Grüße aus Bern!

Nyt on vihreästä ja nätistä Sveitsistä kotiuduttu tänne koleaan ja märkään Suomeen, möööh.

Torstaiaamuna ängettiin viimeiset pakkaukset matkalaukkuihin ja sullottiin kaikki pieneen autoon suuntana Hki-Vantaa. Meillähän oli siis matkalaukkuja 4kpl matkassa mukana, sisältäen mm. kahvinkeittimen, imurin, veitsiä, lusikoita, you name it. Ja minä, joka otan kahden yön Jyväskylä-Helsinki reissulle metri x metri matkalaukun mukaani, sain kaikki neljän päivän tavarat juoksukenkineen mahdutettua käsilaukkuun! :D

Skumppaa piti saada, olihan kyseessä meidän ensimmäinen yhteinen matka! :) 

Jännitys on käsin kosketeltavissa..

Kolmen tunnin lento meni kuin siivillä vaan, me oltiin ihan superpaneutuneita Ikea-kuvastoon, ostoslistoihin ja uuden asunnon kuviin. Käytännössä koko asunnon sisustus oli jo paperille suunniteltuna lennon jälkeen, joka helpotti meidän seuraavan päivän Ikea-helvettiä mielettömästi. 

Matkatavarat löysi meidän luokse alta aika yksikön, hengähdettiin pieni hetki kivassa kahvilassa lentokentällä, kunnes meidän kuski makeella mustalla menopelillään jo saapuikin meitä noutamaan. Ensimmäinen päivä meni ruokakaupassa kaikkia peruskamoja ja ruokaa ostellen ja ainakin mun osalta tinnittävän migreenin ja kauheen vatsakivun kourissa :D huomas kyllä, että hektinen päivä ja paskan (valkoiset sämpylät, muffinssit, croisantit yyyyh) syöminen teki kyllä tehtävänsä ton vatsan kaa :( Illalla päästiin ihailemaan tyhjää ja kaikuvaa kämppää ja puhallettiin meidän ilmapatja, jolla nukuttiin ensimmäinen jänskä yö :)

Aamulla herättiin lehmän kellojen kilkatuksiin, vedettiin jogurttia naamaan tuoreilla marjoilla (nam) ja otettiin suunnaksi IKEA jo ennen ysiä. "Kotonahan" meitä odotti typötyhjä koti, joten kaikki tarvittiin. Mä toimin Saaran ja J:n "personal assistent"ina kuvastoineni, papereineni ja kynineni. Kyllähän siellä Ikeassa nelisen tuntia vierähti ja hikipisarat oli nähtävissä kaikkien kasvoilla varsinkin niiden kantamisien jälkeen. Mä onneks onnistuin puppydog-ilmeelläni saamaan avuksi sveitsiläisen fysioterapeutin, Nilin, joka vikisi mun perässä, kun luettelin varastovälejä, joista piti hakea sänkyä, pöytää ja tuolia :D 

Ikeasta mukaan tarttui isoimmat ja aluksi tärkeimmät huonekalut, sohvaa, sohvapöytää, ruokapöytää, tuolia, sänkyä, vaatekaappia. Kyllä me jo vähän asunnon tuntua tohon maailman hienoimpaan lukaaliin saatiin ja päästiin jo sänkyyn nukkumaan :) Iskeekö tollanen simppeli ja tosi moderni sisustus? Mä ainakin oon niin innoissani tosta ja odotan vaan, että saan Skypen kautta välitiedotteita sitä mukaan, kun kämppään alkaa ilmestyä meidän ostoslistoilta uutta tavaraa.. :)

Parvekkeelta näkyy tollanen maailman herttaisin lehmäkukkula, josta kaikuu lehmänkellojen kilkatukset :D 100m toiseen suuntaan löytyy lampaita, kanoja ja puhveleita hahah, ihanaa! Pensaissa kasvaa pensasmustikoita, puissa päärynöitä ja kastanjoita. Silti alle kymmenen minuutin bussimatkalla pääsee ihan Bernin keskustan sydämeen, not bad at all :) 

Lauantaina oli jo kädet vailla tekemistä, kun oltiin kaikki Ikean kokoomiset saatu tehtyä, joten päätettiin vähän tutkailla lähiympäristöä. Lähdettiin lenkille, joka kesti lähemmäs 2h, koska käytiin aina uuden sivutien päässä ihmettelemässä pikkukahviloita, leipomoita yms. Löydettiin lähimarketti, maauimala, kukkien itsepoimintapelto ja kaikkea muuta suloista ja tarpeellista. 

