen huomaa (vaikka en välttämättä haluiskaan) ja välittää.

Nyt vaan pökköä pesään, aikaa ja tilaa itse kullekin ja ihania kesäpäiviä. Pus!

"Life is unpredictable,

It changes with the seasons,

Even your coldest winter,

Happens for the best reasons,

And though it feels eternal,

Like all you'll ever do is freeze.

I promise spring is coming,

Ang with it, brand new leaves"

Ups and downs

Sometimes life seems way too confusing to understand. Tuntuu, että varsinkin nykyisessä elämäntilanteessani juoksen päätä pahkaa paikasta toiseen, annan itsestäni kaiken, mutta loppupeleissä jään mitä useimmiten itse tyhjän päälle. Ympärillä on ihania ja tärkeitä ihmisiä, mutta huomaan usein tuntevani itseni yksinäiseksi. Joskus nauraminen tuntuu vaikealta ja muiden puolesta iloitseminen ei ole aitoa. Välillä sängystä ei tekisi ollenkaan mieli nousta ylös. Liian usein kaikki tuntuu pelkältä suorittamiselta.

Koska tiedän olevani positiivinen ja elämäniloinen ihminen, on asioihin tultava muutos. Mikä se muutos sitten on, sitä en tiedä vielä, mutta siitä otan selvää :) Mulla on niiin ikävä niitä hetkiä, kun voi vaan nauraa kikattaa yksin ja yhdessä, iloita pienimmistäkin asioista, nähdä kaikessa jotain hyvää. Toki välillä jokainen tarvitsee niitä kurjempiakin päiviä, jotta taas osaa arvostaa kaikkea ympärillään vallitsevaa hyvää.

Tästä eteenpäin aion jokaisesta päivästä löytää ainakin yhden hyvän ja yhden uuden asian, kertoa joka päivä vähintään yhden positiivisen palautteen toiselle ja joka päivä ottaa omaa aikaa itselleni rentoutumisen merkeissä edes muutaman minuutin verran. 

Ehkä se syksy ja kurjuuden tunne sillä saadaan selätettyä :)

Mä tykkään tästä juuri näin

"Oli aika kuuma kesä tää

Nyt on jo vähän viileempää.

Tulee paljon omenaa, 

Kohta mehua taas saa.

On kaikki niinkuin ennekin"

Niin se kesä tuntui vaan vierähtävän. Mä oon jotenkin kokoajan ollut sitä mieltä, että en oo kesällä tehnyt oikein mitään sen ihmeempää, mutta nyt kun alan miettimään viikkoja taaksepäin, niin tää kesähän on ollut ihan huikea :)

Kesä alotettiin pienellä rakkauslomalla Virossa, Tallinnassa. Sain tosiaan kunnian käydä vierailemassa #sokoshotels40 -kampanjan tiimoilta uudessa Solo Sokos Hotel Estoriassa. Odotukset oli tietty korkealla, kun nää Solo-jutut on meikäläiselle aika tuttuja juttuja eikä kyllä tarvinnut pettyä. Estoria oli näppärästi noussut Viru-hotellin kanssa samaan rakennukseen, mutta silti se oli aivan eri maailmasta Virun kanssa. Käytävillä oli kahvimasiinoita ja kylkiäiseksi sai napata mukaan pähkinöitä ja muita kuivattuja hedelmiä. Huone oli mielettömän iso ja nätisti sisustettu. Kaikilla huoneilla on oma tarinansa ja meidän huoneen seiniä koristi Tallinnan elokuvafestivaaleista kertovat kuvat kauniine kehyksineen. Palvelu oli sujuvan aitoa ja hyvää ja kaiken kruunasi ihana aamupala, jolla lähti kyllä päivät hymyssä suin liikkeelle. Hotellissa vierähti hyvin aikaa, toki me muutakin tehtiin Tallinnassa: yöt riekuttiin baareissa (meillä oli oma Tallinna appro :D), päivät shoppailtiin ja kerettiin me kylpylässäkin käymään. Oli ihana reissu, kiitos!

Tere hommikust! Estorian aamiainen, nams.

Voiko lähteä uudestaan vaan nukkumaan näihin lakanoihin?

