21.2.2010

Nothing's gonna stop me now, California here we come

En tiedä ootteko te huomannut, mut mä ainakin ite hoksasin tänään, että oon jättänyt kirjotukset Jenkeistä ihan kokonaan takaa-alalle Suomeen tultuani. Oon jollain tapaa yrittänyt kokoajan täyttää kalenteria mitä ihmeellisimmillä asioilla ja menoilla, että olis kokoajan tekemistä eikä oikeen aikaa miettiä - tuloksetta. Oon myöskin koittanut olla hirveesti ajattelematta Jenkkejä ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka siellä mua odottaa - tuloksetta. Kirjoittaminen auttaa enkä ymmärrä, miksen oo mitään tänne vuodattanut ja miks ihmeessä oon yrittänyt olla ajattelematta ihmisiä, joilla on hyvin suuri osa mun elämässä.

Eilen iski ikävä oikein olan takaa. Järjestelin mun kämppää ja löysin matkalaukun sivutaskusta pari oikein ihanaa muistoa. Nousi tunteet pikkasen pintaan.

Valokuvia. Valokuvia levyille poltettuina ja valokuvia paperille teetettyinä. Voitte vaan arvata miten mun asunto tulee kuhisemaan California-valokuvia tän löydön jälkeen!

.. Ja näitä levyjähän ei ole ihan vähää vain :D
Toinen löytö oli mun "jäähyväiskortti", jonka sain Annalta.
Vihkonen on täynnä kuvia meidän yhteisestä ajasta Californiassa. Ensimmäiseltä sivulta löytyy myöskin terveisiä kaikilta meidän kavereilta, tippa nousi kyllä linssiin kun näitä lueskelin:

Anna: "Mun maailman parhaimmalle kaverille tahdon vaan sanoa, että oot ihan huippu ja korvaamaton, tule pian takaisin. Ei oo toista sun laista naista!"

Adrian: "We are gonna wait for you. You and Anna are the best people I ever met. I hope this friendship lasts forever."

Art: "Good bye, hope to see you really soon!"

Sara: "So sorry this time you are REALLY leaving. I'm gonna miss you bella."

Hide: "World is beautiful! I love you and I will miss you. Stay beautiful and cool."

Marke: "Junnu, oot ihQ!"

Arno: "Sulla on maailman kaunein hymy! sydän"

Johnny: "I will miss you. Please go home."

Paolo: "To my special friend. Hope to see you again in New York City!!"

Karin: "Jannina, you are the most beautiful blond I've ever seen! Sorry we didn't get to spend much time together. I think you are fantastic! Good luck with your future where ever you will be. We will all miss you here in West Hollywood. Lots of love, Japanese girl"


Mulla on ihan kamala ikävä Gummania ja Gubbenia. Gumman menee vieläkin kuulemma joka aamu koputtamaan "mun" oveen ja kun sitä ei kukaan avaa, se hipsii sisään itse ja kysyy hämmentyneenä "Nina gone home?" Gubben taas rustailee päivät pitkät mulle mielenkiintoisia post-it-lappuja, joihin se on väkertänyt kaikkiin sydämiä ja kolme tai kaksi ukkelia - me siis :) Näitä ihania taideteoksia on postissa tullut nyt kahdesti ja mun jääkaapin oveen ei mahdu enää kuin pari niitä!

Annaa on NÄÄÄÄÄÄIN iso ikävä. Tuntuu kuin pala musta puuttuis. Me kuitenkin ollaan melkeinpä päivittäin juteltu skypessa ja vaihdetaan kaikki kuulumiset f-bookissa tai mailitse, joten kumpikin pysyy ajan tasalla toisen elämästä :) Mä nyt lähinnä mälsäilen ja valitan putkirempasta, kun taas Anna piristää mun tylsiä iltoja kertoilemalla mielenkiintosia uutisia ja juoruja Jenkeistä. Kohta me jo kuitenkin nähdään!

Ja tiettyhän mä ikävöin kaikkia loppujakin kavereita yli paljon. Ikävöin myös hauskoja illanviettoja, aurinkoisia päiviä, lämpimiä rantoja, viliseviä katuja, iloisia ihmisiä, ärsyttävää smalltalkia, hulvatonta yöelämää, värikästä monikansallisuutta, upeita maisemia, kaikkea.

Kameralta löyty pari kuvaa kotiinlähdöstä, näistä kuvista on kyllä nauru kaukana. Vaikka tällä kertaa kotiinlähtö/tulo olikin paljon paljon helpompaa, ei se kuitenkaan ole mieltäylentävää, kun tietää jättävänsä sydämen taakseen. Oh, on tää elämä niin raskasta! :D

7 kommenttia:

  1. It kills me kattoa näitä siun kuvia ja lukea juttuja. Matkustaessa näkee ja kokee niin monia tunteita ettei tosikaan.

    En voi kuvitellakaan miten itse tulee melkein paha olo kun jännittää Jenkkeihin menoa niin paljon, tai miten itkee silmät päästä ja tuntee syyllisyyttä kun ei ookaan ilomielin tapaamassa taas perhettä ja ystäviä kun palaa kotiin.
    Aww.. mie vuodatan täällä jo kyyneleitä kun ajattelenkin sitä. Voimia siulle! Muista että sie pääset aina takasin :)

    VastaaPoista
  2. Mulla tuli kanssa ihan hirvee itku, mut oonki niin itkupilli muutenki.Muttga niin joo, onneks kohta takasin pääset <3 !!
    -Peppa

    VastaaPoista
  3. mut hei mieti vastapainoks jouluaattoa ja päivää ennen sitä, kun ikävoit suomea, siskoa, isää ym... aina on ikävä jotakin...