Lenkin jälkeen napattiin bussi keskustaan ja ihasteltiin Bernin menoa mm. kahvikupposten ja viinilasillisten ääressä. Sehän on ihan selvä, että kun Starbacks jostain löytyy ja vaikka ei kahvia muuten juokaan, on AINA PAKKO mennä jotain tilaamaan :D Mulle maistu Caramel Frappuccino, jossa oli varmaan 1000kcal sen kermavaahtokasan ja karamellilitkun takia, yh. Maisteltiin hyviä pizzoja ja näytettiin suomalaisten sisu, kun sade iski eikä jaksettu liikkua terassilta sateensuojaan sisään.

Käppäiltiin vielä keskustasta vanhaan kaupunkiin ihastelemaan kaupungin valoja ja kummastelemaan Bären Parkin karhuja, jotka nukku sikeästi joen varrella. Mulla ainakin tuli tosi paljon tosta vanhasta kaupungista mieleen Tallinnan vanha kaupunki? Mut kaunis se oli kaikkine jokineen, kukkuloineen, kirkkoineen ja valoineen :)

Sunnuntai-iltana koittikin kotiin lähdön aika, jumitettiin koko aamupäivä kotona, koska sato kaatamalla, laulettiin Disney-lauluja ja lakattiin kynsiä ♥ Iltapäivästä sullottiin itsemme taas autoon ja ajettiin kohti lentokenttää kuola valuen, kaikilla oli niin nälkä ja ainoa paikka, joka oli Burger Kingien ja Mc'Donaldsien lisäks auki oli lentokenttä. Syötiin hyvin, käytiin kahvilla, ostin kengät ja ison kasan suklaalevyjä ja juustoa kotiinviemisiksi, hyvästelin Saaran ja J:n, lähin säätää lentokentälle, ostin netin ja totesin, että olipas ihana ja erilainen matka ja että tänne tullaan vielä niiiin monesti käymään :)

Sinne ne kaks nyt jäi sohviensa kaa asustelemaan! Enhän mä vieläkään oikeen älyä, ettei Saara enää asu mun kanssa samassa maassa, mut onhan näin ollut monesti aikasemminkin - mä oon kahesti karannut pois Suomesta pidemmäksi aikaa. Ja eihän me nytkään olla monesti nähty, kun on välissä ollut 400km, mut silti hyvin näyttää pyyhkivän :) Voisin jopa sanoa, että nää kaikki välimatkat vaan vahvistaa meidän ystävyyttä! nyyh, ikävähän tulee, mut onneks on puhelimet, skypet, facebookit, blogit ja viimeisenä lentokoneet, jotka vie kolmessa tunnissa toisen luokse. En mä kuole :)

Racletteja, futisvaimokakkua ja kuohuvaa

Johan on menoa riittänyt! Suuntasin lauantaina rankan työillan jälkeen heti aamutuimaan junalla kohti Espoota ja Saaran läksiäis-synttäreitä. Meitä oli pikkuruinen tyttöporukka alottelemassa raclettejen ja punaviinin kera hauskaa iltaa. En oo koskaan aikasemmin syönyt racletteja ja pakko sanoo, että en oikeen tiennyt mitä odottaa: "Pannun alla on sellanen luukku ja sinne laitetaan juustoo ja päälle heitetään raakaa lihaa ja sit kaikkii vihanneksii" :D Oon muutenkin tottunut Saaran hemmottelussa siihen, että valmis ruoka tuodaan nenän eteen ja suunnilleen syötetäänkin, mutta tää oli aaiivan eri juttu. Aluks olin tosi epäileväinen niiden kaikkien pannuhärdellien ja vihannesten ja juustojen kanssa ja Saara tokaskin, että Janninaa ahdistaa. Loppujen lopuks mä kuitenkin olin sellanen gourmet-kokki kuola valuen, että oksat pois. Ai että oli NANNAA!! :P

Illan hämärtyessä vieraita alko saapumaan meidän kekkereihin. Tarjolla oli niin paljon ruokaa ja herkkuja, että vieläkin turvottaa :D Ja minkä kakun Saaran isosisko olikaan pippaloiden kunniaksi vääntänyt, huhhuh! Tarjolla oli myös maailman hauskimpia shotteja, Jello shotteja, eli viinahyytelöä, mmmm. Hauskaa vaihtelua ja paljon puuhaa koko illaks, kun niitä shotteja kauho suuhunsa.

No, tulihan niitä shotteja sitten itse kunkin kauhottua urakalla kurkusta alas, joten kuvat nyt on hieman hiprakkaisia. Ihania siis :) Oli ihan huippua nähdä kaikkia meidän tyttöjä ja vähän "vanhempiakin" kavereita.

