Tuntuu silta, etta viikonloput menee ihanihan liian nopeesti. Aika menee eteenpain, eika mulla oo enaa montaa viikonloppua jaljella. Tanaan oon ollut ihan mielettoman herkalla paalla; itkin kolmesti kun katoin animaatioelokuvan UP. Hard times, hard times..
No viikonloppu joka tapauksessa oli ihana :) Perjantaina olin toissa ja paadyinkin kutsumaan Malinin viettelemaan mun kanssa Nanny-iltaa leffan, pizzan ja jaden parissa. Katottiin maailman paras leffa, how to loose a guy in ten days, jonka voisin katsoa aina vaan uudestaan ja uudestaan. Syotiin paaaaljon hyvaa pizzaa, mussutettiin jatskia ja leikitettiin lapsia siina samassa.
Kun vanhemmat tuli kotiin, paatettiin Malinin kanssa lahtea radalle! :D idea oli kaytannossa hyva, toteutus kuitenkin pain v*ttua - Malinhan ei ole viela 21v eika Malinilla ole ID:ta :( ups, tallanen pieni asia unohdettiin! Tormattiin Rayhin, joka on niin ihme hiipparinarkkari (ei siis oikeesti narkkari, se vaan nayttaa ihan silta!) nykyaan ettei mitaan rajaa!
Ovimiehen tylyn "No age, No fun"-kommentin jalkeen paatettiin etta ehkapa me kokeillaan joku toinen kerta uudestaan sen ID:n kanssa. Malin ajo kotiinsa ja mina omaani ja kaperryin iPodin kanssa lampiman peiton alle kuuntelemaan Scandinavian Music Groupia <3
Lauantaina nukuin tosi pitkaan ja herasin ihanan houkuttelevaan piparintuoksuun - lapset ja Belli oli alottanut muumipiparkakkutalon tekemisen! Namii. Meilla oli kotona muutenkin tosi jouluinen aamu, kun hostisa keikkaroi tikapuilla palmujen latvoissa jouluvaloja laitellen ja taas pauhasi Jingle Bell kaiuttimissa.
Tartuin rattiin kahen aikaan ja huristelin taas kerran Annan luokse Losiin. Kaytiin taas vahan shoppailemassa ja kikatettiin kaikelle, anna on ihana. Kaytiin myoskin syomassa ja nautittiin samalla illan ekat margaritat, jami!
Illan suunnitelmissa oli tavata Annan kaveri Joe Venice Beachilla ja sen jalkeen menna "jatkoille" Jeffin ja niiden luokse. Ja nainhan se ilta menikin :)
Joen kanssa Margaritaa (TAAS). Kuvasaldo talta illalta on kovin vahainen ehka sen takia, etta meilla oli tosi rauhallinen lauantaina, ihanaa vaihtelua :)Ajettiin margaritojen ja Joen ihme hyokkayssuukkojen (Annaa siis pusutteli) jalkeen West Hollywoodiin Jeffin kampille ja olipa kiva olla taas tutussa paikassa ja nahda kivoja ja rentoja ihmisia :) Anna oli vahan kipea ja vasynyt ja kaiken lisaks yks tumma limainen mies iski silmansa Annaan ja Annan tisseihin, joka johti siihen etta Anna ilmoitti lahtevansa kotiin nukkumaan. Me sitten poikien kanssa jatkettiin iltaa rentoilemalla kitaran ja lauleskelun parissa, oli Jason Mrazia, Zen Cafea yms. Meininki oli niin rentoa, etta kukaan ei olis halunnut ollenkaan menna nukkumaan! No, lopulta alko silmat lurpsumaan ja oli pakko vetaytya punkkaan, nukuin ite terassin sohvalla, oli tosi lammin yo :)
Mita Jeffiin tulee niin nyt ma olen ehkä ihan vähän ihastunut. Oliko pakko? ARGH. Alkaa kotiinlahto vaan ahdistamaan enemman ja enemman ja tiedan etten voi ottaa loppuajasta kaikkea iloa irti, jos vaan kelaan kaikkia hyvasteja, ikavaa ja tulevaa. Ja en nyt todellakaan puhu pelkastaan Jeffista. Puhun myos kavereista. Puhun myos Annasta. Puhun Alexanderista ja Katrinasta ja puhun ihan kaikesta taalla!
Mun ajatukset oman tulevaisuuteni suhteen on nyt niin sekavat. Haluanko olla jarkeva ja pitaa kamppani ja opiskella Suomessa, ehkapa lahtea vaihto-oppilaaksi koulun kautta? Vai haluanko kenties elaa taysilla ja tulla tanne opiskelemaan taskut rahaa taynna myydysta asunnosta? Oon nyt niin tienristeyksessa etta oksat pois! Poskia alkaa kuumottaa kun ees mietin tulevaa. Suomessa ma en ole yhta onnellinen kun taalla, se on asia, jonka tiedan varmaksi. Mut sitten taas mielessa pyorii kysymys - taa ei oo todellisuutta, millasta se tulis olemaan?
