Joo, ei, joo, ei, joo..

Nyt ahdistaa niin pirusti, rintaan oikeen sattuu. Tuntuu, että kaikki asiat kasaantuu päällekkäin ja tapahtuu samaan aikaan. On niin paljon tehtävää, mutta loppujen lopuksi mä vaan kuvittelen niin. Aika liukuu läpi sormien eikä lähtöön ole enää kuin 5 viikkoa - tarkottaen siis viittä viikonloppuakin (johan viisas olen!). Tunteet heittelehtii lattiasta kattoon ja mielipiteet muuttuu joo:sta ei:hin alle tunnissa. Auttakaa, mitä mä teen..

Tällä hetkellä tän ahdistuksen suurin aiheuttaja on "HÄN" ja "ME". Miksi piti ihastua? Miksi nyt, miksei vasta kohta? Kerrankin oon ollut täysin rennosti ja suuremmin stressaamatta, mut nyt alkaa jo mennä mun puolelta ehkä liian vakavaksi. JANNINA, ei nyt. tai ehkä sittenkin joo. tai ei, EN TIEDÄ!

Tilannetta ei paranna, ei sitten ollenkaan se, että mun pidempiaikainen ihastus viime vuodelta on sitä mieltä, että meidän täytyy nyt olla yhteydessä ja nähdä. Mut mä en halua. Ja ärghh! kesän alussa olisin voinut tästä ehkäpä olla innoissani ja hommassa mukana, mut ei NYT!

Huhhuh, tunnevammailuista toisiin ahdistuksiin, jotka puolestaan liittyy työpaikka-asioihin. Mä en jotenkin uskalla/saa aikaseks mennä kertomaan mun esimiehelle lähdöstä takas Jenkkeihin. Ja se uus duunikin, onhan se ihan kiva, kun kerkeää sellaset 6 vuoroa tekemään.. niiice!

Kämpästä sen verran, että sitäpä tuskin kukaan haluu pariks kuukaudeks vuokrata. Saa nähdä miten senkin kanssa nyt käy.

Vaikka tänään tuntuukin tältä, niin Jenkkeihin lähtöä en jaksa enää odottaa. Into päästä lähtemään heti on kova! Miten se meni, sateen jälkeen paistaa aurinko :)

Tällästä kaunista angstia tänään, huomenna on ääni kellossa aivan varmasti toinen!