Ihan sairaan hauskat kekkerit, jotka kuitenkin tais vähän tyssätä siihen, että oli taas pakko änkeä taksiin ja suunnata kohti Helsingin rankkaa yöelämää. Nykyään muutenkin tuntuu, että illan ilo hiipuu siihen baariin lähtöön. Kotibileet kunniaan siis! :D 

Nyt sitten kovaa tahtia oon viettänyt mun ANSAITTUA KOLMEN PÄIVÄN KESÄLOMAA sukulaisia ja kaikkia tärkeitä muruja kierrellen ja Saaraa autellen. Ylihuomenna olis tarkotus hypätä Blue1:n siiville viiden matkalaukun kanssa (jep, muutetaan imurit, kahvinkeittimet, veitset ja kupposet näin lentokoneella matkustaen) suuntana Sveitsin upeat Alppimaisemat. Siellä tulee vietettyä tiiviit neljä päivää Ikeassa juosten ja Saaran ja J:n uutta kämppää kuntoon pistellen. Me like it!

Kiirettä pitää, mutta on tää kaikki sen arvosta. Ja tulee vietettyä ton yhen Sveitsiin muuttavan naikkosen kanssa laatuaikaa matkalaukuista stressaten ja siivoamisesta mökötellen :D hahah, palaillaan taas Sveitsin reissun jälkeen, kunhan ensiksi pääsen kotiin hiemaksi aikaa hengähtämään :)

Äkkilähtö!

Meikämamma mennä hurauttaa Sveitsiin ens viikolla! Saaralta tuli eilen käsky, että se olis ens viikon viikonloppuna lähdettävä sisustusapuun ja viininlipittämisseuraksi sen tulevaan kotikaupunkiin Berniin, joten sinne siis! :) Eka varmaan Saaralle vois ne liput varata ja sitten koittaa mullekkin bookkailla jotain meno-paluuta. Oonko pikkasen innoissani meidän ihanasta yhteisestä ekasta matkasta! Nään jo silmissäni meidät ilakoimassa Alppien juurilla, lenkkeilemässä jokien varsilla ja ennen kaikkea naukkailemassa punkkua sveitsiläisen suklaan kera mmmmmm. Tervetuloa kaikki tiputetut kilot takaisin, it's so worth it!

Oli muuten tänään pikkasen jännät paikat täällä Jyväskylässä ja "töissä", nimittäin meidän hotellin yhteydessä olevassa sosiaalitoimistossa oli pommiuhka. En ollut töissätöissä, mutta palaveeraamassa esimiehen kanssa ja oli siinä itsekullakin silmät pyöreinä, kun hotellin piha alko vilisemään poliisiautoja, ambulansseja ja paloautoja. No, minähän olen niin Taalasmaan Ulla, että kököttelin sitten siinä pihalla tilannetta tarkkailemassa kahen tunnin ajan :D (pakoilin kotona odottavaa tiskivuorta hahaha) Loppu hyvin, kaikki hyvin - onneksi :)

Mä alan tästä pikkuhiljaa lipumaan kohti kuolemaa, nimittäin BodyCombattia. Vaikka sillon viime keskiviikkona kupsahdinkin salilla migreenin seurauksesta, niin saatiin kuitenkin mulle laadittua se ohjelma ja se on TAPPO! Kävin sunnuntaina vaan kokeilemassa kevyesti sitä ohjelmaa ja tänään kävely näyttää siltä kun olis housuissa jotain sinne kuulumatonta :D myös rintalihakset on aivan muussina, mut mä oon päättänyt mennä tuhoamaan itseni lopullisesti Combattiin, joten se on siis mentävä!

Mites teillä on lähtenyt viikko sujumaan? Pommiuhkauksia? (Jansku, ei oo hauskaa..)
KUULLAAN TAAS! :)

Dreams of summer

Kattokaa miten ihania kaikkia kesähepeneitä! Ah, voi kun mäkin aina jaksaisin pänttäytyä ja pynttäytyä. Jos aikaa ja energiaa riittäisi, niin nää ylläolevat kuvat olis aikalailla sitä "dream-minää". Tää on ihan kauheeta olla shoppailulakossa (HUOM! Kirppareita eikä huuto.nettiä lasketa, mun päivät on pelastetut :D) nyt sinne Miamiin asti, lyhyellä matikalla se tekee melkeen kolme kuukautta! Ehkä mä sinnittelen, ehkäpä..

