Night to remember

Lauantaina vieteltiin mun viimeisia laksareita. Universal Studioiden jaljilta oltiin Annan kanssa kummatkin vahan uupuneita ja hermotkin oli hieman kireella. Jeesukselle (alottelu- ja jatkopaikka on siirtynyt Jeesuksen tyko, koska Fairfaxilla on asukaskunta vaihtunut ihan taysin ja osa ihmisista on hieman outoja) alottelemaan ajettaessa kummallakin hieman kiehahti ja meilla oli meidan ensimmainen ihkaoikea riita. Syy riitaan oli ihan tyhma ja ma ainakin ite huomasin, etta ahdistus, joka johtui kotiinlahtemisesta, vaikutti mun arsyyntymiseen ihan torkeen paljon. Ahdisti ajatus siita, etta taa on meidan viimenen kerta kun ajellaan kahdestaan yolla ja kuunnellaan SMG:ta ihan niin paljon etta rintaan pisti. Jeesukselle tultaessa kaikki huomas, etta meilla ei kaikki ollut ihan jees ja oli ihan kummissaan, etta hei mikas juttu taa on, nyt tytot sopikaa, te ootte niin ihania yhdessa. No, loppu hyvin, kaikki hyvin :) Sovittiin ja todettiin, etta riitely puhdistaa ilmaa ja etta me ollaan ihan parhaita yhdessa!

Pari muuta aupairia oli kutsunut mut ja Annan yhdelle Hollywood klubille bilettamaan - sanat jonon ohi ja VIP-katto koukutti meidat lahtemaan vahaksi aikaa klubeilee, vaikka normaalisti pitaydytaankin noissa pienissa ja tunnelmallisissa pubeissa. Perille paastyamme kaduttiin valintaamme heti; naispuolinen juhlavaki oli unohtanut pukea vaatteensa paalle, tissien peittona oli just ja just joku narunpatka ja pyllya peitti repaleiset farkkushortsit, miau! Miehethan nyt oli sellasia jarkyttavia hinkkaajia, jotka koki, etta ei kaytostapoja/ulkonakoa tarvita, jos on rahaa! Veivattiin tanssilattialla yhden biisin ajan samalla pohtien, etta miten paastaan livistamaan pois ilman, etta kukaan pahoittaa mieltansa. "Jannina, nyt sulle tulee ihan kauhee migreenikohtaus!" Paastinkin sitten alle 5 minuutissa omille teillemme migreenini kanssa, onneksi. Muuten oltais varmastikin jaaty viettamaan iltaa muiden aupairien kanssa, mut kun oli mun viimenen ilta eika me haluttu juhlia sita allojen miesten hinkutettavina, niin oli parempi heittaa pieni valkoinen valhe kehiin.

"Could you take us to Rainbow?" kysyttiin taksikuskilta, johon saatiin vastaukseksi kummastunutta naurunhorahtelya. Jaahas, mihinkohan oli muut kaverit sitten iltaa paattanyt menna viettamaan, kun taksikuskikin hieman haparoi paikan suhteen. Saatin kuitenkin kyyti sinne ja ma alysin kuskin kummastelun syyn - paikka oli taynna Andy McCoyn ja Ozzy Osbournen nakoisia ja oloisia rokkareita ja hetken ajan tunsin, etta mua tollattiin paasta varpaisiin kokoajan. Pari rohkasuryyppya ja tollaysongelma oli silla hoidettu, niin mun kuin myos muiden osalta.

Meilla kaikilla oli tosi hauskaa! mulla ja yhdella suomalaisella tytolla oli kokoajan kauhee show paalla ja hoilailtiin suomalaisia lauluja ihan laidasta laitaan. Yhdessa vaiheessa joku kuiskas mulle, et huomaatko kuka istuu meidan viereisessa poydassa, ALA KATO VIELA! Kurkkaus olan yli viereisen poydan suuntaan ja kukas muukaan se siella istuu kuin Kelly Osbourne :D En tieda lahtiko siina vaiheessa show vaan nousuun vai rauhotuttiinko, mut nakojaan tehtiin neitiin vaikutus nimittain.. Pilkun tullessa muut lahti meidan porukasta lipumaan ulos portsarin perassa, kun ma jain viela yksin siemailemaan viimesia siemauksia juomistani. Yhtakkia huomaan, etta Kelly Osbourne seisoo mun vieressa ja sanoo: "Girl, you seem to be a lot of fun, I would love to party with you. Wanna join our afterparty?" Arvatkaa mita ma teen.. Tokasen holmistyneena, etta "Okay" kaannyn suu auki pois pain ja lahden kavelemaan ulos :D Meniko vahan pupu poksyyn! En ymmarra (eika kukaan muukaan ymmarra), etta miten MUA voi alkaa janistyttamaan noin. Sinne meni ne afterpartyt!

Ulos paastyani aloin tietty valittamaan kavereille, etta nonni, nyt missattiin kellyn partyt, kun te ette odottanut, vaikka asia ei todellakaan ollut nain! Loydettiin kuitenkin paljon muuta menoa, vaikka ne THE afterpartyt kummittelikin mielessa koko illan. Ma sain uuden kaverin, 70-vuotiaan paljettitakkisen taikurin, jonka olkapaalla istu kissa. Ei unohdeta myoskaan pelottavia diilereita, jotka ei kerta kaikkiaan jattanyt rauhaan, joten jouduttiin pikaseen ottaa taksi ja suunnattiin jatkoille Fairfaxille. Arvatkaas mita. Jannina sai puhuttua itselleen aviomiehen green cardia varten! :D ja taa on sitten taysin 100% lappaa, kukaan ei nyt tule mussuttamaan mulle yhtaan mitaan! (jos ma sen viisumin niin pirusti haluan, niin ma kylla hommaan sen ihan itse ilman mitaan apuja :))

Sellaiset laksarit ne, tulee kylla niin ikava tata kaikkea. Koskaan ei voi tietaa minne paattyy ja kenen kanssa juhlii, I LOVE IT!