Saaran synttärilahja mulle oli kahdenkeskeinen romanttinen illallinen. Tiesin kyllä tiistaina Saaralle mennessä mitä odottaa, Saara-Mari on nimittäin maailman paras kokki ja hoenkin sille aina, et oon niin kade sen poikaystävälle, kun tollanen taikuri on keittiössä.
Illallisen menuna toimi seuraavat suussasulavat herkkuset:
ALKURUOKA
Maa-artisokkakeittoa
Vastaleivottua sesam-leipää
PÄÄRUOKA
Rucola-feta-salaattia
Rosmariini perunoita
Lehtipihviä valkosipulivoilla
JÄLKIRUOKA
Pannacottaa vadelmahyytelöllä
Ihan oikeesti, namnamnam! Kaikki maistu ihan taivaallisen hyvältä ja erityiskunniamaininnan saa illallisen huipennus eli meidän italialainen jälkkäri. Aivan sairaan hyvää..
Syönnin jälkeen linnottauduttiin sohville viinilaseinemme ja viltteinemme ja alotettiin puherumba, jota kestikin sellaset 5 tuntia - parannettiin maailmaa ja sitä rataa :) Ymmärsin silloin, että miten suuri merkitys yhteisellä ajalla ja PUHUMISELLA on ystävyydelle ja ihan muutenkin, miten paljon puhuminen puhdistaa ilmaa ja omaa päätä! Päätettiin Saaran kanssa, että tää tulee ihan traditioksi, meillä kummallakin oli tosi hauskaa! Kyllä eka oli tarkotus lähteä jonnekkin viihteelle, mut me päädyttiin siihen tulokseen, että ollaan sellasta viihdettä itse, että nyt jää ihan suosiolla ja hyvällä mielellä sompailut sikseen :)
Miettikää miten paljon Saara näki vaivaa tän illan hyväksi! On siinä varsinainen ystävä :) vaikka on se aikamoinen hamsteri. Ja kyllä meitä välillä hieman "loletti" meidän aikuismaisuus, siinä me istuskeltiin kun keski-ikäiset konsanaan - puhuttiin lapsista, miehistä, työmaailmasta yms, hieman erilaista menoa kun normaalisti :)
Ja ainiin, aamupalakin oli enemmän kun jees!
Ps. Suosittelen ehdottomasti tällasta samantyyppistä get together-iltaa kaikille, ihan pelkkä rento meininki riittää syventämään ystävyyssuhdetta ! No tietty siis hyvät tarjoilut yms on aina plussaa :D (LOL mitä henkevyyksiä mä täällä nyt oikein jaan hahah)
Hooh joku on vihdoin tajunnut ettei tarvii juoda itseään niin känniin ettei muista seuraavana aamuna mitään. muutenkin voi pitää hauskaa *<:/)
VastaaPoistahei muuten, ootko sä keksinyt et mihin kouluun haet? :D haku loppuu kohta ja mä oon vielä ihan pihalla...äääää. en halua kouluun vieläkään, mut en mä enää vois jäädä vaa lusmuamaan :S
VastaaPoistaMä en oikein tajua tota ekan anonyymin kommenttia mutta se naurattaa mua silti :DD Joo, mulla on ystävien kanssa muodostunut jutturumballe koodinimeksi jo "teehetki". Siinä kun teen keittää, ja antaa valmistua, sitten se on liian kuumaa ja sitten sitä voi juoda kylmänäkin, nätisti valuu se 2 tuntia sormien lävitse maailmaaparantaessa :) Ihana synttärilahja sulle!
VastaaPoistaAnonyymi: Mä en jaksa kattoo tollasia negatiivisia ihmisiä en sekuntiakaan. Mä en IKINÄ sanoisi tollalailla kenellekään, en lähimmäisilleni enkä tuntemattomille. Mä en vaa siedä tollasta!!
VastaaPoistamee jolleki positiivisuuskurssille
-Saara-
Heippa! Toivottavasti ei haittaa, että laitoin sun blogin tutustumisen arvoiseksi blogiksi omaan blogisivustooni! :)
VastaaPoistaTerveisin Anni
http://illbecominghomenextyear.blogspot.com/
Anonyymi: Aivan, juurinäin! Parempi myöhään kun ei milloinkaan, eiks se niin mene kultsi? ;)
VastaaPoistaAnonyymi: Joo, mä sain vihdoin ahaa-elämyksen ja oon päättänyt, et mitä haen opiskelemaan :) mä aijon siitä kans kirjotella ihan omaa juttua lähipäivinä! mullakin oli vähän sama fiilis, ettei lusimaan kotiin ainakaan voi vaan jäädä. Ja nyt itseasiassa oon tosi innoissani ajatuksesta, et pääsisin vihdoin opiskelemaan :)
Susette: Noh, välillä anonyymit on -> <3 Toi teehetki kuulostaa ihan mainiolta, ei siihen oikeesti tarvitse mitään muuta kun ystävän ja hetken istahtaa alas! elämän tärkeitä ja ihania pieniä hetkiä :)
Saara: Anna toisen alla, sellasta se on kun on hiekkaa pimpsussa! :)
Nanni: Ei haittaa ollenkaan :)
VastaaPoista