Vähän inspiskuvia ja muutenkin pukeutumiseen hiukan motivaatiota ja inspiraatiota rakastan haeskella weheartista!  Ihana maata sohvalla tukkatakussa, pummivaatteet niskassa ja perse mustelmilla eilisistä migreenisekoiluista ja tuijotella noita maailman siisteimpiä kuvia! Parasta viihdettä :)

Elämä nostaa taas päätään 24tunnin päässä jomotuksen jälkeen ja tuntuu, että muutenkin alkaa vähän arkeenkin tulla jotain tolkkua. Koulu rullaa omalla painollaan aivan hemmetin kovaa eteenpäin ja tätä vauhtia mun koulu aika pitkälti loppuukin ensi vuoteen. Töitä piisaa, ehkäpä jopa liikaakin, mutta onneks niitä kuitenkin taas on :) Se mun toinen työpaikka ei ehkä ihan ole mulle kaikkein ominta, mutta kyllä siellä jotenkin viihtyy ja jaksaa päivästä toiseen kipitellä vikkelästi ja koittaa hymyillä. Mun "vakkarityö" taas, eli hotellihommat, on kyllä aivan rakkautta mulle päivästä toiseen. Välillä tuntuu, että päässä on pakko olla oikeesti jotain vikaa, kun saan mun työstä ihan hirveitä kiksejä ja OIKEESTI teen sitä hymy suin joka hetkestä nauttien! Aijai, huomenna taas töihin, mmmmmm :D

Katotaan kerkeenkö huomenna mennä jammailemaan Jukka Pojan tahtiin Lutakkoon, olis kyllä ihan huippua. Meilläkin olis pupin kanssa kuukausipäivä.. Niin se aika vaan rientää, kohta me jo kiikutaan kilpaa kiikkutuoleissa ja nauretaan yhdessä tekohampaat lennellen.
I would call it love ♥

Ps. Iskeekö blogin uus leveys paremmin kun se entinen?

Hienoa treenaamista, loistavaa

Hui ja hyi. Tää en todellakaan oo kivaa. Pää pamahtaa, puhe takeltelaa, sormissa ei tuntoa..

Mulla oli tänään tunnin pituinen kunto-ohjaus, jonka aikana suunniteltiin mulle saliohjelma ja samalla myös suunniteltiin treenauskertoja, myös ryhmäliikuntoja. Kerroin maailman ihanimmalle nuorelle personal trainer-miehelle, että tavoitteena on Miami-kunto ja 3kk aikaa - kiinteytystä, painon tiputtamista ja lihaksia. Hieno ohjelma tulikin ja alussa treenin läpi käynti suju hienosti, tosin aika raskailla painoilla ja lihaksia loppuun kuluttaen. Ohjelma loppuvaiheessa huomasin, että päässä alko huippaamaan ja eikös sieltä taas VITTUMIGREENI ovelasti päässyt puhkeemaan!

Silmissä pimeni ja näky vaan sahalaitaa, kaikki äänet kuulu piipityksenä, vartalossa ei ollut enää tuntoa. Personal traineri onneks älysi lähteä taluttamaan mua pois salilta muiden ihmisten silmistä pt-ohjaajien huoneeseen ja sinne matkalla kävelinpä sitten aivan täysiä betoniseinää päin vaikka mua talutettiinkin. Seuraavaksi meni ihan koko vartalo ja askeleet tunnottomiksi ja romahdin seinän kautta korjauksessa olevien salilaitteiden päälle. Laitteista rämis osia alas ja mä onnistuin saamaan aikamoisen kipeän mustelman reiteen ja käteen. Ohjaaja joutui kaikin voimin raahaamaan mut istumaan, jotten makaisi laitteiden päällä. Hienosti levitty, hienoa Jannina.

Huhhuh, on siitä aika pitkä aika kun viimeksi näin hirveä migreenikohtaus pääsi mut yllättämään. Aurallinen migreeni kestää mun kohdalla noin 10min, jonka aikana menee näkö, kuulo, tunto ja kaiken lisäksi vielä puhekyky. On se siistiä yrittää selittää tuntemattomalle ihmiselle syytä seiniä päin kävelemiseen, kun kaikki puhe on pelkkää lässytystä eikä sanoista saa mitään selvää.

"Auraoireiden yleisyys on yleisimmästä alkaen näköaistin, tuntoaistin, puheen häiriöt, tajunnan tason muutokset ja heikkous- ja halvausoireet. Kaksi ensin mainittua ovat yleisiä, kolme viimeksi mainittua niitä paljon harvinaisempia."

Että näin! Nyt päätä on särkenyt noin 3h ja varmasti tulee särkemään useamman päivän, mutta onneks mä sentään osaan kävellä ja puhua normaalisti :D Muutaman kerran oon joutunut käymään ihan sairaalassa asti kaiken maailman testeissä ja labroissa, mutta ihan migreeni näyttäisi olevan vaan kyseessä. On sen kokeminen silti aika hemmetin pelottavaa..

Onko muilla hirveitä migreenikohtauksia? Aurallista migreeniä? 