Ohhoh, tulipas henkeva ja ahdistava kirjotus. Ja epakuvarikas. Tallasta tanaan.
äh. Voi. Sanattomaksi veti, kun eihan sita osaa sanoa, mita pitaisi tehda. Minulla sanoisi jarki, etta Suomen kautta vaihto-oppilaaks, mutta sitten taas, en tieda haluaisinko toimia jarkevasti. Se kun aina ei ole kivaa. Mutta niin. Kuka tietaa. En mina ainakaan. Milta susta itestas TUNTUU? :)
VastaaPoistaEi hitto, tää on selvästi joku enne! Viimeks kun olit lähdössä oli mr. Ray ja nyt vielä Jeff. Huisin hankalaa...! Mut toisaalta, se mitä oot kokenu aupairina on ainutlaatusta eikä ehkä niin todellisuutta, mut ei estä sitä, ettetkö vois luoda oikeeta elämää sinne, jos se on se mitä haluut ja mikä tuntuu susta houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Jos päätät jossain vaiheessa muuttaa ihan kokonaan sinne, se ei varmastikaan tunnu enää niin lomalta / vapaalta, kuin mitä silloin kun tulit sinne aupairiksi, mut eihän sen pidä estää sitä et siitä vois tulla todellisuus, kun on oikee ympäristö, paljon ihmisiä joista välität ja jotka välittää susta. Tokihan niitä on Suomessakin, eikä mikään koskaan estä sitä, että palaat kotiin, on se sitten ens vuonna tai 10 vuoden päästä. Mieleen tulee väkisinkin Belli (vaikka en tiedäkään taustoja), koska sehän on kans täältäpäin kotosin, vois olla apua jutella senkin kanssa siitä miten se suhtautu Jenkkeihin muuttamiseen, tai päätti ottaa sen ison askeleen ja jättää Pohjolan, millasta siitä oli kun tajusi että ei olekaan pelkkää lomaa, vaan pitäisi "alkaa elämään" yms. Take care! (:
VastaaPoistamusta tuntuu, että mun elämä on tismalleen samojen pohdintojen äärellä. en tiedä mitään, mutta haluan kaikkea! AHDISTAA!
VastaaPoistaSusette: Tiiatko, jarki sanoo tekemaan just niinkun sa kirjotit, mutta sydan vie ihan eri suuntaan. Ota sitten niista omista mietteista ja ajatuksista selvaa. Taa tunne on aivan pirun ahdistava!!
VastaaPoistaJ: Miks aina kay nain? Sa puhut niin totta. En tieda mita tehda. Kaikki vois olla niin paljon helpompaa, mutta kun ei niin ei. Miks mun pitaa olla nain hankala ajatusteni kanssa :D Bellin kanssa ollaankin jo joskus pikkasen juteltu tosta, mut ma voisin joku paiva istua alas Bellin kanssa ja vaikkapa listata paperille sen vastaukset! ja joka paikassahan se "oikea elama" kolahtaa siina vaiheessa, kun ei ole enaa kivaa. Katsotaan mihin vie taman tyton suunta tulevaisuudessa :) you too, take care! ps. Aupairiksi sina nyt heti!
Anonyymi: Eiks ookkin maailman inhottavin tunne!? Mulla ainakin sydanta puristaa kokoajan, ajatukset pomppii minne sattuu eika mistaan ota mitaan selvaa. Miksei valinnat vois olla paljon helpompia. Paitsi etta ihan ensimmaiseks tarttis vahan tutkia itteaan ja ottaa selvaa mita itse haluaa. Siita mulla ei ainakaan oo MITAAN hajua. Ah, koitetaan parjailla :)
Elämän kiertokulun mukaanhan mikään hyvä ei koskaan kestä kauaa, sulla nyt ei onneks niin pahasti mee ettetkö vois todeta että tääkin ratkee vielä, kuhan malttaa odottaa (: Jos olisin ite sun asemassa, luultavasti antaisin fiiliksen viedä mukanaan ja toteaisin, et tää elämä eletään vaan kerran ja se on tässä ja nyt. Ehkä se todellisuus siellä vois olla hitusen enemmän luksusta kuin Suomessa, ihan vaan puitteidenki puolesta. Tokihan on pakko miettiä järjellä asiat kunnolla läpi, mut luulen et keskustelu Bellinkin kanssa avaa jonkin verran mielen sopukoita ja saat edes pientä suuntaa mitä seuraavaksi. (:
VastaaPoistaps. Mun täytyy vielä oottaa jonku aikaa et on tarpeeks numeroita mittarissa (;
J: Osuit naulan kantaan. Vahan taytyy antaa aikaa naille ajatuksille ja suunnitelmille, se on varmaa.
VastaaPoistaOotko kuitenkin ajatellut lahtevas aupairiksi? :)
Joo, näin oon meinannu. (: Kesävaihdon piti suuntautuu sinne, mut on melkeinpä pakko vaihtaa toivetta kun sinne on niin vähän paikkoja :/ ...Ja 17-vuotiaita aupaireja tuskin otetaan, joten täytyypi oottaa vuosi ja lähteä sitten sinne (:
VastaaPoista