Borta bra, hemma bäst

Heippa ihan super pitkästä aikaa! Mä en tiedä mihin aika on juossut, no idea. Tuntuu kun olisin tullut viime viikolla, vaikka täällä on hurahtanut lähes kolme kuukautta! Lauantaina oliskin sitten jo kotiinlähdön paikka.. Olisitteko ikinä uskoneet, että minä, Suomea "kammoksuva" paikkaansa etsivä unelmoija tulen sanomaan näin: Borta bra, hemma bäst. En minäkään. En tiedä mikä siinä on, mutta tällä kertaa oon itseasiassa ikävöinyt kotiin aika paljon ja on muutaman kerran tullut aikamoisia ahaa-elämyksiä omaan elämään liittyen. Kai se on tää iän kerryttämä kokemus, jonkinmoinen aikuistuminen sekä sitten tietty parisuhde, jotka on saanut mun kaikki fiilikset melkeinpä päälaelleen.

Mulla on ollut aivan ihanat ja hauskat pari kuukautta täällä, ei siis sillä! Paljon on tapahtunut. Viikonloppusin on tullut ravattua San Diego - Orange County - Long Beach - Los Angeles -reittiä ja kyllä jokaikisen viikonlopun jälkeen on tuntunut siltä, että these are the times of my life. Viikonpäivinä sitten oon lenkkeillyt, käynyt pelailemassa tennistä, shopannut ihan hulluna, tavannut kavereita, nautiskellut happy houreista ja vaan ollut. Ja kävihän mulla täällä odotettu vieraskin, jonka kanssa pyrähdettiin myös Vegasissa ja samalla reissulla Hoover Damia ja Grand Canyonia kurkkaamassa!

Huh, hengästyn jo kun katon tota yllä kirjottamaani ;D Mutta siis, paljon on taas tullut nähtyä, tehtyä ja koettua. Tää reissu on antanut mulle paljon, mutta jollain tapaa myös ottanut paljon. En osaa selittää. Kyse on varmaankin mun omasta elämästä, jota oon miettinyt täällä lähes joka ilta. Ähh, nyt ininät sikseen ja keskittyminen viimeisistä päivistä nauttimiseen ja joka hetkestä kaikesta irtiottamiseen!

Alla muutama Instagramista napattu kuva, laittelen heti lisää, kun saan Picasan toimimaan. Ja muutenkin kun saan kotona sitten istahdettua alas, niin varmasti tulee teille enemmän juttua Kaliforniasta kuin vain tällanen pintaraapasu. Varautukaa! :D Ihan on paha mieli, kun en oo jostain syystä vaan saanut aikaseks tulla tänne kirjottamaan, tää kun on mulle aikamoinen henkireikä kaikkien teidän ansiosta. Pusuja kaikille, jos ei kuulla ennen kotiinlähtöä, niin viimeistään sitten hrrrrrr Suomesta!

(Ethän kopioi kuviani luvatta!)

Days, weeks, months

Viikot vierähtävät ihan huimaa vauhtia enkä oikeen kerkee muuta kuin juosta paikasta toiseen, ehkä välissä hieman koulujuttuja kerkee näppäilemään. Syksy / talvi tosiaan on saapunut tänne, illat viilenevät takkikelien puolelle eikä aurinkoakaan näy enää joka päivä. Kun aamulla unisin silmin kurkkaa ulos ikkunasta ja näkee auringon pilkahduksia - voi sitä iloa ja onnea! Sillon kyllä jää tietokone ja koulujutut unholaan ;D Joulukin on jo kohta, tosin mulle joulu tulee jo tasan viikon päästä, kun saan erittäin odotetun vieraan tänne mun päiviä ilahduttamaan ♥ Can't wait, can't wait!

Alla kuvia kuluneista viikoista. Pakko muuten sanoa, että Instagram on ihan huikea appsi, niin helppo ja vaivaton! Kaikki alla olevat kuvat taitaakin olla kollaasiksi koottuna Instaan lisäämistäni kuvista :) Blogin kanssa oon nykyään niin laiska, että jos haluaa "livenä" seurata menoa täällä, niin mut löytää 

nimimerkillä janninachristina

Piparkakkuja ja -taloja, itsenäisyyspäivää, ikävää..