Hienosti täynnä kirjotusvirheitä koko kirjotus, pistän kaiken tän hemmetin kohtauksen ja päänsäryn piikkiin. Lauseitakaan en vielä pysty tekemään, taidan mennä heti vaan sänkyyn.

You, you used to have all the answers

Kun on kaksi viikkoa vääntänyt esseetä jättihävystä ja kissantappovideosta, joka on vihdoin valmis, niin saako olla ylpeä? :D ja hienointa on, että mun taide-essee on niiiiin täyttä SCHAISSEA!!
Ai että mä rakastankin mun koulua.

Siitä puheenollen..

Mitä jos musta tuliskin opettaja? Tai jos sittenkin hakisin kauppakorkeeseen ens vuoden hauissa, markkinointia opiskelemaan? Ja vähän myös houkuttelis yksityinen sisustussuunnittelijakoulu.. Äh, vai toimittaja?

En tiedä mistä mä oon repinyt taas kerran tän ammatti-identiteettikriisin, mutta tässä sitä nyt taas kerran ollaan :D Mä tykkään mun koulusta joo, ja tykkään varmastikin myös siitä mun tulevasta ammatista, mutta mä koen, että mä tarviin enemmän. Koen, että tuottajan hommat olis mulle enemmänkin harrastus? Vaikee mennä ja sanoa. Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että voisin aaaiiivan hyvin vedellä vaikka mitä avoimen kursseja ja hakee uusiin kouluihin samalla suorittaen tota mun nykyistä koulua - luovuttaahan ei saa! Suunnitelmissa siis on käydä oma nykyinen koulu kunnialla loppuun, tosin vähän ajan kanssa kilpaa kirmaillen :)

Katsotaan minkälainen soppa tästä nyt keitelläänkään..

Ps. Jättipimppiesseestä tuli vitonen!


Pps. Huomasitteko, että mulla on taas "uus" tukka? :)

Summer is crazy, lalalaaa

Mä oon ihan jo päättänyt, että kesä on ohi ja se on ny syssy! Ilmotin yks maanantai heti aamulla ennen kun ees olin käyny ulkona, että "syksy on nyt täällä". Mut jos yöllä on hallavaara ja aamullakin lämpömittari hädin tuskin näyttää 10c, niin jo on aikakin kaivaa kaikki ihanat neuleretkut ja syyssaappaat kaapin pohjalta :) ihanaa! Mä tykkään syksystä - villasukkia, pikkupipoja, tuulen tuiverrusta, pudonneita lehtiä, kynttilöitä, pimeitä iltoja, aijai ♥ 

Toisaalta taas tietää, että se kesä oli siinä, sitten taas odotellaan sellaset 9kk, että tarkenee taas ballerinoissa ulkona :D Mut mua lohduttaa toi meidän Miamin-matka (josta muuten tuutte kuulemaan aivan liikaa, sanokaa sitten kun hermo menee :D) just siihen pahimpaan kaamosaikaan; siellä mä sitten siemailen pientä Pina Colada-drinksuu palmupuiden katveessa julkkisten kirmatessa mun ohitse ;) AHH, enää 4kk!

Mutta joo, piti mun kesästä sanoa parisen sanaa vielä. Mun kesään kuulu:

- Ystävien kanssa nauramista

- Poikaystävän kanssa söpöilyä

.. ja riitelyä :D

- Ihanaa salaista uimarantaa

- Hyvää kesäruokaa

- Rentoutumista

- Aurinkoa

-> eli ei mitään sen ihmeempää, mutta silti kesä oli yks parhaimmista :) Koko kevät meni kesää ja kesäloman puutetta stressatessa, mutta kaikkihan meni ihan nappiin! Ja me selvittiin pupun kanssa tästä kesä, vaikka vähän olikin hampaiden kiristelyä ja ärripurreilua, joten me kyllä selvitään mistä vaan. Vähän nyt surettaa, kun alkaa taas koulu, eikä voi enää tehdä niitä viikon visiittejä Sofian ja Saaran nurkkiin, mutta onneks on puhelimet, skypet ja blogsut. 

Blogeista puheenollen, käykäähän kurkkaamassa mun superbuddyn, Saaran, blogi. Ne ketkä tykkäs lukee mun blogia, kun olin Jenkeissä, niin Saara tulee nyt korvaamaan mun ulkomailla asumishöpöttelyt, nimittäin neiti pistää ranttaliksi ja muuttaa Sveitsiin kuukauden päästä. Ja joo, tästä on tulossa ihan erikseen itkuvollotuspostaus, sitä odotellessa :)

Johan taas innostuin. Kertokaahan teijän kesästä! Matkoja, festareita, uusia tuttuja, kesäromansseja..?

Miami shape?