Drinksuja Estorian katoilla

Muuten kesä on ollut suht kiireinen töiden takia, mutta onhan sinne väliin aina muutama ihana irtiotto arjesta mahtunut. Mä en oo ikinä aiemmin ollut festareilla kävijänä, toki nuorempana niitä kolusin työn merkeissä ihan yllinkyllin, mutta tänä vuonna on sitten otettu kaikki menetetyt vuodet kiinni. Festarikesän aloitus oli RuisRock, jossa potin kotiin vei kyllä ehdottomasti lauantai-illan viimeinen esiintyjä Lily Allen. Mä itkeä pillitin koko keikan ajan vaan sen takia, kun se oli niin hyvä :D 

Ruissin jälkeen festarikesä jatkui aika extemporee Suomipopeissa - satuin saamaan kaksi VIP-passia asiakkaalta ja olihan ne nyt hyödynnettävä. Oli vähän liiankin hauskaa ja Eppu Normaali rupisi taustalla riimejään.

Kesän yks huikeimmista viikonlopuista vieteltiinkin sitten tässä Jyväskylän lähellä Muuramessa, jossa pääsin todistamaan Suomen parasta festaria, Naamoja nimittäin. En oo aiemmin oikein ollut kyseisistä festareista tietoinen, mutta se se juttu taitaakin olla. Naamoille myydään vuosittain minuutissa loppuun alle tuhat lippua ja siitä tietää harvat ja valitut. Festarit pidetään maatilalla ja teltat pystytetään pellolle. Pesulla käydään jääkylmässä lammessa ja sekasaunaan hypätään sitten lämmittelemään. Ympärillä tapahtuu kokoajan - esiintyjien lisäksi on stand up-meininkiä, nuotiohetkiä, fudis- ja beachvolley-turnauksia ja ja ja.. En oo ikinä kokenut samanlaista onnen viikonloppua :D Kaikki vaan on niin hyvällä tuulella ja jokainen saa olla just sellanen kun on. Ihana ihana festari, sinne on kyllä ens vuonnakin päästävä!

Ruissiin vähän flower poweria!

Olavi Uusivirta Naamoilla

Kauhukaksikko lähdössä SuomiPop-festareille

Ihanan paljon oon kerennyt täällä Jyväskylässä nähdä kavereita ja oon mä myös muutaman Helsinki-reissun ehtinyt töiden ohessa tekemään. Paljon on myös tullut aikaa vieteltyä tuon miehen kanssa, me harjotellaan tätä yhdessä oloa - pikkuhiljaa hyvä tulee. Mä oon koko vuoden ajan ollut sellanen pain in the ass, että oksat pois! On juuta, on jaata ja on sitten vielä eitä. Siinä sitten koitetaan elää ;) Mutta, niin kun otsikkokin sanoo: mä tykkään tästä juuri näin.

Ralliviikonlopun loorat

Ihana Anna :)

Rakkautta Naamoilla

Tiivistettynä kesä on ollut ihana - ei mitään erikoista, mutta kuitenkin ihan unohtumattomia juttuja. Hyvää mieltä, hymyä, vähän itkua (onhan se nyt ihan tylsää, jos kaikki menee aina hyvin), ystäviä, rakkautta, viiniä, jäätelöä mmm.

Työkuvioiden kera kerkesin jo soutaa ja huopaa ihan kunnolla, hain sitten Tampereelle töihin ja sinne pääsinkin, en tosin paikkaan, jota hain. Iski pupu pöksyyn ja tuntu, että saman työn takia ei kannata tehdä hyppyä tuntemattomaan, joten ilolla ja kunnialla jatkan Jyväskylässä hommassa, josta pidän. Vähän lisää vastuuta itelleni sain haalittua ja uusia hommia myös. Katsotaan mitä syksy tuo tullessa näiden juttujen saralla :)

Smile happily and let the whole world wonder why

Putte's Barin pizzat, slurps

Tampereella työhaastattelussa

Neiti pisama terve!

Toivottavasti kaikilla teillä on ollut ihana ilontäyteinen kesä, ootte ottanut paljon aurinkoa, ruskettunut, syönyt jätskiä, kävellyt ilman kenkiä kotiin, juhlinut aamunsarastukseen asti.. Ihana kesä!

"Lasissa viini vähenee,

Vaikka pyydän älä mee.

No, vielä toiset ostetaan,

Sulle malja nostetaan.

On kaikki niinkuin ennekin."

Kesäkuulumiset

Hei ihanat!

Eipä oo meikäläisestä taas hetkeen kuulunut, kun oon painanut menemään pitkin maita ja mantuja. Mistähän sitä taas alottaisi.. Vaikka siitä, että oon nyt virallisesti valmistunut KULTTUURITUOTTAJAKSI! Kyllähän ne paperit sieltä koulusta ulos saatiin ja vielä erittäin hyvin arvosanoin, voin ylpeydellä leijua ;) Voitte käydä kurkkimassa mun loppuportfoliota, jonka tein blogin muodossa!