Pupusia, naapurin koiraa (jonka sain yllärivieraaksi meille sisälle pyykkejä laitellessani ;D)

Koulujuttuja, sushia, joulunodotusta..

San Diegoa, margaritaa, Martaa..

Hollywoodia, Los Angelesia, bilettämistä..

Iloa, naurua, ystäviä, hiprakkaa..

Sellasta meininki' täällä, nyt hyppään autoon ja hurautan Crystal Covelle rantaravintolaan brunssille Martan kanssa. Nauttikaa lumesta, mulla on (kumma kyllä) hieman ikävä lunta ja kaikkea sitä "hyisevän kylmää" tunnelmaa, kynttilöitä, villasukkia, pipareita, mandariineja, perhettä..

Turkey Trot

Kiitospäivänä eli viime viikon torstaina herätyskello soi 5.15AM - ei muuta kun juoksureleet niskaan ja energiamömmö (jotain Bellin snacksejä) nassukkaan. Vuoden 2009 tapaan juoksin siis kiitospäivän traditiojuoksun, eli 10km Turkey Trotin Dana Pointissa. Mä en tiedettävästikään ole mikään juoksija, mutta täytyy kyllä myöntää, että mitä enemmän mä juoksen, sitä enemmän mä siitä alan nauttia :) Mut en siis tosiaankaan oo mikään hullu runner, joka joka viikko viis kertaa juoksee pikapikaa 10km tosta noin vain, eheii. Käyn omaksi ilokseni silloin kuin huvittaa.

Viime kerralla (vuonna 2009) tavoittena oli juosta 10km kahdella pikku pysähdyksellä, enkä sillon yllätyksekseni pysähtynytkään kertaakaan ja aikakin oli ihan jees, 1:07:36. Tällä kerralla tavote oli vähän kovempi, nimittäin juoksuaika alle tuntiin. Olin aika paniikissa ajan suhteen ja mä tiesin, että jos ei aika tuu menee alle tuntiin, olisin ollut suuresti pettynyt itteeni. But guess what.. I did it, nimittäin mun juoksuaika oli 55:30 minuuttia! Ja mun omaan "juoksuhistoriaani" nähden oon kyllä aika sanattoman ylpeä myös sijoituksesta:

Women: 446 out of 1886

Women in age 20-24: 52 out of 180

Pelkäsin jo neljännen mailin kohdalla, ettei alle tunti tuu onnistumaan, koska tuntu että kaikki vaan juoksi mun ohi. Reitillä sattu myös onnettomuus nimittäin joku vanhempi mies sai sydänkohtauksen ja elvytys muiden juoksijoiden osalta oli just alkanut, kun juoksin siitä ohi. Mietin hetken, että jäänkö auttamaan vai jatkanko, mutta tulin siihen tulokseen, että sen kaaoksen keskellä (ainakin 10 ihmistä jo miehen ympärillä elvyttämässä ja apua hälyttämässä) yksi panikoiva englantia sönkkäävä suomalainen vaan aiheuttaa lisää kaaosta, joten päätin jatkaa juoksemista, tosin loppumatkan ajatukset pyöri kyseisessä tilanteessa :/ toivottavasti kaikki loppu kuitenkin hyvin miehen osalta.

No, back to business, reitti oli huikea, auringonnousu ihana ja lämmin merituuli antoi loistavan vireen juoksulle. Uus playlist Ipodissa Gangnamstyleineen pauhasi kuulokkeista ja mennä lompsuttelin eteenpäin. Viimesen mailin kohdalla mun oli pakko saada tietää, että missä ajassa mennään ja kysyin ohi juostessa sivussa seisoneelta kannustajalta kellonaikaa: 52min, no worries. Ohh, hymy huulilla jatkoin viimeistä mailia maalia kohti kunnes näin maaliviivan. Kellossa tikitti aika (tai niin luulin) 59.12 ja mä juoksin loppumatkan kuin gaselli. Under one hour, you can do it. Maaliviivan ollessa enää muutaman metrin päästä tajusin nähneeni kellonajan väärin, se näyttikin 55 minuuttia ja maaliviivan ylittäessä tipahdin ihan täysin ja aloin itkemään :D En ikinä olis uskonut, että minä, ehkäpä maailman huonoin treenaaja ikinä onnistuisin.