Jouluna häämöttävään Miamin-matkaan on vielä 4kk aikaa ja kerran kun alkuun päästiin tän terveellisen elämänmuutoksen ja liikkumisen kanssa, niin päätin pistää ihan kunnolla ranttaliksi, nimittäin..

MIAMI-SHAPE, HERE I COME!

Tällä hetkellä tilanne on tämä:

Onhan tuossa vielä muutama kumpu kumottavissa, mutta ihan huvin vuoksenne, verratkaapa TÄHÄN :D Ja ei sillä, että alkaisin nyt näännyttämään itteäni ymsyms, koska tykkään ittestäni ihan mielettömän paljon tällaisena, mutta oishan se kiva ihan kunnolla haastaa itsensä ;) Nyt raivaan taas kalenteriin tilaa zumballe, bodycombatille ja salille, innostutan itseni taas lenkkeilyyn (AINIIN btw! Juostiin Saaran kanssa lauantaina 9km ilman taukoa!!) ja jätän kesän jäljiltä jääneen turhan mussutuksen pois :) 

Mun Miami-kunnon motivointikuvina toimii weheartista poimitut ihanat biitsikropat. Näihin ois tähtääminen, aijaijai!

Ja jos kaikki menee ihan plörinäksi, niin ainahan voi vedota siihen, että onhan tämäkin omalla tavallaan Miami-kunto:

Hahahahah, ihanaa viikkoa teille! Pidetään peukkuja pystyssä, ettei ihan tohon repsahdettais... Ja jos on muuten jotain superhyviä vinkkejä, terveellisiä naminami välipalaehdotuksia yms, niin tännepäin vain :)

HJÄLP!

Pikaisesti tarviin apua!
Jompsun synttärit lähestyy ja mun pitäis keksiä jotain superhuippua. Mitä antaa ihmiselle, joka ei halua, että ostan sille mitään? :D Maalaukset on jo tullut maalailtua, kirjankin oon sille väsännyt, valokuvia on siellä täällä, maukkaita illallisia se saa niin usein, Ahvenanmaallekin vein sen viime synttäreinä! Alkaa ideat loppua.. Onko kellään jotain muikeeta ehdotusta?

Let me take you far away

"Hyvä Jannina,
Kiitos varauksestasi ja mielenkiinnostasi Ebookersia kohtaan. Tämä on varausvahvistuksesi sekä matkadokumenttisi. Suosittelemme, että tulostat tämän matkallesi mukaan."

Kuva

Jeps, nyt tuli varattua aikamoinen matka, johan tätä oli odotettukin! 

Kuka arvaa mikä on matkakohteena? Ahhh, oon niin innoissani, ettei sukat pysy jaloissa, vaikka sukkia ei ees oo :D Hieman pitempi visiitti tulossa, joka sijottuu tohon joulun ja uudenvuoden paikkeille :) meinasin tänäänkin lounastauolla alkaa ilakoimaan Subway-myyjälle, että "arvaa mitämitämitämitä, mä lähenkin jouluks..", mutta sitten muistin pitää suuni kiinni, haha! 

Ja ainiin, mä pääsin vihdoinkin kattomaan sitä mun kauan kinuamaa Jukka Poikaa, ja jumatsuikka miten mieletön keikka oli! Huristeltiin keskiviikkona Tampereen Tammerfesteille jammailee Jukka Pojan ja bändin tahtiin eikä kyllä todellakaan turhaan ajettu. Niin saaaaiiiran loistava keikka, kylmiä väreitä vaan vilisi ympäri kroppaa koko keikan ajan. Suosittelen ehdottomasti Jukka Poikaa & Sound Explosionii livenä, ette tuu pettymään! :) 

Torstaina sitten päästettiin sisäiset lapsemme valloilleen Jompsun kanssa ja vietettiin koko päivä Särkänniemessä. Tornadossa ja kaikissa muissa ällö-oksennus-laitteissa keikuttiin aivan liian monta kertaa, aikalailla nimittäin yöllä pyöri päässä :D Käytiin myös kattomassa delfiineiden-show, se oli ihana! Mä meinasin alkaa itkee, kun olin niin liikuttunu niiden hypyistä ja pallojen heitoista.. loistavaa jansku.

Hyvä Tampereen pikavisiitti, joka päätty lentolippujen varaamiseen ;)) Loppuun vielä aiheeseen sopiva biisi, kylmästä lämpimään.. ♫

Day 9: A Photo I Took

Muistatteko joskus, kun aloitin tällasen jo ensimmäisen päivän kohdalla tuhoontuomitun blogihaasteen? No, eilen kaikkia omia tekstejä ja luonnoksia selaillessani törmäsin blogihaasteen kohtaan nro 9, joka nosti tunteet pintaan ja muutenkin sattuu olemaan jokseenkin ajankohtainen.

