Vaikka tykkään kirjotella kaikesta kivasta ja positiivisesta mitä mulle tän kolmen kuukauden aikana tapahtu, niin uskokaa tai älkää, ei se arki aina ruusuilla tanssimista mullakaan ollut - vaikka Jenkeissä oltiinkin! Mä haluun nyt poikkeuksellisesti kirjottaa negatiivisista asioista aupairina-olosta, omien kokemuksieni perusteella.
1. Aupairina olo on TYÖTÄ. Et ole lähdössä lomalle bilettämään ja hengailemaan, vaan tekemään töitä. Työajat vaihtelee perheen ja perheen tarpeiden mukaan, jotkut on töissä myös viikonloppuisin. Mulla oli aika säännölliset työajat 8-18, mutta toki välillä tarjouduin auttamaan myös iltaisin tai vaikkapa jonain lauantaina. Tietty vapaa-ajalla on vapaa tekemään mitä tahtoo (melkein), mutta suurin syy "matkalle" lähtöön on juuri lapsista huolehtiminen ja vastuu heistä.
2. Au Pairina ollessasi olet (tai ainakin sinun pitäisi kokea olevasi) osa PERHETTÄ. Olet perheen kanssa 24/7, joten on erittäin tärkeää löytää mukava ja juuri itselleen sopiva perhe. Sinun tulisi tuntea, että olet kuin kotonasi. Näet perheen todellisen arjen, riidat yms ja ehkäpä joudut itsekin keskelle jotain ikävää kinastelua. Sinun tulee kunnioittaa perheen tapoja ja sääntöjä, asuthan kuitenkin heidän kotonaan. Suurin osa aupaireista saa oman huoneen, mutta esimerkiksi itse asuin tietokonehuoneessa, jonka vuoksi ymmärsin oman yksityisyyden ja rauhan tärkeyden.3. Au Pair on otettu LAPSIA varten. Kuten kaikki varmaan tietääkin, osaa kilteimmätkin lapset olla joskus aivan kauheita kakaroita. Työnäsi on "kestää" lapsia heidän pahimpinakin päivinä ja olla opettavana esimerkkinä, vaikka hermot olisivatkin menneet aikoja sitten. Pakko sanoa, että viimeisen viikon aikana olin hyvin helpottunut kotiinlähdöstä ja päätös olla tekemättä lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen tuntui mahtavalta. Myöskin vastuu on suuri - sinun tehtäväsi on olla luotettava ja vastuuntuntoinen ihminen, jonka hoitoon vanhemmat jättävät lapsensa empimättä. Minun tapauksessani vastuu oli paljon suurempi kuin tavallisesti; sairaan lapsen kanssa oleminen oli erilaista ja haastavaa eikä ikinä tiennyt mitä tuleva päivä toisi tullessaan.
4. Au Pair-olon aikana KOTI-IKÄVÄ yllättää lopulta jossain vaiheessa. Tulee ikävä omaa perhettä, omia kavereita, omaa kotimaataan, kaikkea! Näin kävi myös minun kohdallani, eniten ikävöin juuri omaa rauhaa ja kotiani sekä omia ihania, aitoja ystäviäni.5. Au Pair voi tuntea itsensä YKSINÄISEKSI varsinkin alussa. Aupairin täytyy olla avoin ja valmis uusiin kaverisuhteisiin, jos ei halua jäädä yksin. Varsinkin vähäisen aupair-oloni aikana ei ollut "varaa valita kavereitaan" (niin törkeältä kuin se kuulostaakin). Huomasin olevani varsin ikävässä ja epäaidossa seurassa hyvinkin usein vain ja ainoastaan sen takia, etten jaksanut istua pitkiä viikonloppuiltoja yksin tietokoneen ääressä. Onneksi ihmisiin kuitenkin ajan myötä tutustui enemmän ja kielitaidon yms varttuessa oli rohkeutta uusien ihmisten lähestymiseen kertynyt paljon enemmän.