    VastaaPoista
  4. mä oon luullu että te olitte Annan kans jotenki sillee että ootte aijemminki ollu kavereita ja sit yhessä lähitte aupairiksi mut näin ei näköjään ookkaan eli voitko vähä avittaa ja kertoo että ootteko tuntenu jo ennen tuota aupair juttua ja siis asuuko anna tuolla vai mitä hä?=D Vaikka jooo eihä asia mulle kuulu mutta oon utelias jne.

    VastaaPoista
  5. It's California then, work for it, work through it, to enjoy the California sun :) You'll get it, it's the suomalainen sisu! ^^

    VastaaPoista
  6. moikka! sun blogia on ihana lukea, oot ihanan avoin tyyppi :)

    en tiedä sun sunnitelmistas, mut jos oot esim. ajatellu lähteväs taas au pairiksi tuohon sun entiseen perheeseen, niin mulla olis vinkki. itse olin au pairina 12 kk new jerseyssa siskon perheen luona. hain turistiviisumia 6 kuukaudeks, minkä saa aika helposti (täytyy vaan pystyä todistamaan että on varaa elättää itsensä ainakin tuon 6kk, eikä ole töihin tulossa). menin siis jenkkeihin mukamas turistina. sitten kun 6kk läheni loppuaan, hain lisäaikaa viisumille. käsittelyajat on tosi pitkät, varmasti yli puoli vuotta.... koko käsittelyajan saa jatkaa jenkeissä oloa, ja näin olin toiset 6kk siellä. lähdin sitten kotiin ennen kuin koko päätöstä edes tuli mulle!

    jos pidempiaikainen au pair pesti kiinnostaa, niin toi olis ehkä yks vaihtoehto, eikä perheen tarvii mitään järjestömaksuja maksella :) tsemppiä! t. sari

    VastaaPoista
  7. Heidi: Matkustaessa todellakin kokee niin paljon - uusia ihmisiä, maisemia, kokemuksia, tunteita, kaikkea!

    Eiks sulla oo pikkuhiljaa lähtö edessäpäin? Oivoi, se jännitys ennen matkaan lähtöä oikein ottaa mahasta ja välillä alkaa ahdistaa (tai ehkä jännittää?) niin paljon et oikeen tekee pahaa :D ja mulla tää sama tapahtuu jokaikinen kerta kun jotain oikein odotan. Ja sitten se kotiinlähtö/tulo.. Sitä vaan itkee eikä oikeen tiedä, että miksi - kyyneliä vaan valuu pitkin poskia ihan tauotta. Oon kauan miettinyt ja potenut syyllisyyttä siitä, että näin avoimesti ilmaisen kaikille perheenjäsenille ja ystäville, että jenkkeihin haluan. Kovasti oon pohtinut, että ymmärtäähän ne, ettei kukaan niistä ole syy mun haluun lähteä Suomesta, ei todellakaan! Parin kaverin kanssa oon käynyt hieman pidempää ja syvällisempää keskustelua tästä asiasta ja aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kaikki kyllä suhtautuu tosi hyvin tähän faktaan :) Mut nyt pyyhit sinä kyynelees siellä! Kiitos ja onnea aupair-prosessiin :)

    Peppa: voi toista, itkupilli! <3 onneksi tosiaan kohta (toivottavasti) oon taas takasin lämpöisen auringon alla!

    Anonyymi: Tottahan se on. Ja ihmisen perusluontohan on sellanen, että aina halajaa sellaista mitä ei voi saada, tätä voisi tähänkin soveltaa :) Suomessa ikävöin jenkkeihin ja Jenkeissä tulee ikävä Suomea.

    Anonyymi: Me tutustuttiin Annan kanssa Jenkeissä, Halloweenina, eli päivä sen jälkeen kun ite tulin Jenkkeihin. Meidän hostperheet tunsi toisensa ja mäkin tiesin Annan hostperheen entuudestaan, joten sitä kautta sitten tutustuttiin :) Ja Anna on aupairina Californiassa 2 vuotta. Utelias saa olla ;)

    Susette: I will, I promise! Suomalainen sisu työntää eteenpäin vaikka läpi sateen ja myrskyn :)

    Anonyymi: Moi Sari! Ihana kuulla, että tykkäät lukea :) toi vinkki on ihan mielettömän varteenotettava! Joskus sivukorvalla kuulinkin tollasesta menettelystä jostain, mut en sitten oikeen ymmärtänyt, kiitos, nyt on taas yksi mahdollisuus enemmän :)

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!