"Mä rakastan tätä kuvaa. 

Tässä on mun mielestä kaikki kohdallaan. 

Kulma, värit, tunnelma, kaikki. Rakastan. 

Että voikin olla kova ikävä tollaista pientä kirppua.. Kaikki varmaan muistaa Gummanin mörkö-laulun? En pysty käsittämään, että toi sama pieni tytöntyllerö käy nyt KOULUA ja että se mahdollisesti puhuu jo ihan täydellisesti?! Ja että se on jo ISO tyttö. Aivan käsittämätöntä.

Mua harmittaa ihan suunnattomasti, ettei olla oltu Nickin, Bellin, Gummanin ja Gubbenin kaa yhteyksissä lähes ollenkaan. Silloin tällöin lähetän kortin ja joskus facebookissa saatetaan moikkailla, mut that's all. Tietty nyt joulun alla, kun näpertelin G:lle & G:lle hienon hienoja mörkö- ja prinsessapiirrustuksia, tuli ihan tunteet pintaan ja alko melkeen suututtamaan se, että en oo itse pistänyt suunnilleen tikkuakaan ristiin sen eteen, että oltais oltu enemmän yhteyksissä. Mutta pakko sanoa, ettei oo sieltä toiseltakaan suunnalta tätä tehty.. Harmittaa! Avauduin, hups :)"

Nyt puoli vuotta tekstin kirjottamisen jälkeen edelleenkin allekirjoitan joka sanan. Ikävä on kova, Gumman ja Gubben vaan oli mulle kuin pikkusisko ja pikkuveli. Mun kaveri Juuli tuli just eilen takas Suomeen toisen aupair-visiittinsä jälkeen ja ainakin mitä siltä kuulin ja mitä kuvista näkee, niin lapset voi tosi hyvin. Gubben on nykyään niin energinen, valloittava ja KOMEA nuori pieni mies, joka jaksaa harrastaa ties mitä! Gumman on edelleenkin sama höpsö korkkareissa köpöttelevä pikkuprinsessa, tosin nyt jo osataan puhua (miten Gumman voi jo olla 4v!!?) enemmän kun "si mami, no mami". Gumman käy jo koulua ja oiettä.

Vuoden alussa Belli etsi aupairia lapsille - Juuli päätti lähteä siltä heittämältä ja mä ilmoitin, että voisin matkata elokuussa Juulin jälkeen. No, things changed puolilta jos toisilta ja Suomessa sitä vielä nyhjötetään. Nyt kuitenkin tuli taas viestiä, että olisinko kiinnostunut tulemaan joko marraskuussa tai tammikuussa ja arvatkaa vaan miten nyppylät alkoi syyhytä! KUNNES muistin, että ohooii mullahan onkin kaksi työpaikkaa, opiskelupaikka + maailmankaikkeuden paras poikaystävä.

Mutta jos sitä sittenkin.. ;)

It's you, it's always been you

Lässytykset sikseen, kuvat kertokoon mun fiiliksistä - 
rakastan ♥

Kuvat

I've beaten up the magic number!

Kävin tänään ompelimosta hakemassa mun työasun, joka oli vähän fiksattavana siellä. Mun työasuun kuuluvasta hameesta ja liivistä oltiin jouduttu napsasemaan 2 kokoa pois, jotta se taas näyttäisi ees jotenkin istuvalta mun päällä. Vielä tammikuussahan se oli ihan sopiva.

Uskokaa tai älkää, mä oon ollut muutama vuosi takaperin aika tukeva, ylipainoinen. Mä kuitenkin oon alle 160cm pitkä, joten kyllä se alkaa pikkuhiljaa näkymään, kun paino lähentelee 70 kiloa. Enkä nyt väitä mitenkään, että olisin sillon ollut jotenkin onneton tai tyytymätön omaan itteeni, mutta pakko sanoa, että nyt on olo niin paljon parempi!

2006 - 2007. Oli aikamoista avata kuvakansiot näiltä vuosilta. Kuvia olis ollut vaikka millä mitalla todistamaan tätä mun "menneisyyttä", mutta päätin säästää teidän silmäraukkoja. Vai miltä kuulostaa Jannina 70kg neonturkooseissa wetlook-leggareissa ja saparoissa? :D

Mä oon puolessa vuodessa jotenkin aivan huomaamattani tiputtanut painoa lähemmäs 7 kiloa. Mulla on ikuisuuden ollut mielessä häilyvänä "se maaginen luku", kun aamulla astuu vaa'alle. Monta pitkää vuotta sitä odotettiin, mutta nyt se on tehty! En oo koskaan eläissäni (sen aikana kun painosta ja ulkonäöstä alko tulla isompi osa nuoren tytön elämää) painanut alle 58kg ja tässä sitä nyt ollaan!