Opinnäytetyön pakertaminen oli nautinnollista tuskaa, kyllä sitä tehtäessä tuli vuodatettua niin ilon kuin surunkin kyyneleitä ja varsinkin 24h ennen palautusta oli sellasta helvetissä tanssimista että! Eikö se oo aika perus, että viimeinen yö joutaa aina valvomisen puolelle? Mulla oli onneks mun iskän ihana Lola Desiree doggy piristämässä yöllistä kirjoittamista.

Mä tein mun opparin mun nykyiselle työpaikalle, matkailualanyritykselle, aiheesta sosiaalinen media. Aihe oli mun mielestä supermielenkiintoinen ja aika ajoin mä oikein kinusin kirjastoon etsimään lisää tietoa digitaalisesta markkinoinnista ja kaiken maailman brändäysasioista. Tosiaan viimeinen yö meni hiki hatussa pakertaen ja näin ollen viimeisistä kappaleista, sisältäen muun muassa kaikkein tärkeimmän eli tulokset (camoon Jansku!), tuli aika hutiloiden tehtyjä, mikä tietty harmitti palautusvaiheessa. Kuitenkin arvosanaksi tipahti kuin tipahtikin nelonen, johon oon tosi tyytyväinen ottaen huomioon, että yritin palauttaa silmät ristissä mun opparia koodikielelle tulostettuna :D Lehtori oli sitä mieltä, ettei 74 sivua "ggggggggghhhhhhhhqqwwwwwppppppooooooo"-tekstiä ihan ole oppariksi sopiva..

Vaikuttavaa ;)

NÄIN!

Aijai, pilkkuvirheet! No, tunti ennen palauttamista, mitä voi odottaa..

Vanha suola alko tosiaan janottamaan asuin- ja työpaikan suhteen ja täällä sitä taas junnataan Jyväskylän kunnailla. Not complaining, täällä on mukavaa :) Työkuviot nyt on jo hitusen liian pitkään olleet samat ja varsinkin nyt näin ammattiin valmistumisen jälkeen oon alkanut hamuamaan uusia haasteita. Oon vaan sellanen tuuliviiri, että toisena päivänä oon taas muuttamassa Helsinkiin, toisena haikailen Jenkkien perään ja aina välillä takaisin matkaopashommiin. Otappa tuosta nyt selvää!

Kesäkoti Jyväskylässä :)

Edelleenkin ihanan kamala poikaystävä on menossa mukana ja täytyy kyllä hattu nostaa hälle - oon ollut tänä vuonna nimittäin aivan päästäni pyörällä kaiken suhteen ja se on myös näkynyt mun up and down -mielialoissa. Mut kaippa se on sellanen epätietoisuus siitä, että mitä esim. kesän jälkeen tapahtuu, joka saa olonkin hiukan tasapainottomaksi. Mutta kyllä se taas siitä :) Pari pusua ja halia, niin jo on hymyä tämä tyttö!

Ja hei ainiin! Oon kerennyt reissatakin valmistumisen kunniaksi. Piipahdin Valenciassa Johannan luona nauramassa, tanssimassa, juomassa, syömässä ja nautiskelemassa. Tuli niiin tarpeeseen tollanen viikon irtiotto arjesta! Kerkesin myös muutamana iltana näkemään mun aupair-aikojen ystävää Martaa, joka tietty oli ihan huippua.

Toinenkin reissu tuli tehtyä juhannusviikolla, sain nimittäin ilon ja kunnian toimia Rantapallon ja Sokoshotelsin kampanjabloggaajana. Mutta siitäpä lisää myöhemmin :) Nyt yövuoron runtelema ja väsyttämä Jansku kiittää ja kumartaa ja lähettää kaikille paljon aurinkoa tämän ahh niin ihanan +12c Suomen kesän keskellä!

Amsterdam 29.4.-1.5.2013!

Päätin sitten toissa yönä repästä ja tehdä kerrankin niin kuin itsestä oikealta tuntuu :) Ostin liput Dameihin vapuksi! Pikavisiitti maanantaiaamusta keskiviikko yöhön, ääk. Aina oon Amsterdamissa halunnut käydä, nyt siellä vielä sattuu olemaan Queen's Day ja pari pikkuystävää samassa kaupungissa, niin why not.