Long story short, I'm so freaking proud of myself, 

55 minutes and 30 seconds!!

Huh, mä ihan innostuin taas noita tuloksia tutkaillessani :D Yritän innostukseltani saada unen päästä kiinni, sillä huomenna mulla on tennistunti klo 10AM ja siitä jatkan suoraan Hollywoodiin viikonloppua viettelemään :) Tapaan ihania vanhoja tuttuja, kuten suomalaista Arnoa, jonka luona punkataankin Martan kanssa. It's gonna be a blast! Ja ainiin, sain ensimmäiset 10op kasaan, 30 more to go..

Ihanaa viikonloppua muruset! ♥ 

Älkääkä palelluttako itseänne siellä myrskyn ja tuiskeen keskellä.

Enjoying Los Angeles

Eihän siinä kun päälle viikko mennyt "viikonlopusta selvitessä" :D Hahhah, aika kiirettä on pitänyt, meillä oli isovanhemmat Suomesta kyläilemässä ja olin koko viime viikon aika homeless tässä talossa: isovanhemmat laitettiin nukkumaan mun huoneeseen. Käytössä niillä oli mun ihana King Size-sänky, mun iso vaatekaappi sekä mun kylppäri. Minä puolestani raahasin matkalaukkuni yläkerran toimistoon, säilöin loput vaatteet siivouskomeroon ja joka ilta petasin itelleni pedin sohvalle. Oli ihanaa, kun oli vieraita, mutta thank god - arki I love u! 

Jep, mutta tosiaan takaisin viikonloppuun Losissa. Tapasin espanjalaisen Martan muutama viikko sitten Long Beachilla ja nyt ollaan jo pari viikonloppua yhdessä vietetty ja hauskaa on ollut! Surautin autolla hakemaan Martan Long Beachilta ja otettiin suunnaksi meidän couchsurfing host, Tim, joka asuu Venicessä.

Mä en oo ikinä eläessäni kokeillut couchsurfingiä ja kerta se oli ensimmäinen - erittäin hyvä sellainen :) Erityisesti Losissa kannattaa olla äärimmäisen varovainen tuntemattomien kanssa, mutta meillä kävi kyllä huippu tuuri - Martan kaveri oli aiemmin couchsurffannut Timin luona ja suositteli kovasti. Huh, onneksi suositteli! Tim oli ihan huikea tyyppi ja mun peti ainakin olkkarinlattialla oli niin mukava kaikkine patjoineen ja tyynyineen (.. ja niine promilleineen), että oksat pois! 

Mutta siis, Tim ja joku sen friikkikaveri lähti meidän mukaan illalla Santa Monicaan baareilemaan. Eka istuskeltiin Timin kaverin baarissa ja sen jälkeen ihan sattumalta eksyttiin pieneltä ja tunnelmalliselta ruokaravintolalta näyttäneeseen paikkaan, joka sisältä olikin ihan jotain muuta: aivan huikee bailuparadise! :D Siellä me sitten rokattiin tanssilattialla ja kumottiin mojito jos toinenkin. Ehkä myös muutama tequila..