Mitä mä sitten oon tehnyt, jotta tähän ollaan päästy? En mielestäni mitään ihmeellistä. Okei, on mulla ruokavalio vaihtunut tosi paljon parempaan suuntaan: Murojen tilalle on tullut puuro, sokeripommijogurttien tilalle maustamaton jogurtti marjoineen ja hunajineen. Paahtoleipä on vaihtunut ruisleipään, turhat napostelut hedelmiin ja vihanneksiin. Sokerilitkumehut, limut ja aikalailla turha alkoholikin on vaihtunut täysmehuihin, maitoon tai ihan vaan veteen :) Valmisruuat on jäänyt ihan kokonaan pois. Mulla on säännöllisemmät ruoka-ajat kun ennen ja pitkin päivää jatkuvan mussuttelun sijasta mun päivään sisältyy nykyään vähintään yksi lämmin kunnon ateria.

Salikortti tuli hankittua tuossa talven aikana ja zumbassa ja bodycombatissa oon tykkäilly käydä sillon tällön, mut nyt on esimerkiksi ollu yli kuukauden tauko saleilussa hervottoman kiireen takia. Busseja en käytä Jyväskylässä vaan mennä hurautan joka paikkaan pyörällä - tässä varmasti yks aika merkittävä tekijä painon kannalta :) Muutenkin oon paljon enemmän menossa ja tekemässä kun ennen.

MIKÄ TUNNE onkaan, kun voi vihdoin monien vuosien jälkeen kattoo itteään peilistä ja todeta, että just tällainen mä haluan olla, just tällasena mä koen olevani onnellinen - niin pinnalliselta kun se kuulostaakin, niin näin se vaan mun kohdalla ainakin on. Omassa kropassa olo vihdoin tuntuu hyvältä ja kaiken kukkuraksi vielä näyttääkin hyvältä ;)

Kaikesta tästä mä saan kiittää mun poikaystävää, joka on kannustanut mua eteenpäin. Ja tää kannustaminen ei oo mitään juoksemaan pakottamista löhöpäivänä, vaan vain ja ainoastaan välittämistä. Voi että kun meni taas lässynlääksi, mutta totta se on, en voi kyllin tota yhtä hörhöä kiittää, joka on saanut mut sekaisin dipattavista vihanneksista tai aamupuurosta :D

Mietin hyvinkin pitkään, että haluunko mä jauhaa mun painosta täällä, mutta mä kuitenkin oon NIIIN älyttömän tyytyväinen ja ylpeä tällä hetkellä, että pakkohan mun oli teidän kanssa tää asia viimein jakaa! :D kuvat weheartit

Yhdestä puusta meidät veistettiin, päästä varpaisiin

♥ IHANA!

Mun on PAKKO päästä Scandinavian Music Groupin lisäksi kesällä fiilistelee Jukka Pojan sulosointujen tahtiin jonnekin festareille, pakko!

Sytyttääkö? Onks teillä pakkopakko-bändejä? 
Entä festareita?

Believe or not, vaikka onkin tullut Suomen läpi rymyttyä festareiden parissa, niin mä en oo koskaan ollut missään festareilla ihan vaan kävijänä, aina töissä. Oisko tänä kesänä jo vihdoin aika hypätä hurmioissaan yleisön joukkoon? Taidanpi alottaa heti tänään Jyväskylän Satamanyöstä ;)

Tästä kesä voi alkaa!

Herranjessus, mitkä ilmat! Nyt on kyllä säitä pidellyt :)) Meijän terassin lämpömittari näyttää 38 astetta, ja kotona on tuskasen kuuma.. Mutta eipä parane valittaa, tätä on ootettu!  

Oon käynyt Jyväskylän nurtseja ja rantoja kuluttelee viimesen kahen viikon ajan ahkeraan tahtiin - väriä näkyy tässä ruhossa pikkiriikkisen, mutta pisamia sitäkin enemmän :D Nää vaan jatkaa leviämistään eikä loppua näy!

Tänään on pakko saada Somersbyn päärynäsiideriä, oon kuolannut jo viikon verran sen perään :P Esteenä sen litkimiselle on ollut tää 7-työvuoron viikko, ihan jees vetää näillä helteillä sitä 14-tuntista duunipäivää! Tänään on myös pakko vetää uusi kesämekko niskaan ja suunnata terassille nauttimaan ilta-auringosta :)

Halusin vaan sanoa teille, että NAUTTIKAA tekin, koska mä ainakin aion niin tehdä! Pusuja ♥

Ps. Mulla on ihan huippu uus kaveri, hei vaan Piia :D