I got 99 problems but a bitch ain't one

Pliis, nyt tarviin teidän ihanien naisten kaiken tuen mun sanoille :D tai ees mielipiteen!

Alotetaan vaikkapa siitä, että mä olen aika tulinen ja äkkipikainen persoona, älkääkä provosoituko yms mun suorasta tekstistä. Mä istun tällä hetkellä kirjanpidontunnilla eikä vois enempää vituttaa, kun vielä aamukin alko inhottavimmalla mahdollisella tavalla ja nyt menee palkanlaskennan TYEL-maksut ja ennakonpidätykset ja autoedut niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta asiaan.

Lauantaina oli Halloween-bileet ja oltiin koulukavereiden kanssa pistää jalalla koreasti. Sattumalta törmättiin poikaystävän kanssa samassa baarissa, moikattiin ja pussattiin, sitten siirryttiin omien porukoittemme pariin. Noh, hetkeä myöhemmin huomasin, että poikaystävä juttelee yhden tytön kanssa, jonka kanssa on monesti aikasemminkin baarissa meidän yhdessä ollessaan tykännyt jutustella ja naureskella. Ei siinä, mutta tiedän, että tämä tyttö on kiinnostunut mun poikaystävästä ja sen kertonut mun poikaystävälle. Poikaystävä on kyllä ilmaissut hyvin selvästi tytölle, että seurustelee ja että kavereita voidaan olla. Mulle ihan ok.

Mutta.. Tiedättekö, kun tytöstä näkee miten koko kehonkieli, ilmeet, eleet, hymyt, naurut, puheet - KAIKKI - viestii siitä, että hän edelleenkin on kiinnostunut ja päättänyt olla päästämättä irti. Ja kun minä ilmestyn paikalle, tyttö häviää kuin tuhka tuuleen sanomatta kummallekkaan, mulle tai poikaystävälle, mitään - tuntee tekevänsä jotain väärää. Saatan kuulostaa hullulta ja mielisairaalta, mutta tää asia vaivaa mua NIIN paljon.

Inhottaa tietää mitä sen tytön mielessä liikkuu, tiedättehän: ollaan ihastuneita kaveripoikaan ja elätellään toivoa yllä. Been there, done that - unfortunately. Ja vaikka mä niin 100% luotan mun poikaystävään ja tiedän, että no no no, niin mua häiritsee asia sen toiselta kantilta - tytön kantilta.

Mulla on maailman ihanin ja luotettavin poikaystävä ja mä rakastan sitä täältä kuuhun ja takasin miljoona kertaa. Miksi mä annan tällasen asian häiritä näin paljon!? Miksi mun täytyy oikein ruokkia itseäni miettien sen toisen tytön tunteita, kun tiedän, ettei mistään voi ikinä tulla mitään? Miksi me naiset ollaan niin epävarmoja itsestämme ja miksi ei voi vaan antaa toisten tuntea niin kun tuntee - eihän niille tunteille mitään voi. 

Kertokaa, etten oo ainut, joka tällaisten inhottavien ajatusten kanssa painii. Tämä on ahdistavaa. Ja joo, hullu tyttöystävä täällä hei. Ainiin, meillä on tänään 1,5-vuotispäivä, mikä hieno ajoitus tälle mun ahdistuneisuudelle ja epäluuloisuudelle!





edit:// Loppu hyvin, kaikki hyvin, koulupäivän jälkeen kotona mua odotti kynttilöitä, kukkia, meidän biisi sekä pieniä sydänlappuja ympäri kämppää ripoteltuna :))) Ehkä mä taisin älytä, että HALOO, who cares, you have the best boyfriend ever and nothing else matters!