Täällähän tulee pilkku klo 1.30AM, joten pakkohan sitä on aina jotain pientä afterpartya kehitellä. Sullouduttiin 8 henkilöä (!!! apua) Timin kaverin autoon ja suunnattiin jatkoille. Mut sai houkuteltua matkaan mukaan sanoilla icecream ja jacuzzi. Ja johan oli huvittavat afterpartyt :D Marta nukahti ilmapatjalle, pojat soitteli kitaraa, mä mättäsin jätskiä käsilläni silmät killissä ja huudatin youtubesta Jukka Poikaa. Yhtäkkiä päätin, että NYT minä menen sinne poreammeeseen ja tarrasin ekan tyypin mukaan näyttämään, että missä se on. Siellä sitten istuskelin yksinäni lauleskellen edelleen sitä Jukka Poikaa, kunnes joku naapureista tuli valistamaan kellonajasta. Ups. Päästiin sitten taksilla takaisin Timin luokse ja voitte vaan kuvitella, kuinka jokainen meistä sammui kuin seinäkello silloin klo 7AM aamulla..

Seuraava päivä meni pitsaa syödessä, Santa Monicassa tallustellen ja lisää pitsaa syöden (tervetuloa taas takaisin kaikki pudotetut rakkaat kiloni!) Oltiin varattu seuraavalle yölle 8hlön huone Venice Beachilta ja tavattiin illalla hotellilla Martan serkku ja sen kavereita Espanjasta. Ihanaa porukkaa, mutta mun yläpunkka vei kyllä niin voiton höpöttelystä :D

Sunnuntaiaamulla olikin sitten hiukkasen virkeämpi olo ja lähdettiin ihmettelemään Venice Beachin menoa. On se kyllä niin kummallisen mielenkiintoinen paikka että. Klo 10 aamulla ensimmäiset Weed Doctorit alkaa ottaa asiakkaita ostoksille, skeittiparkki on täynnä lautailevia nuoria, useampi vastaantulija laulaa hoilottaa itsekseen.. It's a must see place - suosittelen. 

Venice Beachin jälkeen ajettiin Manhattan Beachille, jossa en oo koskaan käynyt. Ihana pieni tunnelmallinen rantakylä lähellä Losia ja niin aito meininki! Syötiin mahtava brunssi avokadoineen, jonka jälkeen käppäiltiin rannalla ja piipahdettiin pierillä olevassa merimuseossa.

Ihana viikonloppu, mutta mä kyllä huomaan olevani jo paljon vanhempi kuin edellisellä kerralla (oikeestiko, siitä on 3 vuotta!) Olin nimittäin elämäni onnellisin kun pääsin käpertymään toimiston pikkuruiselle sohvalle omaan rauhaan. Hahhaha, this is what happens when u get old! Ehkä mä jaksan, lupaan ainakin tsempata ;)

Mitäs muuta, thanksgiving oli ja meni, samoten kiitospäivän aamuna juostu Turkey Trot (tästä todellakin lisää myöhemmin :)). Kerettiin myös Martan kanssa valloittamaan San Diego viime viikonloppuna. Sää on hyvä, syksy / talvi alkaa kylläkin täällä jo näkyä punertavissa puissa sekä viilenevissä illoissa. Ja JOULU on täällä! :D Jokaikinen kauppa on soittanut jo viikonpäivät pelkkää Jinglebellsiä ja jokaista taloa koristaa mitä upeammat jouluvalot. It's here soon! Pusuja ♥

Ps. My boyfriend is going to be here in 20 days ;)

Night to remember

Lauantaina vieteltiin mun viimeisia laksareita. Universal Studioiden jaljilta oltiin Annan kanssa kummatkin vahan uupuneita ja hermotkin oli hieman kireella. Jeesukselle (alottelu- ja jatkopaikka on siirtynyt Jeesuksen tyko, koska Fairfaxilla on asukaskunta vaihtunut ihan taysin ja osa ihmisista on hieman outoja) alottelemaan ajettaessa kummallakin hieman kiehahti ja meilla oli meidan ensimmainen ihkaoikea riita. Syy riitaan oli ihan tyhma ja ma ainakin ite huomasin, etta ahdistus, joka johtui kotiinlahtemisesta, vaikutti mun arsyyntymiseen ihan torkeen paljon. Ahdisti ajatus siita, etta taa on meidan viimenen kerta kun ajellaan kahdestaan yolla ja kuunnellaan SMG:ta ihan niin paljon etta rintaan pisti. Jeesukselle tultaessa kaikki huomas, etta meilla ei kaikki ollut ihan jees ja oli ihan kummissaan, etta hei mikas juttu taa on, nyt tytot sopikaa, te ootte niin ihania yhdessa. No, loppu hyvin, kaikki hyvin :) Sovittiin ja todettiin, etta riitely puhdistaa ilmaa ja etta me ollaan ihan parhaita yhdessa!