It's gonna be so much fun :) 

Mä höpöttelen tänään lisää, pikainen kiitos muuten kaikille ihanille, jotka kävi lauantaina Veturitallien blogikirppiksellä! Lisäilen tänään kaikki loput vaatteet tänne blogiin pikamyyntiin ja erittäin halvalla, nyt nimittäin tarvis aika äkkiä matkakassaa kerryttää! Pusuja ja rakkautta viikkoon ♥

New start

MOI! Muistatteko, minä täällä hei :) On taas pikkasen aikaa päässyt vierähtämään sitten viimeisen, mutta niin on päässyt myös mun elämässä tapahtumaan, huh. Mistähän sitä alottais.. No vaikka siitä, että tällä hetkellä oon kotipaikkakunnallani, kevätaurinko lämmittää ihanasti ikkunan läpi, paijailen kissaa ja voin hyvin, hymyilyttää. Life is good. 

Me päätettiin Jompsun kanssa, että on meille kummallekin parempi elää vain ystävinä. Oon aina naureskellut ihmisten epätoivoisille puheille exän kanssa ystävyydestä, mutta nyt kyllä lämmittää niin mieltä, kun kummastakin tuntuu, että täähän menee aivan loistavasti näin. Kuitenkin kun on toisen kanssa jakanut monta vuotta elämästään, ylä- ja alamäkiä, hyviä ja huonoja hetkiä, niin olis se surullista vaan deletoida toinen elämästään. Tämän hetkiseen tilanteeseen olen tyytyväisempi kuin koskaan kuvittelin olevani :) Toivottavasti molemmin puolinen ystävyys, arvostus ja kunnioitus on ja pysyy.

Päätöksen myötä tuli eteen myös uudet asuinkuviot. Muutin Jyväskylässä lähemmäksi keskustaan ja mulla on ekaa kertaa elämässäni KÄMPPIS! Ja maailman paras sellainen onkin :) Johannan, koulukaverin kanssa asutetaan aivan ihanaa kolmiota ja yhdessäelo on sujunut hyvin mutkattomasti ja elämäniloisesti. Johannan myötä on ollut niin paljon helpompi käsitellä suuria elämänmuutoksia ja saada tarvittaessa ajatukset muualle. Johanna on myös tutustuttanut mut uusiin ihaniin ihmisiin - koskaan ei voi olla liikaa ihmisiä ympärillä!

Töitä on ja piisaa (nyt taas näin päin) ja oon saanut hyvinkin paljon monipuolistettua mun osaamista ja ammattitaitoa mm. työskentelemällä meidän ravintolassa ja muissa Jyväskylän hotelleissa. Oppariaihe on vihdoin löytynyt - lähempää kuin ikinä olisin uskonutkaan - saan nimittäin tehdä opinnäytetyön omalle työpaikalleni ja vielä aiheesta, joka kiinnostaa mua ihan mielettömästi. Muuten koulu ei nyt oikein inspaa, mutta ehkäpä mä jaksan vielä jonkun teholoppurutistuksen, niin voi sitten lähteä kohti uusia haasteita mahdollisesti.

Mitähän muuta.. Ainiin, tulihan sitä ikäännyttyä taas viime perjantaina ja sen tiimoilta vietettyä hyvinkin railakas ja uneton viikonloppu kaiken sen juhlimisen merkeissä :D huh, mut pakko se on vielä kun kroppa ja mieli on suht nuoria, muutaman vuoden päästä alkaa sitten luut ja ytimet pistämään vastaan!

Noni, höpöttelyt nyt taas sikseen ja ihailemaan mun ihanaa uutta kotikolosta:

Time to move on..

Meidän eteisen peilikaappi, toivottavasti tää ei tiedä miljoonia peilikuvia :D

Mun huone, joka mahduttaa sohvan, sängyn, lipastoja, vaaterekin yms. Iso on :)

Girlygirlygirly

Uusia kivoja piristyksiä uuden kodin myötä

Mun ikkunan alla kukkii omenapuu! Yletyn ikkunasta poimimaan omppuja siis ;)

Dreamcatcher

Tunnelmaa

Upea keittiömme, joka tosin ei tällä hetkellä tupareiden jäljiltä ole enää niin upea :D 

Päästin pienen taiteilijani taas valloilleen

Mitäs siellä tykätään uudesta kodista? Entä kaikesta muusta? Aikamoinen uutispläjäys, mutta elämää ei voi koskaan suunnitella etukäteen ja nyt kävi näin. Tällä hetkellä kaikki tuntuu hyvältä just tällä tavalla ja mulla on kaikki hyvin :) Toivottavasti tekin voitte hyvin! Pakko lainaa vielä loppuun Paolo Coelhoa ja todeta, että

"If you are brave enough to say goodbye, 
life will reward you with a new hello" ♥