16.7.2009

no words

Mulla on niin huonoja uutisia. Eilen oli 15.7.2009. Mitä sillon piti tapahtua? No, Alexanderin, Katrinan, Bellin ja Nickin oli tarkoitus lentää Suomeen. Ne ei ole täällä, ainoastaan Juuli on tullut takaisin.

Kaikille varmaan on tullut selväksi, että Alexander, mun hoitolapsi Californiassa, sairastaa leukemiaa, verisyöpää. Se todettiin viime vuoden syksyllä, itseasiassa samana päivänä kun Belli ilmoitti, että ne tarvitsee mua. Leukemia on lapsilla esiintyvistä syövistä yleisin ja noin 80% leukemiaa sairastavista lapsista paranee siitä. Leukemian oireita on mm. väsymys, kalpeus, huonovointisuus, mustelmat, puutumiset, luusärky sekä erilaiset ja eritasoiset infektiot.

Alexander on nyt pienen ajan sisällä joutunut pariinkin otteeseen sairaalaan korkean kuumeen takia, jonka on aiheuttanut jonkinlainen infektio. Vaikka kyseessä olisikin ihan tavallinen flunssa tai vastaava, on se leukemiapotilailla paljon vakavampaa, koska immuunijärjestelmä heillä on toimivien valkosolujen puutteen vuoksi tosi heikko.

Mä muistan kun Alexander oli tosi tosi huonossa kunnossa parikin viikkoa mun ollessa siellä. Mä en saanut poikaa liikkumaan sohvalta mihinkään, en saanut sitä syömään muuta kun meetvurstia ja pahimpana oli se, että Alexander ei enää puhunut, ei ollenkaan! Se oli pelkkää nukkumista kellon ympäri ja sittenhän sitä ravattiin sairaalassa useasti. Mä ymmärrän, miksi Belli perheineen jätti tulematta. Olisin itseasiassa ihmetellytkin aika kauan, jos olis tullut, nimittäin sehän ois ollut tosi iso riski! Ei sillä, etteikö Suomessa olis apua saanut, jos siihen olis ollut tarvetta, mutta se pitkäpitkä lentomatka: ei lääkkeitä, ei kunnon lääkäreitä, lentokoneen ilma ja kaikki sikainfluenssajutut yms.

Jokatapauksessa, mä niin odotin koko perhettä Suomeen. En osaa edes sanoin kuvailla miten surullinen mä olen, miten paljon mua harmittaa, että ne ei tullut, niin itsekkäältä kun se kuulostaakin. Mulla oli kaikkia kivoja suunnitelmia mulle ja Alexanderille. Ja mä olisin niin halunnut päästä leikkimään Thomas-vetureilla ja Spidermaneilla.. Ja päästä kuulemaan miten gumman (Alexanderin pikkusisko 2v) on oppinut uusia sanoja..

Mä toivon koko sydämestäni, että Alexander parantuis nyt kokonaan niin pian kun vaan mahdollista. Voi pieni, mulla on niin ikävä..

(omien tietojen lisäks täydennystä www.poliklinikka.fi sivujen avulla)

4 kommenttia:

  1. Voi ei :( Tosi kamala lukee tätä! Toi Alexander on muuten ihan supersöpö <3

    VastaaPoista
  2. OI voi! Toivottavasti paranee pian<3!

    Nette

    VastaaPoista
  3. Voieii, toivon myös, että poika paranee pian.

    VastaaPoista
  4. Kaikille: mä myös niin toivon, että pikkuhiljaa alkais elämä taas hymyilemään täysillä kaikille! Mut Alexander on niin vahva ja ilonen poika, että kyllä se pärjää ja kaikki menee loppujen lopuks hyvin, pakko on aina toivoa parasta. Ja maailman söpöin pikkunen se on <3

    VastaaPoista

Jätäppä kommenttia, ihan mitä vain :) asiallista kuitenkin, kiitos!