Pari muuta aupairia oli kutsunut mut ja Annan yhdelle Hollywood klubille bilettamaan - sanat jonon ohi ja VIP-katto koukutti meidat lahtemaan vahaksi aikaa klubeilee, vaikka normaalisti pitaydytaankin noissa pienissa ja tunnelmallisissa pubeissa. Perille paastyamme kaduttiin valintaamme heti; naispuolinen juhlavaki oli unohtanut pukea vaatteensa paalle, tissien peittona oli just ja just joku narunpatka ja pyllya peitti repaleiset farkkushortsit, miau! Miehethan nyt oli sellasia jarkyttavia hinkkaajia, jotka koki, etta ei kaytostapoja/ulkonakoa tarvita, jos on rahaa! Veivattiin tanssilattialla yhden biisin ajan samalla pohtien, etta miten paastaan livistamaan pois ilman, etta kukaan pahoittaa mieltansa. "Jannina, nyt sulle tulee ihan kauhee migreenikohtaus!" Paastinkin sitten alle 5 minuutissa omille teillemme migreenini kanssa, onneksi. Muuten oltais varmastikin jaaty viettamaan iltaa muiden aupairien kanssa, mut kun oli mun viimenen ilta eika me haluttu juhlia sita allojen miesten hinkutettavina, niin oli parempi heittaa pieni valkoinen valhe kehiin.

"Could you take us to Rainbow?" kysyttiin taksikuskilta, johon saatiin vastaukseksi kummastunutta naurunhorahtelya. Jaahas, mihinkohan oli muut kaverit sitten iltaa paattanyt menna viettamaan, kun taksikuskikin hieman haparoi paikan suhteen. Saatin kuitenkin kyyti sinne ja ma alysin kuskin kummastelun syyn - paikka oli taynna Andy McCoyn ja Ozzy Osbournen nakoisia ja oloisia rokkareita ja hetken ajan tunsin, etta mua tollattiin paasta varpaisiin kokoajan. Pari rohkasuryyppya ja tollaysongelma oli silla hoidettu, niin mun kuin myos muiden osalta.

Meilla kaikilla oli tosi hauskaa! mulla ja yhdella suomalaisella tytolla oli kokoajan kauhee show paalla ja hoilailtiin suomalaisia lauluja ihan laidasta laitaan. Yhdessa vaiheessa joku kuiskas mulle, et huomaatko kuka istuu meidan viereisessa poydassa, ALA KATO VIELA! Kurkkaus olan yli viereisen poydan suuntaan ja kukas muukaan se siella istuu kuin Kelly Osbourne :D En tieda lahtiko siina vaiheessa show vaan nousuun vai rauhotuttiinko, mut nakojaan tehtiin neitiin vaikutus nimittain.. Pilkun tullessa muut lahti meidan porukasta lipumaan ulos portsarin perassa, kun ma jain viela yksin siemailemaan viimesia siemauksia juomistani. Yhtakkia huomaan, etta Kelly Osbourne seisoo mun vieressa ja sanoo: "Girl, you seem to be a lot of fun, I would love to party with you. Wanna join our afterparty?" Arvatkaa mita ma teen.. Tokasen holmistyneena, etta "Okay" kaannyn suu auki pois pain ja lahden kavelemaan ulos :D Meniko vahan pupu poksyyn! En ymmarra (eika kukaan muukaan ymmarra), etta miten MUA voi alkaa janistyttamaan noin. Sinne meni ne afterpartyt!