6. Au Pair voi kohdata olonsa aikana KULTTURISHOKIN. Kotimaahan verattuna useat asiat toimivat ja tehdään eritavalla. Kulttuuri ja ihmiset ovat erilaisia. Kieli saattaa olla vieras. Monet asiat voivat tuntua oudolta, mutta on opittava elämään ja olemaan "maassa maan tavalla". Näinhän se menee!
(No johan tuli kirjakielellä kirjotettua :D) Tällasta kuitenkin tuli nyt näin pikaseen mieleen. Kaikista näistä ikävistäkin asioista huolimatta oon innoissani lähdössä uudelleen Au Pairiksi niin pian kuin mahdollista! Hyvät puolet kuitenkin selättää noi huonot hommat ihan 10 - 0 !
Kertokaa ihmeessä tekin jotain ikäviä puolia aupparoinnista :) ja huomhuom, tekstihän on nyt aika kärjistettyä, joten toivottavasti kukaan ei jätä ton takia lähtemättä yms!
Oiii mä niin rakastan tätä sun blogia. Oon aina välillä käyny lukemassa mitä jenkkeihin on kuulunu mut nyt on jääny vähemmälle. Mut oot taas menossa sinne? Oi pääsisinpä minäkin. <3 Mut oon kyllä suunnitellu lähteväni au pairiks kunhan tän lukion saisin kunnialla läpi. Tai jos en au pairiks niin jotain näitä EF:n (superkalliita) opintovuosijuttuja. Jotain pitää kuitenkin kehittää kun veri vetää ulkomaille. :D Eniten just Usaan. x>
VastaaPoistaElisa: Ihan tositositosi kiva kuulla! :) Lähtö ois suunnitelmissa joo, mut saa nyt nähdä, vähän on tullut esteitä matkaan yms.. :s Mä oon niin sun suunnitelmien kannalle, ehdottomasti suosittelen lähtöä! Joo ja aupairiksi lähtö on kyl ehdottomasti halvinta, eihän se maksa kun joku päälle pari sataa, jos siis esim EF:n kautta lähtee! ja yksityisesti ilmasta ;)
VastaaPoistaHei, lukasin tämän kirjoituksen kun noita auppari-kokemuksia varsinkin koti-ikävän kannalta etsin. Mulla nyt vain on sellainen tilanne, että olen täällä Sveitsissä ollut jo vuoden ja 2 kuukautta ja jäljellä olisi noin 2 ja puoli kuukautta. Mielessä tuntuu vain enää olevan lähes 24/7 että kotiin olisi päästävä jo. Sun kirjoituksesi osui kyllä aivan oikeaan! :) Varsinkin noiden kavereiden suhteen.. huomasin itsekin alussa, että kavereita ei ollut mitenkään varaa valita ja aivan samanlailla hengasin puoliväkisin ihmisten kanssa joilla oli touhusta ja maailmasta aivan eri kuva! Se masensi silloin hyvin paljon kun ei odottanut ulos lähtemistä innolla tietäen että oli porukan ulkopuolinen. Kuitenkin kun sopeuduin, alkoi löytyä niitä omanlaisia kavereita, joidenka kanssa oikeasti viihtyi!
VastaaPoistaNegatiivisiä juttuja voisin kirjoittaa, mutta aika tyhjentävästi sulta niitä tuli, joten jätän väliin :D Kiitos kirjoituksestasi, jollain tavalla samastuin suuresti!
Anonyymi: Mullakin oikeesti toi kaverit kohta kolahti alussa aika kovaakin. Hengailin ruotsalaisten tyttöjen kanssa ja tuntui ihan siltä, kuin väkisin olisin tunkenut niiden jengiin ja tiesin olevani aivan ulkopuolinen, ihan täysin! Mut ajan kanssa kaikki aina paranee :) koita hei vielä pari kuukautta jaksaa! Et tiedäkään miten hyvältä tuntuu sitten vihdoin olla kotona :)
VastaaPoista