Ulos paastyani aloin tietty valittamaan kavereille, etta nonni, nyt missattiin kellyn partyt, kun te ette odottanut, vaikka asia ei todellakaan ollut nain! Loydettiin kuitenkin paljon muuta menoa, vaikka ne THE afterpartyt kummittelikin mielessa koko illan. Ma sain uuden kaverin, 70-vuotiaan paljettitakkisen taikurin, jonka olkapaalla istu kissa. Ei unohdeta myoskaan pelottavia diilereita, jotka ei kerta kaikkiaan jattanyt rauhaan, joten jouduttiin pikaseen ottaa taksi ja suunnattiin jatkoille Fairfaxille. Arvatkaas mita. Jannina sai puhuttua itselleen aviomiehen green cardia varten! :D ja taa on sitten taysin 100% lappaa, kukaan ei nyt tule mussuttamaan mulle yhtaan mitaan! (jos ma sen viisumin niin pirusti haluan, niin ma kylla hommaan sen ihan itse ilman mitaan apuja :))

Sellaiset laksarit ne, tulee kylla niin ikava tata kaikkea. Koskaan ei voi tietaa minne paattyy ja kenen kanssa juhlii, I LOVE IT!

Universal Studios

Mulla on ollut hirveita ongelmia tietokoneiden ja ajan kanssa, niin ei ole vahaan aikaan tullut paiviteltya. Nyt kuitenkin otan aikaa vahan kiinni ja jatkan siita mihin olen jaanyt, eli viimeisesta viikonlopusta Jenkeissa :)

Anna hokas lauantaiaamuna, etta silla on vuosipassi Universal Studiolle SEKA yks ilmainen paivapassi - JEEE, siina meille menoa!

Oli aivan mielettoman kiva paiva! Oli vuoristorataa, 3D ajelua, kauhutaloa, Universal Touria ja muuta mukavaa. Nahtiin myos miten esim sateet ja tulvat tehaan leffoissa, maanjaristyskin koettiin! Suosittelen ehdottomasti kaymaan tuolla jo senkin takia, etta saa kasityksen miten niita leffoja oikeesti tehdaan :)

Illalla juhlistettiin sitten mun vihoviimeisia laksiaisia :( three words - drama drama drama. niista huomenna lisaa!

Pii Paa-autoja

Oli hieman haikeeta astua Los Angelesin-junaan perjantaina ja tietaa, etta tata matkaa en tule tekemaan enaa moneen moneen kuukauteen. Voitteko kuvitella, etta lipunmyyja sattuu aina olemaan sama mukava miekkonen, joka jo tunnistaa mut ja aina moikkaa tosi tuttavallisesti? Ihan hullua. Eika naa sattumat jaa tahan, nimittain..

(Sateisen kauniita kuvia junamatkalta)

"Istun bussissa, jota ajaa aikaisimmilta bussimatkoilta tuttu tumma nainen, joka tervehtii kaikkia herttaisesti, minua myos. Sisaan astuu kumarassa kaveleva vanhempi aasialainen herra. Tunnistan miehen kasvoilta ja hankin nahtavasti tunnistaa minut, koska tervehtii iloisesti. Viereisella penkilla keski-ikainen pariskunta nauraa rakastavasti ja antaa toisilleen hellia suukkoja vahan valia. Tunnen kuinka suupieleni alkavat nykia, kasvoni valloittaa levea hymy ja silmani kostuvat kyynelista. Rakastan tata kaupunkia, taalla olen niin onnellinen." (kirjottelin bussissa istuskellessani mietteita ja ajatuksia elamasta taalla kannykan muistiin)

Mun mielesta on oikeesti aika mieletonta, etta ma oon Los Angelesissa, 5 miljoonan ihmisen kaupungissa (Los Angeles City) ja alan jo tunnistaa ihmisia yleisilla paikoilla! Vaikka kyse nyt onkin tallasista ihan ymmarrettavista sattumista, mut silti.

Noni hopohopo, nyt niihin illan tapahtumiin ja kuviin!

Tavattiin Annukan (Anna) kanssa 3rd Street Promenadella Santa Monicassa ja tehtiin muutamia ostoksia, sain jopa tuliaisia hankittua, vau! Illan asuksi paaty paalle seuraavaa:

Musta tuubimekko - Forever21 (uusi)

Legginssit (naa on oikeesti jumppapoksyt :D) - H&M

Ruskea nahkatakki - H&M

Leopardihuivi - H&M

Ruskeat nahkasaappaat - Ross

Lempparilaukku - Saaran mamman aarteista

Sulkakorvikset - Forever21 (uudet)

Illan hamartyessa hipsuteltiin Jeesuksen luokse etkoille. Meidan yhdelle kaverille oli tullut pari tuttua Suomesta rilluttelulomalle. Heti kun astuttiin Jeesuksen kamppaan, tiedettiin, etta tasta ei hyvaa seuraa - kaikki suomalaiset nuokku poydilla ja piti niin kovaa mekkalaa, etta mina ja Anna jaatiin IIIIHAN selvasti kakkosiksi, vaikka meistakin sita volyymia lahtee. Tuli myoskin vakisin kokoajan mieleen ajatus, etta en kai ma ole tollanen humalassa.. Hope not :D

No, yhdentoista aikaan suunnattiin meidan "vakkaribaariin" Barney'siin ja kuinka ollakkaan, yksi turisteista ei pysynyt enaa pystyssa eika tietenkaan paassyt sisaan. Siina sitten muut jai rahisemaan keskenaan ja mina ja Anna paatettiin, etta ei me iltaa jakseta ton takia pilata, me jaadaan tanne kahdestaan pelaamaan bilista. Voi etta, siitahan se mekkala vasta syntyikin! No, pystyssa pysyjat sitten paatti lopulta jaada meidan kanssa viettamaan iltaa ja kaikki oli hyvin siihen asti kun pilkku tuli..

Kuitin tullessa juojat laitto natisti rahat poytaan ja tarjoilija kavi ne pois hakemassa. 5min paasta poytaan ilmesty taysin samanlainen ja samasummainen kuitti. "Excuse me, we paid this bill already" -No you didn't, pay your bill and go home. Jaa etta mita?! No siita sitten kehkeytyi aikamoinen soppa - yks huutaa naama punasena, toinen tyrkyttaa 5$ seteliaan (lasku oli siis lahemmas 100$) ja mina maailmanparantajana yritin saada kaikki rauhottumaan ja keskustelemaan asiasta. Jouduttiin lopulta soittamaan poliisit selvittamaan tilanne. Poliiseja odotellessa meni suomi-pojilla hermot toisiinsa ja seuraavassa sekunnissa yksi makaa asfaltilla paa auki. HYVA, JUURI NAIN. Hetken tuumailtuamme tultiin siihen tulokseen, etta raha on vaan rahaa, kukaan ei kuitenkaan haluu jarkkyja sakkoja pahoinpitelysta, joten jatettiin kuittiasia sikseen.

Kotiin kavellessamme alkoi takaraivopotilas oksennella - tieda johtuiko alkoholista vai tallista - mut asia oli parempi tarkistaa, joten soitettiin ambulanssi paikalle. Jenkeissa ambulanssin tullessa paikalle saapuu myos paloauto.. Tassa vaiheessa me sanottiin Annan kanssa itsemme irti naista hommista ja ajettiin kotiin.

Ei ollut ihan paras mahdollinen ilta, mutta ei kaikki aina voikaan olla niin kivaa ja hehkeeta. Mut hei, kolme piipaa-autoa yhden illan aikana muistutti mua siita, etta miksi en tykkaa olla Suomessa - suomalaiset (+alkoholi). Ikava yleistaa, mut nain homma mun mielesta on.

(Ma kirjotin tan postauksen jo Jenkeissa tiistaina, mut bloggeriin tuli joku ERROR 600, jonka vuoksi en oo voinut kirjottaa pitkaan aikaan yhtaan mitaan! :( buhuu)